logo

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Ei dagen efter - vaan julen efter!


Joulu tuli ja meni, ilman yhden yhtä some-päivitystä mihinkään kanavaan. Joulunpyhät kuluivat aivot narikassa ja arkirumbaa nollatessa, joten ei tullut mieleenkään ottaa kameraa käteen tai istuutua tietokoneen ääreen. Sen verran sentään ryhdistäydyin, että napsaisin pari kuvaa joulupöydästä itselle muistoksi, mutta siinä kaikki. Jouluhan on rauhoittumisen aikaa ja minulla se tosiaankin oli sitä - aaah. Nyt jaksaa taas ja päässä pyörii jo mitä ihmeellisempiä kuvauskulmia ja jutunjuuria. 




Meidän kodin joulustailaus meni yksinkertaisella sabluunalla. Varsinaiset koristeet jäivät varastoon ja joulutunnelma luotiin erivärisin palloin koristellulla kuusella, ikkunan mustalla joulutähdellä  ja mustilla kruunu- ja pöytäkynttilöillä. Kuulostaa pliisulta, ehkä synkältäkin, mutta ei todellakaan ollut sitä. Ihmettelin vähän itsekin, että mistä se joulufiilis tupaan oikein tulee, kun perinteiset koristeet eivät sitä ainakaan tehneet. Kai se oli oma rauhallinen mieli ja osansa toi varmasti myös sisustustyylimme: vanhaa talonpoikaista, tummaa puuta ja mustaa metallia. Siihen kun lisää kynttilänloisteen niin avot: se on siinä!



Vähäinenkin koristelu alkaa jossain vaiheessa ahdistamaan ja nyt oli aika riisua koti normiarkeen. Tänä jouluna ei ruokaähky onneksi vaivannut, mutta tavaraähky on antanut merkkejä jo jonkin aikaa. Eli eikun hihat heilumaan ja tavaraa karsimaan. Ensimmäiseksi kyytiä saivat opiskelukamat eli makuuhuoneen työnurkkaus on nyt siistitty ja sisustusopintojen muistiinpanot ja tuotokset arkistoitiin kaappiin piiloon. Isoja ja pieniä koristeita on lähtenyt sieltä sun täältä varastoon jäähylle ja nyt on rauhallinen mieli niidenkin suhteen. Nyt on hyvä.



Olisiko tämä kirjaimellisesti uuden vuoden aloittamista puhtaalta pöydältä?


Ihanaa joulun jälkeistä kaikille ja ennen kaikkea 

vieläkin parempaa tulevaa vuotta!

- Mirkka -


tiistai 19. joulukuuta 2017

Simsalabim ja eteisen taso vaihtoi väriä!

 


Huonekalujen mustaksi maalaaminen näyttää meidän huushollissa olevan vallitseva trendi ja tällä kertaa vuorossa oli eteisen taso. Pitkän pähkäilyn ja henkisen taiston jälkeen valkoisesta tuli lopulta musta. Black is the new black - or something...

 


Tason on tehnyt tuttavani pikkuveli, tuolloin vain 17-vuotias taitava puusepän alku. Tasolla on siis tunnearvoa ja sen muuttaminen alkuperäisestä tuntui melkein huonekalun pahoinpitelyltä. Tasosta ei oltu kuitenkaan valmiita luopumaan, mutta sen valkoinen väri vanhoine lankunlautoineen tuntui turhan romanttiselta nykyiseen tyyliimme. Kun kyse ei ole halpismassatuotannosta vaan aidosta ja jykevästä täyspuisesta huonekalusta, mahdollisti se entraamisen pienellä työllä  halutunlaiseksi. Tällainen tuunaus ei olisi onnistunut vaneri-, viilu- tai MDF-pintoihin, ei ainakaan niin siististi ja tulevien vuosien kulutusta kestävästi. Samalla vältyttiin huonekaluliikkeissä ravaamiselta (huh!) ja kuin huomaamatta tuettiin myös vastuullista kuluttamista - päivän hyvä työ oli siis purkissa! 


