kotiliesi

torstai 31. tammikuuta 2019

Toivepostaus ja DIY-vinkki: Olohuoneen peilirivin valaistus

 

Sohvaseinämme peilirivi ja ennen kaikkea sen valaistus on herättänyt kovasti kiinnostusta, joten kerron peilien ja valaisimien taustoja sekä kuinka kyseinen kompinaatio käytännössä toimii. 

Seinäpeilit on hankittu muutamia vuosia sitten Lahden Kärkkäiseltä. Peilit olivat kaikin puolin niin passelit, että ne lähtivät mukaan vaikka välimatkaa Lahdella ja Kuopiolla on jonkin verran. Taidettiinpa koukata vielä Helsinginkin kautta, ennen kuin auton nokka osoitti kotiosoitetta Kuopiossa. Kun peilejä piti hankkia kolme kappaletta, oli hinta ulkonäön lisäksi suuressa asemassa. En tarkalleen muista paljonko nämä maksoivat, mutta paljoa se ei ollut. Muistelen, että hinta oli noin parinkympin luokkaa per peili - ei siis paha.

Peilit olivat just eikä melkein täydellisen kokoiset sohvan päälle ripustettaviksi. Peilien hankkimisen jälkeen sohvakin on jo vaihtunut, mutta peilirivi on onneksi silti sopivankokoinen, eikä peilien korkeutta tai välejä tarvinnut muuttaa uuden sohvan myötä. Kehykset on maalattu hopealla, joka sointuu hyvin taustaseinän harmaaseen sävyyn. Aina silloin tällöin olen miettinyt pitäisikö ne maalata samalla värillä kuin seinäkin... Olen kovasti tykästynyt siihen, että seinää vasten oleva huonekalu (esim. hylly, yöpöytä) tai muu sisustuselementti on samaa väriä kuin taustaseinä.  

Maalaisinko? En tiedä. En taida viitsiä. Näin on varmaan ihan ok.


Seinävalaisimet ovat tummanharmaat IKEAn HEKTAR -seinä-/nipistinvalaisimet. Halusin valaisimien uppoavan väriltään seinään ja sointuvan peilinkarmeihin, joten maalasin ne hopeisella pienoisvärimaalilla kauttaaltaan pari kertaa. Maalaustekniikkana käytin "tuprutusta", eli pienellä pesusienen palasella painellen väriä maalattavaan pintaan. Olisiko virallinen termi "tuprutustekniikka", hih.  Sen jälkeen lisäsin varovasti mm. reunoihin messinginväriä kuluneisuutta ja rustiikkista ilmettä luomaan. Valaisimista tuli elävämmät, kun niihin käytti kahta hopeanhohtoista väriä; pohja vaaleammalla ja viimeistely tummemmalla. 

Valaisimet on kiinnitetty IKEAn EKBY VALTER - hyllynkannattimiin, jotka on maalattu samoilla väreillä kuin valaisimetkin. Valaisimilla oli hintaa 14,99 euroa kipaleelta ja kannattimilla 3 €/kpl. Päälle pienoismalliväripurkit Prismasta, joten hinnan kiroissa tämä valaisinrivi ei todellakaan ollut.

Valaisimet ovat normaalilla sähköjohdolla varustettuja, joten johtoja ei saanut upotettua ja piilotettua nätisti seinän sisälle. Nyt ne kulkevat peilien takana sohvan alle, jossa on moniosainen jatkojohto ja siihen on asennettu kaukosäädin. Kaukosäätimen ansiosta käyttö helpottuu, kun yhtä nappia painamalla saa valon kaikkiin kolmeen valaisimeen. Johdot kurkistavat peilien alareunasta, mutta tämä ei menoa haittaa. Valaisimien asennus on samaa luokkaa kuin maalipintakin; ei liian fiiniä tai turhan täydellistä, eli just hyvä!  
     

Ilahduttavan moni on ollut kiinnostunut ja tiedustellut, miten valo heijastuu peilien kautta ja vastaus on: tunnelmallisesti. Valon voimakkuus on juuri sopiva tuohon paikkaan ja tarkoitukseen. Niinpä seinävalaisimet ovatkin todella kovassa käytössä kodissamme. 

