keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Sammaloituva sohva



   
Minä, vanha vihreän vihaaja, hurahdin syksyllä ja hankin sohvalle pari sammaleenvihreää koristetyynyä - oli vaan pakko!  
(vai ei muka vanha koira opi uusia tapoja) ;)




   
Ihastuin väriin niin, että sitähän oli saatava lisää, joten nyt sohvan valtaa iso ja ihanan pehmeä Jyskin Bellis-mikrokuituhuopa. Samaiselta huovanhakureissulta lähti mukaan myös Albinus-tuikkukippoja ja mausteinen värimaailma sai pisteen i:nsä päälle.





Vierivä kivi ei sammaloidu, mutta meidän sohva saa mun puolesta "sammaloitua" ja verhoutua kauttaaltaan vihreään väriin. Niin hyvin se nimittäin natsaa olohuoneen itämaisen maton ja ruskea-valkoisen sisustuksen kanssa.







Christmas comes & vihreä rules! Näyttääkö muuten teistäkin, että meidän joulusta taitaa tulla itämaisvaikutteinen..?

 

Sammaleenpehmoisin & kynttilänlämpöisin terkuin

- Mirkka -



maanantai 21. marraskuuta 2016

Hulluna Vernadaan 

 



 
Olen täysin hullaantunut Vernada-koruihin! Tyyli, laatu ja hinta - kaikki natsaavat näiden korujen kanssa. Minulla onkin tällä hetkellä kyltymätön korunälkä ja Vernada-valikoimaa selatessa huomaan hokevani koko ajan "tuo(kin) on pakko saada!" -mantraa.







Pienestä pitäen olen ollut hienohelma-tyylilyyli, mutta varsinaista koruharakkaa en itsessäni ole tunnistanut. Päivästä toiseen on yleensä menty perussetillä ja juhlissa on sitten räväytetty rohkeammin. Mutta nyt se sitten iski: totaalinen arkikorukuume! Olisiko tämä sitten reilun 40 vuoden takaumaa, mutta nyt on koristeltava itsensä kuin joulukuusi! BTW, sehän sopii oikein hyvin sesonkiinkin. 






Joulu tai ei, mutta luulenpa koruhimoni iskeneen lähinnä siksi, että nyt löytyi korumallisto, joka osuu ja uppoaa meikäläiseen täysin. Ladylike ei ole minun juttuni, joten Vernadan yksinkertaisen tyylikkäät nahka- ja puukorut tupsuineen, sulkineen ja unisieppareineen tuntuu niin mun jutulta. Ja jos joku ei ole sattunut huomaamaan, niin mätsäävätpä aikasen hyvin kotimme sisustukseenkin. ;) itä koruja ei todellakaan säilytetä korurasian piilossa, vaan ne roikkuvat näkyvillä naulakossa. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla; emäntä koristeltu ja koti sisustettu! 







Joulukoristelu on siis jo täydessä vauhdissa; tänä vuonna aloitettiin emännästä, kodin ehtii sitten ennen aattoakin! ;)
 



P.s. Enkös vaan olekin hankkinut itselleni ihania joululahjoja?!? 

 

Kilisee kilisee korunen, helkkyen välkkyen...

- Mirkka -  






 

 







torstai 10. marraskuuta 2016

Maljakosta lampunjalaksi

 

Minulla on kaksi köysikoristeltua - "yllätys, yllätys" - ruskeaa lasimaljakkoa, iso ja pieni, jotka olivat palvelleet jo aikansa perinteisessä tehtävässään maljakkoina. Simsalabim! Sain vision ja maljakoiden kohtalona olikin muuttua maljakoista lampunjaloiksi! Elämä on. :)




Muutosprosessi kävi ihmeen helposti. Clas Ohlsonilta hankittiin lampunpidin, joka ei kaipaa lampunjalkaan tehtyä reikää johtoa varten, vaan johto kulkee lampunjalan ulkopuolella. Ei tyylikkäin mahdollinen viritys, mutta helppo ja yksinkertainen. Ja ennen kaikkea edullinen: pidikkeen hinta on vain 6,99 €!