 
 

Mietin värin vaihtoa tosi pitkään, enemmän ja vähemmän useiden kuukausien ajan. Kun kuningasajatus pamahti loppujen lopuksi kirkkaana otsalohkoon, niin silloin ei auttanut kuin toimia. Seuraavaksi siis nokka kohti maalikauppaa ja maalauspuitteita (taas) kylppäriin virittelemään. Nyt mentiin laiskimman kautta, joten etukäteen harkitut hiomiset ja pohjamaalaukset jäivät tällä erää. Vaikka tuunausprojektin alkumetreillä "luvattomasti" oikaistiinkin, niin lopputuloksesta tuli kuitenkin oikein hyvä. Kahdella kerroksella puolihimmeää Tikkurilan Helmi -kalustemaalia, sävynä Keskiyö Y498, saatiin tasainen ja peittävä pinta. 




 

Jos maalausurakkaa piti tovi miettiä, ei värinkään valinta ollut helpoimmasta päästä. Ensimmäinen visio oli maalata taso mustaksi, mutta kun "erehdyin" tutkimaan Tikkurilan maalikarttoja tarkemmin, meinasi valinnanvaikeus ja vaihtoehtoähky iskeä: kauniita värejä oli ihan liikaa! Mielessä ehtivät jo pyöriä syvät petroolinsinisen, oliivin- ja metsänvihreän, terrakotan- ja luumunsävyt. Otin kuitenkin (tylsästi?) varman päälle, päädyin perusmustaan ja tämä valinta oli napakymppi. Musta väri korostaa hienosti vanhojen lautojen elävää pintaa ja ajan patinoimaa värimaailmaa. Nyt taso sopii kotimme kokonaisuuteen kuin silmä päähän, nyrkki silmään ja mitä näitä nyt on... 

 




Myönnän, että mieleni on ollut viime aikoina musta, siis vain ja ainoastaan sisustusmielessä! Pitää yrittää kuitenkin rauhoittua, ettei musta valtaa liikaa kotiamme. Mutta ennen rauhoittumista rempataan keittiö mustilla tasoilla ja laattasaumoilla - eihän se vielä mene överin puolelle? 


Jotta kenenkään mieli ei mustenisi ;)

niin mahdollisimman stressivapaata 

joulun valmistelua kaikille!

- Mirkka -




lauantai 9. joulukuuta 2017

Sissari-opintojen loppuhuipennus: studiokuvaukset!




Takana on kuukausien aherrus ja viime viikonloppuna vietettiin viimeisiä opintopäiviä Helsinki Design Schoolin penkillä. Jos tarkkoja ollaan, niin koululla käytiin vain kääntymässä ja kaksi päivää meni tiiviisti kuvausmaailman pyörteissä. Ohjelmassa oli stailausta laidasta laitaan: ensimmäisenä päivänä olimme Laura Seppäsen johdolla Nougat Showroomilla. Rakensimme makuuhuoneen kuvauskuntoon ihanilla Nougatin tuotteilla ja valokuvaaja Pauliina Salonen (tuttu nimi sisustuslehdistä, eikö?) kuvasi lopputuloksen. 

   


Loppuhuipennuksena sisustussuunnittelija-opinnoille saimme viettää viimeisen päivän valokuvaaja Martti Järven (toinen tuttuakin tutumpi nimi sisustuskuvien alta!) studiolla. Opetuksen ohjaksissa oli Susanna Björklund ja teimme still life –asetelman Mujin(!) tuotteilla, jonka Martti ikuisti pikselien muotoon.