Jos keskellä päivää tarvitsee lisävaloa, on tämä valaisinrivi ensimmäinen, jonka sytytän. Ja vastaavasti illalla nämä kolme valaisinta takaavat niin täydellisen tunnelman, ettei edes kynttilöitä kaivata.

Tämä peilikollaasi-valaisinrivi -sisustustuunaukseni tehtiin aikoinaan estetiikka edellä, eli pääpainopiste oli sillä, miltä kokonaisuus tulee näyttämään ja miten se käy kyseiseen tilaan. Iloisena lisäbonuksena saimme tällaisia valo- ja migreeniherkkiä silmiä miellyttävän valonlähteen, joka ei valaise liikaa, eikä liian vähän, vaan juuri sopivasti. Ja peilien ansiosta tunnelmallinen valo vielä tuplaantuu, joten kotoisa hyggetunnelma on taattu - varsinkin iltaisin.


Oli todella hienoa huomata, että jokin oman kodin sisustusratkaisu kiinnostaa niin monia! Laittakaa ihmeessä viestiä ja kysymyksiä tulemaan, jos haluatte tietää lisää jostain sisustusvalinnastani.

Mikä onkaan ihanampaa kuin jakaa hyvää 
sisustusideoiden ja -inspiraation muodossa!

 Kaikkea superhyperkivaa sinne linjojen toiseen päähän!

- Mirkka -


tiistai 29. tammikuuta 2019

Lidlin tonic-pullosta maljakko


Pitäisikö minun hakea jo apua? Pulloputki vaan jatkuu ja jatkuu, joten joko olisi katkaisun paikka? Olen täysin addiktoitunut erilaisiin pulloihin; niitä alkaa löytyä jo joka värissä, koossa ja muodossa, eikä kaappitila meinaa enää riittää. Apua!

Bongasin taas kerran uusia pulloja, tällä kertaa Lidlin limsahyllyltä. Natural Indian Tonic Water -pullot herättivät esteettiset aistini ja visuaaliset himoni, eikä pulloja vaan voinut jättää hyllylle. Ostovaiheessa ei ollut mitään hajua, minne ne laittaisin tai mitä niillä tekisin. Loppujen lopuksi kolme pulloa lähti matkaan ja kotiin päästyämme niille löytyi heti sopiva paikka: makuuhuoneen pieni työpöytä. Kokoa näillä kauniilla kohokuvioisilla pulloilla on sirot 5 x 18 cm. 

Pieni pöytä + pieni maljakko = täydellinen kompinaatio!


Aiemmin olen postannut kynttilänjalkana toimivasta ginipullosta, Kanarialta tuoduista tyhjistä kivennäisvesipulloista, vanhoista laboratoriopulloista, ruskeista kirpparipulloista ja kaupan kauniista kaljapulloista... Jokohan pullojen hamstraaminen alkaisi riittämään? Olisiko jo aika siirtyä sisustamisessa etappi eteenpäin? Eikö nämä ole jo niin nähty? Ehkä, joo, kyllä, mutta loppujen lopuksihan kaikki riippuu vain ja ainoastaan vastaantulevien pullojen visuaalisesta viehätysvoimasta. Eihän kauneudelle voi sanoa "ei!" - eihän?
 

Pähkäilin pitkään maalaanko pullot, mutta päädyin pitämään ne kirkkaina. Syvä musta, savenharmaa tai okrankeltainen mattamaali toimisi hyvin, mutta mennään nyt kirkkaalla pinnalla. Ja pullothan voi myöhemmin maalata sen hetkiseen tarpeeseen sopiviksi. Tai ostaa vaikka uudet pullot, eivät nimittäin olleet hinnalla pilatut; 1,67 €/pullo. Taitavat tulla trendimaljakoita huomattavasti edullisimmiksi vaikka ostaisi useammankin pullon - tai maalipurkin... 

  Talvisin tiistai -terkuin

- Mirkka -


torstai 24. tammikuuta 2019

Onko tämä kieroutunutta sisustushuumoria?


Olen pitkään ihastellut Moderna Museetin Andy Warhol -tekstijulisteita. Nyt etenin asian suhteen jo niin pitkälle, että tutkin, mitä tekstejä on tarjolla. Ainoa, joka oikein kunnolla kolahti oli "I never read, I just look at pictures". Tuo olisi niin just meikäläistä, joka hengittää estetiikkaa ja voisi elää pelkällä silmiä hivelevällä kauneudella. 

