perjantai 27. tammikuuta 2017

Piikikästä perheenlisäystä





Meidän kaktusperhe nimittäin kasvoi kolmella uudella tulokkaalla. Tai noh, jos ihan tarkkoja ollaan, niin ei kaktusten määrä alkuperäisestä yhtään lisääntynyt. En tiedä miten se on mahdollista, mutta onnistuin siirtämään pari vanhaa pienokaistani kaktusten taivaaseen. Rehellisyyttä peliin, eli kyllä mä oikeasti taidan tietää, miten siinä pääsi niin käymään... 




Joka paikassa toitotetaan kuinka helppohoitoisia kaktukset ovat, eikä niitä tarvitse kastella usein. Toimin ohjeiden mukaisesti, enkä kastellut liikaa. Tai niinku ollenkaan, mutta se on pelkkä sivuseikka. Jossain vaiheessa muistin, että kaktuksia pitäisi varmaan huomioidakin jotenkin ja kun otin ruukut ylähyllyltä huomasin, että pari palleroa oli nuupahtanut aivan kokonaan. Ei ollut enää terhakoita piikkejä törröttämässä, ei ollut ei. Pikaisena ensiapuna kunnolla vettä niskaan ja vielä suihkutukset päälle. Johan luulisi palleroiden virkistyvän ja eikun ruukut takaisin ylähyllylle. Seuraavan kerran, kun muistin kaktusystäviäni, oli nuupahtuneisuus vaihtunut homehtumiseksi, mätänemiseksi tai joksikin muuksi korjaamattomaksi. Ei auttanut muu kuin tyhjentää ruukut roskikseen ja lähteä kaktusostoksille.




Lähi-Plantagenista löytyikin kolme ihanaa yksilöä ja kaiken kukkuraksi sain 50 %:n alennuskupongin seuraavasta kaktus- tai mehikasviostoksesta. Alennus on voimassa vain helmikuun ajan, joten voitte arvata, mistä mut löytää heti 1. helmikuuta työpäivän jälkeen. Ettei vaan jää ilman...

Leppoisin fiiliksin viikonloppuun!

- Mirkka -





tiistai 24. tammikuuta 2017

Lisää valoa, kiitos!




Pitkä pimeys alkoi ahdistamaan ihan tosissaan. Heti, siis aivan heti, oli pakko saada olohuoneeseen lisää valoa. Vaikka orastava kevätaurinko välillä ilahduttavasti jo kurkkiikin, se ei silti auta tarpeeksi tähän hätään. Mikä avuksi? 





No Ikea tietty! Sieltä kolme Ekby-hyllynpidikettä ja kolme jo hyväksi havaittua Hektar-kohde-/nipistinvalaisinta. Eteisen valaisinprojektista jääneillä spray- ja pienoismallimaaleilla hopeaa+terästä pintaan, valaisinviritykset ruuveilla seinään ja olohuoneessahan näkee taas! 




Kaiken kukkuraksi valo heijastuu osittain peilien kautta, joten lopputulos on tuplaten tehokkaampi. On aivan huippua, että kevät aurinkoineen tekee tuloaan, mutta jos nyt sattuisi tulemaan odottamattomia viivästyksiä, niin no problem - me pärjätään kyllä! 




Valoa päivääsi ja aurinkoa mieleesi! 

- Mirkka -




sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Symmetriasta epäsymmetriaan




Eteisen tasolla on jo pitkään palvellut kaksi Pokal-pöytävalaisinta, joihin on vaihdettu rottinkivarjostimet. Tykkään edelleen noista valaisimista, jotka sävyineen käyvät enemmän kuin hyvin tason patinoituneeseen lautapintaan. Tykkään myös valaisinten muotoilluista mattateräksisistä jaloista, nekin natsaavat kokonaisuuden kanssa. Tykkään siis valaisimista tosi paljon MUTTA. Kaksi samanlaista valaisinta tason kummassakin päässä on aivan liian symmetristä tällaiselle boheemin ja epäsymmetrian rakastajalle.




Siitä se ajatus sitten lähti... Törmäsin netissä tee-se-itse -haitarivalaisimiin, jotka oli tehty Ikean Fräck-peilin varresta ja Hektar-nipistinvalaisimesta. Hyvää kannattaa kierrättää, joten ei muuta kuin ideaa kopioimaan:
- peilin irrotus haitarivarrestaan
- varren ja valaisimen maalaus (pohja hopeisella spraymaalilla, mutta lopputulos oli "liian hyvä", joten päälle tupsuteltiin sienellä kahta eri pienoismalliväriä) 
- lopuksi varren ja valaisimen yhdistäminen (kävi muuten yllättävän iisisti)
- reikä seinään (kahdesta tarvittavasta reiästä toinen oli jo valmiina)
- ja uusi hieno hopeansävyinen seinävalaisin paikalleen. 