Kumpanakin päivänä saimme kokea kuvaussessioihin kuuluvan piiitkän odottelun, mutta no problem! Tämän postauksen kuvat ovat Martin studiolta ja kuten kuvista näkyy, ei päivän puitteissa ollut valittamista. Kun asetelma oli saatu kuvauskuntoon alkoi oman kuvausajan odottelu, joka meidän ryhmän osalta oli se päivän viimeinen - ja taas no problem! Jos rehellisiä ollaan, niin odottelua ei oikeastaan huomannutkaan. Studio oli täynnä hienoja yksityiskohtia, joten oma kamera sai laulaa korkealta ja kovaa. Kun muistot oli tallennettu muistikortille, oli hienoa seurata muiden ryhmien työskentelyä ja Marttia kuvauspuuhissa - voi kun itsellä olisi joskus edes osa tuosta kuvaamisen taidosta! 

Martin studio on rakennettu vanhaa teollisuushallia muistuttavaan tilaan: isot korkeat huoneet, suuret ruutuikkunat, betonilattiat ja peltiovet, vanhat ja massiiviset teollisuusvalaisimet, laattaseinää tiililadontoineen ja ja ja... Siis yhdessä paketissa kaikki se, mitä teollisuustyyliseen ja loft-henkiseen tilaan kuuluukin! Eikä pidä unohtaa keittiönurkkauksen suurta talonpoikais-ruokapöytää ja punamullansävyistä itämaista mattoa, wc:n mustaksi maalattuja sementtiseiniä ja henkilökuvia 1800-1900 -lukujen vaihteesta - sekä hienoa kontrastia valokuvastudioon kuuluvien modernien kuvauslaitteiden muodossa. Kuulostaako täydelliseltä? KYLLÄ! 





Kaiken kukkuraksi päivä oli hauska (kuten alla olevasta kuvasta voi päätellä): töitä tehtiin tosissaan, mutta silti pilke silmäkulmassa. Työskentely Martin kanssa oli mutkatonta ja vaikka olenkin vasta aloittelija, niin silti jäi tunne, että kyllä minäkin jotain osaan.

Ja mikä tiimi meillä olikaan: Linda, Ilona ja Olga - hyvä me! ♥ 

Huippupävä. Aivan huippu. Siis AIVAN HUIPPU!




Nautin kummastakin päivästä aivan suunnattomasti; nämä olivat ehdottomasti koko opiskeluaikani antoisimmat ja inspiroivimmat päivät! Tunsin olevani kotona, omalla maaperälläni, siis siellä, mistä toivoisin itseni ammatillisesti joskus löytäväni. Matka on pitkä, mutta ehkä vielä joskus...


Jos jotain negatiivista pitäisi päivistä keksiä, niin olisiko se vaikka se, että halvaksi tämä lysti ei tullut. Innostuin Martin studiomiljööstä niin kovasti, että sain päähäni voimistaa kotini teollisuustyyliä keittiöremontin muodossa. Rivitalokotia ei helposti muuteta loft-genreen, mutta sen vuoksihan sisustussuunnittelija-opinnot käytiin, jotta sekin onnistuu - piece of cake!


Kiitos Laura & Pauliina ja Susanna & Martti 

- mahdollistitte päivät, 

joita en varmasti tule koskaan unohtamaan!


- Mirkka -


P.s. Päivien tuotokset tulet näkemään lähiaikoina IG-tililläni.


lauantai 18. marraskuuta 2017

Habitaren helmi & kaksi stailausta



Habitaresta on jo hetki aikaa, mutta en voi olla palaamatta yhteen esillepanijaan ja tuotteeseen, joka ei ole lähtenyt mielestäni, eikä myöskään ole saanut ansaitsemaansa huomiota. Ennen pidempiä löpinöitä haluan täsmentää, että postauksessa ei ole kyse kaupallisesta yhteistyöstä tai muusta puolin jos toisin hyötymisestä. Kyse on ainoastaan hienon osaamisen ja tuotteen ilosanoman jakamisesta!