Mutta. Mitenkäs sitten, kun mieheni on oikea lukutoukka ja omistaa lähes tuhat kirjaa. Eikä ne tosiaankaan ole kuvakirjoja, vaan mustaa valkoisella kannesta kanteen. Olisiko se epäreilua, jos kodin keskeisellä paikalla olisi iso taulu tuollaisella tekstillä? Olisiko hieman läpinäkyvää, että rouva päättää kodin sisustuksesta? 
(no niinhän minä pääasiallisesti teenkin, mutta eihän sen tarvitsisi noin selvästi hypätä silmille - pientä kulissia sentään, hih) 



Toisaalta, tämähän sopisi kuin nenä päähän mieheni ja minun harrastamaan sisustushuumoriin. Edellistä kotiamme remontoidessa sisustustekstit ja -tarrat olivat kova sana. Ruokailutilamme seinä huusi jotain tekstinpätkää, joten pitihän sellainen hankkia. Emme kuitenkaan halunneet mitään valmista tusinakamaa vaan löysimme firman, josta sai tilata oman tekstin haluamallaan fontilla. Sisustustyylimme oli siihen aikaan maalaisromanttinen, joten mikä olisikaan käynyt paremmin kuin ranskankielinen teksti koristeellisella kirjasintyylillä. 

Mutta mikä tekstiksi? Emme ole kumpikaan ranskankielentaitoisia, joten otimme sanakirjan avuksi. Kirjan lopussa oli esimerkkilauseita, joita turisti voi matkallaan tarvita. Ja sieltähän se täydellinen luritus löytyikin: "Je voudrais quelque chose pour la toux les troubles digestifs ". Eikö näytäkin kauniilta lauseelta ja luo heti luottamuksen ammattimaista sisustajaa kohtaan, eikö tosiaan? Ranskankielen taitajat varmaan jo hoksasivatkin eli suomennettuna teksti tarkoittaa "Haluan jotakin ruoansulatusvaivoihin". Napakymppi teksti ruokailutilan ylle, mutta kieltämättä hieman säälitti asunnon seuraavat asukkaat, jos he eivät ymmärtäneet tekstiä - tai meidän huonoa huumoria. Ainakin ranskankieltä taitaville vieraille on voinut herätä luottamuspula perheen pääkokin taitoihin...

Mutta kun ei ymmärrä lukemaansa vaan painopiste on visuaalisuudella, niin tämä oli täydellinen teksti seinälle. Olen monesti todennut, että on niin paljon helpompaa, kun ei tiedä, mitä ei tiedä.  Minä taidankin olla meidän perheen sivistymätön moukka; mies hoitaa lukemisen ja sivistymisen, ja minä olen esteetikko, jolle riittää, että ympärillä on kaunista. Kuvainnollisesti mieheni on perheen viisaus ja minä kauneus - ja balanssi on taattu! ;)


Mutta mitä tekisin tuon Andy Warholin posterin kanssa? Hinta Moderna Museetin nettikaupassa on sisustusjulisteelle ihan passeli, mutta postituskulut ovat saman suuruiset! Mutta jos jotain oikein tosissaan haluaa... Onko kuitenkaan järkeä tilata vai odotanko tulevaa Tukholman matkaa. Matkaa, josta ei ole mitään hajua, meillä ei ole pienintäkään Ruotsin reissu -suunnitelmaa. Vai kannattaisiko kuitenkin lähteä ihan vain julisteenhakumatkalle? Silloin säästäisi överit postituskulut, heh heh. Myönnän, jos en ole lukutoukka, mutta en ole hirvittävän hyvä matematiikassakaan!



Pitänee jättää posterin hankinta hautumaan, mutta en voi silti olla kysymättä, että kannattaisiko sen hankinta tuohon vitriinin päälle tai kirjahyllyn viereen lattialle? Vai pysytelläänkö ihan vaan näissä vanhoissa julistetauluissa? 
- Iso kiitos avustasi!