Tason toiseen päähän löysin Prismasta täydellisen Murcia-valaisimen, joten valonlähteitä on taas tason kummassakin päässä, MUTTA epäsymmetrisesti. Lopputuloksena rauhoittavaa levottomuutta - nyt mun silmä ja sielu pystyvät lepäämään. ;)

Vinksin vonksin -terveisin,

- Mirkka -

maanantai 9. tammikuuta 2017

Verkko seinälle ja aarteet esille


 



Vähänhän tämä oli jo vanha ja melko käytettykin sisustusidea, mutta silti se tuntui hyvältä - ja tuntuu edelleen. Vanhassa vara parempi, tai jotain... Sain nimittäin vision eteisen kaapiston päädyn verhoamisesta metalliristikolla. Alkuperäinen ajatus oli tehdä seinämä rouhean ruosteisesta raudoitusverkosta, mutta ei meidän peruscityläisten työvälineet pystyneet moisen metallin muotoiluun. Niinpä mentiin hieman helpomman kautta ja pääädyttiin hentoisempaan jänisverkkoon - ja nyt toimi mainiosti meidänkin pikku pihdit!




Verkko naksuteltiin sopivankokoiseksi, kiinnitys kaapinrunkoon puulistalla verkon ylä- ja alareunoista ja sitten se projektin paras osuus eli stailaus! Olin hankkinut rautakaupasta erikokoisia hopeisia S-koukkuja ja miettinyt jo valmiiksi, mitä verkkoon kiinnitetään; juuttinaruin nyöritettyjä ruskeita lasipulloja sulille, pienet lasikehykset netistä tulostetuille kuoriaiskuville, vanhat lasiset verkonmerkit, hyvin palvellut huopahattu ja tietty uusi uljas lehmäntaljalaukku. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten kaikki oli valmiina luovan osuuden toteuttamista varten. Ja mikä kätevintä, stailausta voi muuttaa mielin määrin, mutta seinässä ei silti ole yhden yhtä rumaa ruuvinreikää. 



Sävy sävyyn ja omalle tyylilleni uskollisena lopputuloksesta tuli tällainen - tää tykkää!

Mukavaa ja idearikasta (DIY)viikkoa!

- Mirkka -

perjantai 6. tammikuuta 2017

TV-kuvauksia, lehtijuttu...

- uusi vuosi tuo tosiaan uusia kujeita



Kuten uudenvuodenaaton Instagram-päivityksessä jo mainitsin, toi mennyt vuosi kaikenlaisia kivoja sisustukseen liittyviä kokemuksia. Ne ovat kannustaneet jatkamaan omalla linjalla, olipa se sitten trendikästä tai ei. Ja antaneet myös rohkeutta olla täysin oma itsensä, miellyttippä se muita tai ei.

 

Vuonna 2016 pääsin kokemaan, kuinka sisustuslehtien valloittavat jutut tehdään ja kotimme esitellään helmikuun Unelmien Talo ja Koti –lehdessä. Jutuntekopäivä oli huikea kokemus: sain puhua koko päivän sisustamisesta, eikä vastapuoli vaikuttanut kertaakaan kyllästyneeltä! ;) Kaunis kiitos ja iso lämmin rutistus siitä kuuluu Ilona Pietiläiselle ja Hanne Maneliukselle. Kiitos ihanat! 

 

Kesään mahtui myös TV-kuvauksia, kun kotimme pääsi mukaan alkavan kauden Suomen kaunein koti –ohjelmaan.  Voi kuinka uutta ja ihmeellistä se kaikki olikaan, vieläkin perhoset pörräävät vatsassa. Olipahan vaan jännä päivä ja jännän äärellä ollaan vielä maanantai-iltaan 16.1. klo 20.00 saakka, jolloin meidän kotimme esitellään ruudussa. Hui, mä en kestä, jännittää jo nyt niin paljon!


Mitähän tämä vuosi tuo tullessaan..? Toivottavasti jotain sellaista, mitä voi tulevana vuodenvaihteena summata iloisin mielin. Haaveita ja tavoitteita ainakin löytyy, joten nyt vaan toivotaan, että edes jokin niistä toteutuisi...

ISO KIITOS kaikille, jotka mahdollistivat 

nämä hienot kokemukset!

- Mirkka -

maanantai 2. tammikuuta 2017

Uusi vanha tuoli



Kotimme ja varastomme on täynnä vanhoja talonpoikaishuonekaluja, paikat pursuaa erityisesti tuoleja, mutta ainahan yksi mahtuu lisää. Varsinkin, kun tarjolle tupsahtaa tällainen kaunotar! Onhan se jo kansalaisvelvollisuus antaa näin kauniille tuolille hyvä ja rakastava koti - eikö?


Työkaveri möi edesmenneen appiukkonsa entisöimää ja verhoilemaa nahkatuolia ja heti kuvan nähtyäni kuulin huutavani: Varattu! Vasta sen jälkeen rupesin miettimään mihinkähän tuo mahtuu, onkohan koko, väri, materiaali ym. meille passelit. No mahtuihan se ja olihan ne!


Kun on täydellinen, niin on täydellinen. Ja tämä tuoli on juuri sitä! 

♥ I'm so in love! ♥

 - Mirkka -