Haluan kertoa kuopiolaisesta Satu Nisu Designista, siis Satu Nisusta ja hänen upeista design-vilteistä. Satu on saanut vilttien suunnittelussa inspiraationsa pohjoismaisesta luonnosta; metsästä, sen  kivistä, lehdistä, sammaleista, eli kaikista aistein havaittavista luonnon antimista. Uniikit viltit ovat 100 %:sesti kotimaista kädentaitoa ja jokainen viltti valmistetaan yksilöllisesti asiakkaan toiveiden mukaisesti Satun työhuoneella Kuopiossa, perinteisesti kangaspuilla kutoen. Kaikissa vilteissä pohja on villaa ja viltistä riippuen pintamateriaalit ovat polarfleeceä, harjattua collegea, keitettyä villaa, keinoturkista tai -nahkaa, puuvillavelouria ja pitsiä.





Kaiken kukkuraksi tämä käsityötaiteilija on tosiaankin Kuopiosta, eli saman kaupungin tyttöjä ollaan - Savo rules! Jos pystyn edes hiukkasen omalla panoksellani saamaan Kuopiota näkyvämmin Suomen sisustuskartalle, niin olkoon tämä se hyvä tekoni asian eteen.





Sain kaksi Satun vilttiä kuvattavaksi kotiini ja mietin pitkään, miltä kantilta lähestyisin asiaa ja tekisin postauksen. Satu kertoi, että musta viltti on alunperin suunniteltu miesten makuun, siis "miesten mallistoa", ja siitä sain idean, että haluan ehdottomasti kuvata viltin man cave:ssa. Miesten luolan löytyminen tähän hätään oli vähän turhan haastavaa, joten sellainen piti rakentaa omiin nurkkiin. Sisustustamme on aiemminkin luonnehdittu maskuliiniseksi, joten miesluolan stailaaminen ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Päinvastoin olisin voinut jatkaa man cave -teemalla pidemmällekin huoneessa, eikä maskuliinisista sisustuesineistäkään olisi ollut pulaa. 





Ruskeasävyisen viltin halusin vastaavasti kuvata naisellisesta näkökulmasta. Näin jo silmissäni rokokoo-tuolille huolettomasti heitetyn viltin, lattialla sikin sokin olevat nude-piikkikorkkarit ja tuolin kulmalle myöhään kotiin tultua heitetyn puuterinsävyisen pitsiluomuksen. Ehkäpä sivupöydällä voisi olla eilisillalta jäänyt vajaa shampanjalasikin - kirkkaanpunaiset huulipunanjäljet lasin reunalla tietty! 





Tämän "stailistin" varastoista ei kuitenkaan löytynyt piikkikorkkareita tai pitsimekkoja, joten näillä mentiin. Musta viltti huusi ympärilleen sikarinsavuista ja konjakintuoksuista antiikkitiiliholvia ja ruskea viltti oli ilmiselvästi hienostuneempaa - ehkä hieman pikkutuhmaakin ;) - lady like -mallia. Missä ympäristöissä sinä näkisit nämä ihanuudet?





Oli aivan huikea kokemus päästä kuvaamaan vilttejä ja ihan oikeasti inspiroitua niistä! Tämä ei todellakaan ole pelkkää sanahelinää, vaan odotin kuin lapsi jouluaattoa, että pääsen stailaamaan viltit kahteen eri tyyliin ja kuvaamaan lopputuloksen. Kuvasin viltit peräkkäisinä päivinä ja kummallakin kerralla huomasin laulelevani samalla, kun keräsin kuvausrekvisiittaa pitkin kotinurkkia. Visualisoiminen ja stailaaminen; ne on juuri sitä, mitä palavasti haluaisin tehdä aamusta iltaan - ja vielä vaikka vähän illasta aamuunkin!





Onpa vilteissä taikaa tai ei, mutta minua ne inspiroivat sukeltamaan omiin mmielikuvitusmaailmoihini. Luulenpa, että nämä monivivahteiset, aisteja kutkuttelevat viltit saavat jokaisen kokemaan jotain maagista... ♥

Satumaisen lämpimin terveisin,

- Mirkka -