Tyhmästä päästä kärsii koko kukkaro -terkuin

- Mirkka -

tiistai 22. tammikuuta 2019

Trendikkäät sisustusheinät - järven jäältä!

 

Mitä sisustusaddiktoitunut perheenäiti bongaakaan pulkkamäkiretkellä? No sisustuselementtejä tietenkin! 

Olimme koko perhe pulkkamäessä Kallaveden rannalla ja huomasin rannan tuntuman tuuhean heinikon. Tuon samaisen, jota kesäisin himoiten katselen; kuinka nopeasti siitä saisikaan kerättyä massiivisen heinäkimpun! Ranta on laajalta alueelta heinien valtaama, mutta kesäisin ongelmana on vesi; liian märkää, liian syvää ja liian kivikkoista. Mutta talvellapa tuota ongelmaa ei ole, vaan heinikko oikein kutsuu luokseen! Niinpä pulkkailu sai hetkeksi jäädä, kun lähdimme koko perhe heinänmetsästykseen. Kieltämättä oli aika jännä fiilis mennä jäälle yli parimetristen heinien sekaan. Jäiset heinänvarret katkesivat helposti ja saimme nopeasti kerättyä todella suuren heinäkimpun. Kotona heinät lämpimälle kylppärin lattialle sulamaan ja seuraavana päivänä asetelmaa suunnittelemaan. Helppoa kuin heinänteko, heh heh! 


Jo heiniä kerätessä visiona oli laittaa ne vanhaan ruskeaan AIV-lasipulloon. Heiniä oli niin paljon, että kimppu juuri ja juuri mahtui pullon kaulasta sisään. Ja kun koko nippu oli saatu pulloon, huomasin, että heinät olivat liian lyhyitä - kimppu näytti lähinnä liian tiukkaan ahdetulta heinätumpulta. 

Mikä avuksi? Tietty uusi retki jäälle ja nyt mukaan otettiin  oikein useammat saksetkin, jotta heinien katkaisu kävisi vieläkin näppärämmin. Heinät katkottiin niin juuresta kuin lumipeite mahdollisti, joten heinät olivat yli kaksimetrisiä. Kotimatkalle lähti aikasen komia ja ohikulkijoiden huomion herättävä kimppu!


Kuivatuksen jälkeen asettelin pitkät heinät löysästi pulloon ja nyt lopputuloksesta tuli ainakin meidän perheen sisustussilmiä miellyttävä. Pullossa on vuosien ajan ollut koukeroisia koristeoksia ja välillä olen ollut halukas luopumaan koko pullosta, mutta heinät on mukavaa vaihtelua ja nyt pullokin näyttää tosi mieluisalta. 

Ja mikä tässä kaikessa oli parasta? No halpuus ja helppous tottakai! Trendikkäät "pampaheinät" täysin ilmaiseksi ja kaupan päälle sai vielä pakkasen punoittamat poskenpäät!


Piristävin pakkasterkuin

- Mirkka -

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Kotimme sisustusmuutokset 2018 - ja mitä 2019 tuo mukanaan?


Vuosi 2018 oli sisustuksellisen myllerryksen vuosi kotonamme. Harvoin niin moni asia muuttuu niin lyhyessä ajassa. Uskon, että osittain tämä johtuu sisustussuunnittelijaksi valmistumisestani ja sitä kautta saamastani sisustuksellisesta infoähkystä. Eikä ähky tässä tapauksessa todellakaan ole negatiivista! 

Olen pikku tytöstä lähtien ollut kiinnostunut sisustuksesta, mutta sissariopinnot laajensivat omaa sisustuksellista näkemystä ja avasivat monia inspiroivia ovia, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Virikelaari täyttyi hurjaa vauhtia ja samalla vahvisti visiota siitä, miltä nykyisen kodin haluaa näyttävän. Oma tyyli on ollut vahvasti läsnä jokaisessa kodissani, mutta viime vuoden aikana tyyli muuttui melko radikaalisti, joten suht lyhyessä ajassa tapahtui yllättävän paljon - ja välillä siitä sai valitettavasti kuullakin...