Pienempi maljakko onkin toiminut tällaisena valaisinvirityksenä jo jonkin aikaa. Varjostimena siion ollut vaihdellen Pentikin beige- tai ruskearuutuinen Iida-varjostin. Nyt kumpaankin valaisimeen hankittiin Ikean Hemsta-varjostimet. Tarjolla oli juuri passelit koot eli 20 ja 36 cm. Kaiken kukkuraksi kotona huomasin, että Ellokselta hankitussa Clara-pöytävalaisimessa on aivan samantyylinen ja lähes samanvärinen varjostin. En voi ymmärtää, miten sisustajalle kävi tällainen moka, ettei muistanut tätä mainiota yhteensattumaa. Noh, onneksi tämä oli pelkästään positiivinen juttu, mutta pitänee silti vähän skarpata tulevaisuudessa! 



 



Rakastan pöytä-, lattia- ym. pienten valaisimien tuomaa tunnelmaa, joten kattovalaisimet ovat meillä huomattavasti vähäisemmällä käytöllä. Ja koska valolähteet ovat pieniä, eivätkä ne valaise laajalti, valaisimia pitää tietty olla paljon. Kuten sisustustyynyjäkin. Ja torkkupeittoja. Ja kynttilänjalkoja. Ja tuikkukuppeja. Ja ja ja... Sisustajan lista on loputon. Mutta näinhän se on, että näyttävyyttä saadaaan määrällä ja massiivisuudella - tai näin ainakin selitän intohimoisen hamstraamisen itselleni. ;) 



Valoa päiviisi ja ennen kaikkea 

orastaviin talvi-iltoihin!

- Mirkka -   

maanantai 7. marraskuuta 2016

Laukkufriikki vauhdissa Kreetalla


Eihän Kreetan reissusta pelkillä sisustustuliaisilla selvitty. Krooninen kenkä- ja laukkufriikki ei yksinkertaisesti voi palata Kreikan mantereelta ilman paikallisia nahkatuliaisia. Niinpä matkalaukkumme täyttyivät kotimatkalla kasalla uusia nahkahankintoja. 






Jo ennen reissuun lähtöä olin luetteloinut mieleeni, mitä haluaisin löytää kotiintuomisina. Rodoksen reissusta jäi positiivisesti kummittelemaan paikallisten nahkaliikkeiden runsas määrä ja laaja valikoima. Niinpä osasin varustautua Kreetaa varten tarjontaa natsaavalla "pakko saada" -tuliaislistalla. Listan kärkipäässä oli suuri nahkainen ns. viikonloppukassi ja iso vetoketjullinen nahkalompakko.







Kun kauan odotettu Hanian kaupunkipäivä koitti, voitte vain kuvitella mitä ensimmäisenä tiedusteltiin paikallisilta vastaantulijoilta: no "nahkakatua" tietty. Ja voi sitä basaarimaisten nahkakojujen määrää! Olin taivaassa; ihanassa nahkantuoksuisessa ja mokkanahanpehmeässä taivaassa. 








Etsimäni iso nahkakassi löytyi jo toisesta liikkeestä, jossa kävimme. Mutta kun lapsi pääsee karkin makuun, niin lisää on saatava, eikä kierrosta todellakaan voinut alkumetreille jättää. Niinpä pistäydyimme lähes jokaisessa kujan kojussa ja hotellille palattuamme perheemme oli kasvanut useammalla uudella nahkaostoksella. Rouva oli onnellinen viikonloppukassin, kahden käsilaukun ja lompakon omistaja. Mies sai uuden nahkaisen "koululaukun" ja meidän Neiti Ekaluokkalainen uuden (tosin kankaisen) Frozen-laukun. Ja kaikki olivat tyytyväisiä - minä laukkufriikkinä ehkä vielä hitusen enemmän kuin muut. Tai sanoisinpa olleeni jopa onnellinen. 

Vai ei muka materiaali tuo onnea, heh heh...

Kauniita onnenhetkiä Sinunkin päivääsi!

- Mirkka -