lauantai 17. helmikuuta 2018

VIRKA-OFFICEN STAILAUS INSPIROIVAKSI

 


Vaidoin alkuvuodesta virkapestini työhuonetta ja täysin uudistetut tilat vaihtuivat vanhan kerrostalon neliöihin. Tiloihin, joissa on aikoinaan ollut lääkärin vastaanottoa ym. potilastoimintaa. Huoneen historiasta muistona on vieläkin mm. hauska vastaanottoluukku. 

Teoriassa uudet nurkat eivät kuulostaneet kovinkaan houkuttelevilta, eikä varsinkaan sisustuksellisesti inspiroivilta. En saanut kiksejä, en.




Mutta hei haloo! Kyseessä on 60-luvun talo 60-luvun hengellä! Olen aina ihastellut 50-60 -lukujen arkkitehtuuria ja kolme kotiani ovat olleetkin tuon ikäluokan taloissa. 

Niissä vain on sitä jotain...  Sitä jotain, mitä taitavinkaan arkkitehti tai sisustussuunnittelija ei saa loihdittua uudempiin tiloihin.



Niinpä kun astuin ensimmäisen kerran tulevaan työhuoneeseeni, alkoi otsalohkoni sisustussuunnittelija-osio rullaamaan ylikierroksilla. Inspis iski täysillä ja eri visiot pyörivät kilvan päässäni. 

Hetken. Vain lyhyen hetken. Ja sitten se oli valmis: tulevan työhuoneeni sisustussuunnitelma!




Muutosmahdollisuudet olivat todella rajalliset, joten sisustussuunnitelma lienee liioiteltu termi. Mutta vahvan punaisen langan sisältämä suunnitelma kuitenkin. 

Tuon langan kudonta alkoi oikeastaan huoneen nurkassa olleesta poisto-tuomion saaneesta lääkärin anatomiataulusta. Taulussa oli vanhat keltaiseksi kulahtaneet mäntykehykset, jotka vain kaipasivat mustalla maalilla freesausta. Pienellä tuunauksella tehtiin ihmeitä - ja mieti; tämä "kaunotar" oli vaarassa joutua kaatopaikalle!




Taulu mustine kehyksineen saneli huoneen tyylin, eli simppeleitä mustia yksityiskohtia sinne tänne. Lisäksi pari traakkipuuta ja anopinkieli piristysruiskeiksi, tuolille harmaa lampaantalja vieraita pehmittämään, kynät pääkallo-kuppiin ja seinän korkkitaululle the Lehmä jöötä pitämään.






Miten tuo 80-luvun korkkitaulu ja korkki materiaalina voikin taas niin koukuttaa! Luulin, että se on jo osaltani so last season, mutta huomaan kauppakierroksilla kiinnittäväni heti huomion kyseiseen materiaaliin. Niinpä vesikannukin valittiin pelkän korkki-korkin vuoksi ja pitäähän juomalasilla olla henk.kohtainen alusensa, korkkia tietenkin!



Helposti ja halvasti - sillä reseptillä on virka-officeni stailaus tehty. Inspiroi huomattavasti enemmän, kun puuduttavaa paperirumbaa pyöritellessä tällainen luova visualisti saa samalla ahmia esteettisiä elämyksiä! Motivaationsa kullakin... ;)


Inspiroivaa päivää & leppoisaa viikonloppua!

- Mirkka -






lauantai 20. tammikuuta 2018

I  W A N N A  R O C K !

Astetta ROCKimpi seinäpeili


 

Onkohan tämä nyt jokin patoutuneiden sisustamispaineiden purkautumisreaktio? Kun yhdestä päästään, niin jonossa on jo uutta projektia projektin perään. Naivisti uskottelin itselleni, että nyt keskitytään vain tulevaan keittiön pintaremonttiin ja muut sisustusvouhotukset jäävät hamaan tulevaisuuteen. HAH, turha luulo.


Keittiöremontti alkaa näillä näkymin vasta helmikuun lopussa, joten nythän on hyvää aikaa keskittyä muihin kodin sisustusjuttuihin. Ja kuin tilauksesta tajusin uudenvuodenpyhinä, että eteisemme huutaa suurta pyöreää seinäpeiliä vanhan suorakaiteenmuotoisen tilalle. BTW, kuulitko sinäkin tuon huudon? Minun korvissani se kaikui niin kovaäänisesti, että mielenrauhani vuoksi pyöreä peili oli pakko hankkia, ihan pakko.




Pari iltaa nettisivuja surffailtuani ja todettuani, ettei täydellistä peiliä täydellisellä hinnalla tule vastaan, päätin kysyä peiliä paikalliselta peili- ja lasihiomolta. Soitto liikkeeseen, tilaus sisälle, hinta passeli ja tuote valmiina jo parin päivän päästä: uskomattoman hienoa palvelua!


Ihan noin yksioikoisesti peili ei kylläkään seinälle päätynyt. Kun peili saatiin kotiin, alkoi seinä näyttämään jotenkin vaisulta... Niinku pliisulta, kalpealta ja silleen - ymmärräthän? En tiedä johtuiko se pitkän kaamoksen jälkeisestä aurinkoisesta päivästä, mutta kirkkaan vaaleuden tilalle piti ehdottomasti  saada tummaa syvyyttä. Eipähän kevätauringon säteiden saapuessa iske kaamospimeyden vieroitusoireet! 

Ja niinhän siinä taas kävi, että auton nokka kohti maalikauppaa. Väri oli helppo valinta, koska päädyttiin samaan sävyyn, millä keittiön saarekekin on maalattu, eli Tikkurilan Takorauta (Y 500).



Kolme kerrosta puolihimmeää Takorautaa ja voihan jummijammi: maalipinta oli edelleen epätasainen. Tekijöistähän epätasaisuus ei tietenkään voinut johtua (hah hah), vaan vika täytyi olla jossain aivan muualla. Kuulin, että muillakin oli ollut samoja ongelmia, kun vedetään seinään puolihimmeää tummaa väriä: kaikki mahdollinen ja mahdoton paljastuu. Ei muuta kuin uudestaan maalikauppaan ja sama sävy täyshimmeänä ostoskoriin. Neljäs kerros toden sanoi ja johan saatiin tasaista jälkeä, kun valo ei pääse enää taittumaan maalipinnasssa.

Loppujen lopuksi peiliprojektissa vierähtikin useampi päivä, mutta niinhän ne sanoo, että hiljaa hyvä tulee. Vai tuliko? Ainakin se on huomattavasti R O C K A A V A M P I kuin vanha peili - me like! ♥

Tuli vaan mieleen, että mitähän rouva seuraavaksi 

keksii sisustusrintamalla... ;)

- Mirkka -