Luulenpa, että joku muukin aktiivinen sisustaja saa välillä vihjailuja alati päivittyvästä kodin sisustuksestaan. Ei huolta, heitot voi jättää täysin omaan arvoonsa. Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä, mutta me sisustajat vaan tykätään sisustamisesta. Kun on luova kotihiiri ja katselee ympäristöä esteettisen linssin läpi, niin mikä onkaan osuvampi kohde paineiden purkupaikaksi kuin oma koti. Myönnän toki, ettei omat neliöt aina riitä tyydyttämään luovuuden tuskaa, joten olen erittäin innoissani, kun joku pyytää sisustussuunnittelijan apua - minä tyttö tulen kyllä näyttämään kaapin paikan! ;)

Vaikka kodin sisustaminen on loppumaton suo ja inspiraatiota sekä ideoita jaetaan julkisesti somen välityksellä, ei se silti tarkoita, että kotia rakennetaan ja sisustetaan muita varten. Kyse ei ole siitä, että uusilla sisustushankinnoilla retosteltaisiin tai kodit laitettaisiin paremmuusjärjestykseen ja niiden kauneudella kilpailtaisiin. Kauneushan on sitä paitsi katsojan silmissä, joten jos tekisit tämän kaiken toisille, et kuitenkaan pystyisi koskaan miellyttämään jokaista silmäparia.

Omalla kohdallani kyse on rakkaasta harrastuksesta, niin rakkaasta, että opiskelin siitä itselleni uuden ammatin. Ja jo opiskeluaikana huomasin sisustussomeilun vetovoiman. Tilan suunnittelu, kuvauskohteen stailaus, lopputuloksen ikuistaminen kameran muistikortille ja kuvista kirjoittamalla kertominen tuntuivat omalle jutulle. Jutulle, josta vaan tulee ihan älyhyvä fiilis!
  

Tämän postauksen oli tarkoitus tiiviissä paketissa kertoa kotimme viime vuoden sisustuksellisista muutoksista, mutta teksti lähtikin vähän sivuraiteille... Noh, tulipahan tuokin vuodatettua, joten keskitytään nyt siihen, mitä kotimme sisustuksessa tapahtui vuonna 2018. Ja sitä muutoslistaahan riittää; keittiön pinnat päivittyivät vuoden alussa, moni huonekalu vaihtui, vähintään yhtä moni sisustuselementti väistyi pelkistetymmän tyylin tieltä ja taisipa joku seinäkin vaihtaa väriään. Suoraan sanottuna en edes muista, mitä kaikkea tuli puuhasteltua.

Kun muutoksia tapahtuu lyhyessä ajassa paljon, voi helposti ajatella, ettei paikka tunnu enää omalle kodille. Totuus on kuitenkin juuri päinvastainen; nyt näyttää ja tuntuu niin omalle, ettei kotoisampaa koloa voisi kuvitellakaan. Kaikki irrallaan olleet palaset ovat loksahdelleet paikalleen ja kodissa vallitsee yhtenäinen, rauhoittavan tunteen tuova linja.


Ripottelin viime vuoden kuvatulvaa sinne tänne tekstin lomaan. Kuvia kerätessäni huomasin, että sisustamisessani on tosiaankin tainnut olla jokin punainen lanka, tai sanoisinko mustanruskea lanka. Tyyli on yhtenäinen läpi kodin jokaisen huoneen. Tai on meillä yksi huone, joka poikkeaa täysin muusta kodista. Se on 9-vuotiaan tyttäremme huone. Olen tietoisesti tehnyt rajauksen, etten tuo tytärtämme tai hänen huonettaan somen puolelle.  Olisipa huone kuinka kuvauksellinen tahansa, mutta se on täysin hänen valtakuntaansa, ei äidin sisustusreferenssi. Ja jos rehellisiä ollaan, niin pääsen huomattavasti helpommalla, kun en edes yritä stailata ja kuvata huonetta... Miten noin pieni ihminen voikin saada aikaan niin isosti sotkua!

Tarkoitus ei siis tosiaankaan ole arvostella, jos toiset haluavat jakaa julkisesti enemmän. Ja sitä paitsi, on ihana lukea toisten perhe-elämästä ja katsella kuvia muiden arjesta. Jokainen vaan tekee omat julkisuuslinjauksensa ja minun raja menee tyttären oven kynnyksellä.


Ja taas teksti meinasi lähteä omille poluilleen, joten palataanpas kiltisti sisustusrintamalle. 

Kodissamme on aiemmin ollut vahva talonpoikaisuusleima ja se lienee suurin asia, joka päivittyi viime vuoden aikana pelkistetympään suuntaan. Moni antiikkisen vanha huonekalu vaihtoi kotia ja jos tilalle on tullut jotain uutta, niin huomattavasti aiempaa yksinkertaisempaa. 

Olen ollut jo vuosikausia ruskean rakastaja, mutta viime vuonna ruskeavoittoisuus kääntyi vahvasti mustanpuhuvampaan suuntaan. Toki haluan edelleen pitää läsnä lämpöä tuovan ruskean, ja muutama talonpoikaishuonekalukin siellä täällä tuo kaivattua kontrastia. Mutta summa summarum: Sisustus muuttui pari askelta modernimmaksi ja muutaman palikan verran skandinaavisemmaksi. Mutta moderniksi skandikodiksi meidän kotia ei vieläkään voi kutsua. Ja hyvä niin, koska tällä paletilla se tuntuu omalta ja näyttää meiltä.


Ja mitä alkanut vuosi tuo sisustuksellisesti tullessaan? Minusta ei saa juuriharjallakaan hangattua ylikierroksilla käyvää sisustusintoilijaa pois, joten en edes yritä väittää, etten tekisi muutoksia kodissamme. Päivitystä tapahtuu varmasti koko ajan, mutta kotimme kokonaisuus on nyt kompakti, joten mitään suurta en usko vuoden aikana tapahtuvan. 

Sisimpäni taistelee myös jatkuvaa kulutushysteriaa vastaan, joten pieni ostolakkokin voisi olla ihan paikallaan... Pikku kivaa voin siis varmuudella luvata, mutta eiköhän suurimmat huonekaluhankinnat kirjata viime vuoden kirjanpitoon ja tämä vuosi kulutetaan maltillisemmin. Toivottavasti.

Ihanaa sisustusvuotta - meille kaikille!

- Mirkka -

perjantai 11. tammikuuta 2019

&tradition Pavilion -perhe kasvoi: Esittelyssä olohuoneen uusi nojatuoli



Kerroin ennen joulua joululahjasta, jonka hankin itselleni. Valaisin- ja tuolifriikkinä sorruin - yllätys, yllätys - tuoliin! Eikä mihin tahansa nelijalkaiseen vaan mustaan ja komeaan TON 30 -tuoliin. Samassa postauksessa päivittelin rivien välissä sitä, kuinka mopo on lähtenyt keulimaan tuolihankintojen osalta ja menin vähän jo lupailemaan, että rauhoitun sillä saralla. Kunhan ensin hankin yhden tuolikaunottaren kotiimme... Ihan vaan yhden!

Tsa-daa! Tättärä-tää! Tässä Hän nyt on on: &traditionin Pavilion AV5 -nojatuoli! 


Makuuhuoneen työpisteellä on saman sarjan AV2-tuoli ja olen tykästynyt tuohon tuoliin edelleen niin täysillä, että nähtyäni tämän nojatuoli-version se oli pakko saada. Vanha rokokoo-tuoli muutti uuteen kotiinsa ja AV5 käy täydellisesti rokokoon tilalle. Tuolin esteettinen keveys tuo ilmavuutta suht pieniin neliöihin, joten tuntuu kuin oltaisiin saatu huoneeseen pari lisäneliötäkin. 

Olin jo jonkin aikaa kuolannut tämän tuolin perään, mutta tarkan euron tyttönä odotin loppuvuoden alennusprosentteja. Kun sain sähköpostiini kauan odotetun tarjousviestin, ei tuolin tilaamista tarvinnut enää miettiä, vaan sormi oli samantien 'Tilaa'-painikkeella.


Näin sydäntalvella tuoli verhoutuu pehmeään lampaantaljaan ja voin jo etukäteen kuvitella, mistä tulee suosikki hyggeilypesäni. Keväämmällä, kun koti taas riisutaan kevyempään kuosiin, joutaa taljat varastoon ja tuoli paljastaa kauniin pähkinäpintansa. Hei, olipas muuten hyvät kaupat; sain kuin kaksi tuolia yhden hinnalla!

Hyvää kannatti todellakin odottaa ja uskon vakaasti, että tuolikuumeeni on nyt laskenut hurjimmista lukemistaan ja rauhoitun sillä saralla. Ainakin hetkeksi.

Terkuin

Mirkka - the tuolifriikki ;)



tiistai 8. tammikuuta 2019

Sänky ilman päiväpeittoa


Meidän sängyissä ei käytetä nykyisin päiväpeittoja. Vuosien varrella päiväpeitot ovat koko ajan keventyneet - ja hupsista heijaa - nyt niitä ei ole ollenkaan. Samalla lakanoihin ja muihin vuodevaatteisiin on tullut kiinnitettyä enemmän huomiota ja ne ovatkin päivittyneet pelkistetympään tyyliin. 

Muutos päiväpeitottomaan elämään ei käynyt hetkessä, vaan pikku hiljaa vuosien varrella. Olin jo pitkään haaveillut hotellimaisista valkoisista lakanoista ja pitkän etsiskelyn jälkeen löysin täydelliset. Kaiken kukkuraksi puuvillasatiiniset, jotka tuntuvat ylellisen pehmeältä, eli aivan täydelliset hotellitunnelman luojat! Reilu vuosi sitten kerroinkin blogissa näistä uusista valkoisista lakanoista. Hankimme kaikkiin sänkyihin (siis kokonaiseen kahteen sellaiseeen) kaksin kappalein Finlaysonin Elegia -pussilakanat ja tyynyliinat. Kaksin kappalein siksi, että aina on puhtaat lakanat odottamassa ja tyyli pysyy koko ajan puhtaan pelkistettynä ja raikkaan valkoisena.

Kuviollisia lakanoita meillä ei enää käytetetä, ja vanhat lakanat palvelevat nykyisin marokkolaisen nahkapouffin täytteenä tai kierrätyksen kautta uusissa pedeissä.


Viime syksynä repäisin ja hankin parisänkyymme ruosteenväriset pellavalakanat. Kun värinkaipuu iskee, vaihdan valkoiset lakanat ruosteisiin ja huoneen fiilis muuttuu hetkessä. Kuviottomalla kuosilla mennään ruosteistenkin pellavalakanoiden suhteen, joten mihin me enää päiväpeittoa tarvitsisimmekaan? Yksivärisillä lakanoilla saa aikaan siistin petauksen ja samalla vuodevaatteet pääsevät hengittämään päivän aikana.

Toki yksivärisyys kaipaa pientä piristystä ja sitä tuovat eri väriset koristetyynyt ja torkkupeitto. Eikä pidä unohtaa nukkumatyynyjä. Laitan niihin usein eriväriset tyynyliinat kuin peittojen pussilakanat ovat, joten ne tuovat kivasti kontrastia kokonaisuuteen. Kuvien petaus syntyy siis simppelisti käytössä olleista petivaatteista, torkkupeitosta ja koristetyynyistä.


Oma haasteensa minulla on saada petauksesta rennon rempseä ja hulvattoman huoleton. On huomattavasti helpompaa vetäistä peitto viivasuoraan ja asetella tyynyt siistiin riviin. Kun olimme mukana Suomen kaunein koti -ohjelmassa, muistan kuinka Hanna Sumari kommentoi, että hänen tekisi mieli hieman sotkea sängyllä järjestyksessä olleita sisustustyynyjä. Ymmärrän oikein hyvin, niin minunkin tekisi! 

Muistan myös, kun sisustussuunnittelija-opinnoissa opettajamme Laura Seppänen kertoi, kuinka jossain kuvauksissa aikaa oli tuhraantunut torkkupeiton "huolettomaan" asetteluun sängyn reunalle. Ymmärrän tämänkin erittäin hyvin!


Mutta kun on syntynyt millivilleksi järjestyksen suhteen, niin on ollut aikamoinen savotta muuttua sisustuksen suhteen Hulda Huolettomaksi. Onneksi harjoitus yleensä tekee mestarin ja kuten kuvatkin osoittavat, niin ehkä pientä kehityskelpoisuutta voi olla havaittavissa. Ehkä.


Rennon rempsein ja hulvattoman huolettomin terkuin

- Mirkka -