kotiliesi

tiistai 30. lokakuuta 2018

Lasipullo kynttilänjalkana, osa 1


m.newcomer

Illat pimenevät ja varsinkin viikonlopun hyggefiilis huutaa kynttilänvaloa ja -lämpöä. Niinpä viime talvelta jääneet kynttilät on kaivettu esille ja huvennutta kynttilävarastoa täydennetty uusilla. 

Vakiokynttiläkauppani on Tiger - tuo nykypäivän Tiimari. Tigeristä löytyy laaja värivalikoima kruunu- ja pöytäkynttiöitä. Olen jo jonkin vuoden ollut vannoutunut mustien kynttilöiden käyttäjä ja Tigerin kynttilät ovat tehneet vaikutuksen - sekä hinnallaan että laadullaan. Aiemmin käytin IKEAn valkoisia kynttilöitä eli värirepertuaarini on kasvanut huimasti, heh heh...

En ole valmis maksamaan kynttilöistä maltaita, kun ne kirjaimellisesti haihtuvat savuna ilmaan. Niinpä voinkin vuosien kokemuksella suositella näitä edullisempia kynttilävaihtoehtoja; laadullisesti minulla ei ole mitään valittamista ja tunnelmanluojina ne ovat vähintäänkin yhtä mahtavia kuin kalliimmat kanssasisarensa. 


m.newcomer
m.newcomer
m.newcomer

Jos kynttilärintamalla olen tiettyyn kaavaan kangistunut, niin toisin on kynttilänjalkojen kanssa. Mieli ja maku muuttuvat, joten ajan saatossa on tullut kerättyä kynttilänjalkoja ja tuikkukippoja kaapit täyteen. Niinpä ne ovat nykyisin ostokiellossa ja jos vanhat eivät kelpaa, pitää mielikuvitus laittaa hommiin ja loihtia vanha uudeksi.

Nyt  elän ilmiselvää pullokautta, joten ajattelin tehdä postaussarjan erilaisista lasipullo-kynttilänjaloista. Ensimmäisenä vuorossa ovat vanhat laboratoriokäytössä olleet lasipullot. Jossain vaiheessa pullot koristivat keittiökaappien päällä, mutta viimeisimmät vuodet ne ovat pölyttyneet varastossa ja odottaneet uutta tulemistaan. Onneksi en ole hävittänyt niitä, koska nyt niille löytyi uusi tärkeä tehtävä; kynttilänjalkana toiminen.

Mitäs tykkäät, toimiiko idea?

m.newcomer

Kynttilän lämpöisin tiistai-terkuin

- Mirkka -


perjantai 26. lokakuuta 2018

Olohuoneen muutos ja Anno Aarre -lasimaljakko


 m.newcomer

Olohuoneen stailaus päivittyi viime viikonloppuna uudella Annon Aarre -lasimaljakolla. Ja tapahtuipa huoneessa jotain muutakin muutosta, eli kaksiosainen sohvapöytäryhmämme pieneni yhteen osaan. Musta pöytä lähti kierrätykseen ja sohvapöydän virkaa toimittaa nyt pelkkä pyörillä oleva puuarkku. Olen meinannut tehdä tämän muutoksen jo monta kertaa aiemmin, mutta arkku pienillä renkaillaan on aina näyttänyt liian sirolta suhteessa sohvaan. Ongelma on nyt ratkaistu, eli ei muuta kuin uudet isommat kalustepyörät Biltemasta ja johan huoneen kokosuhteet taas pelittävät.


m.newcomer
m.newcomerm.newcomer_visualist, m.newcomer

Mustan pöydän poisto toi huomattavaa tilantuntua ja rauhoitti huoneen yleistunnelmaa kummasti. Pientä sopeutumistahan pöytätasojen pieneneminen voi tuoda, mutta jospa suurimmilta kriiseiltä kuitenkin vältytään. 

Lähinnä olen huolissani silloin tällöin toteutettavasta "viikonlopun herkkupöydästä", jolloin iltaruoka korvataan pöydän täydeltä olevilla suolaisilla ja makeilla herkuilla. Mihinkäs ne nyt sitten mahtuu? Vai tarkoittaako tämä yksinkertaisesti sitä, että rouva tulee laihtumaan pienemmän sohvapöydän ansiosta?


m.newcomer
m.newcomer
m.newcomer

Vähän epäilen, että laihtuminen jää vain haaveeksi, mutta tällaisista sisutuspäivityksistä minä joka tapauksessa tykkään. Huone muuttui kummasti, mutta ilman suurempia taloudellisia investointeja. Ainoa uusi hankinta oli tosiaan tuo Iskusta heräteostoksena hankittu Aarre-lasimaljakko. 

Se kiinnitti huomioni heti, mutta en silti kaapannut sitä samantien kainalooni. Ensin piti koukata Vepsäläisen kautta kunnes tajusin, että maljakkoa ei vaan voi jättää kaupan hyllylle. Eli U-käännös ja takaisin Iskuun maljakkokaupoille. Jos ei pieni sohvapöytä laihduta, niin ainakin huonakaluliikkeissä edestaas ravaaminen sen tekee!

m.newcomer


Seesteisen syksyisin sisustusterveisin

- Mirkka -

tiistai 23. lokakuuta 2018

Uusi ruokapöytä - vain tuolit puuttuvat...

 

Meillä syötiin ennen vanhan talonpoikaispöydän ääressä, mutta pöytä alkoi tuntumaan raskaalta ja ahtaalta. Pöydällä oli leveyttä 120 cm, mutta koukeroiset tassumaiset pöydänjalat veivät yllättävän paljon istumatilasta. Olin jo useamman kuukauden valittanut, kun vieruskaverin kyynärpäät tuntuivat aina olevan "minun tontilla". Niinpä ei tarvittu kuin yksi lauantai-aamun aamiaissessio ja päätös oli tehty: Meille hankitaan uusi ruokapöytä!


Kun entinen pöytä oli täyspuinen ja profiililtaan todella massiivinen, kaipasin vaihtelun vuoksi jotain kevyempää. Vaatimuslistalla olivat hieman vanhaa pöytää suurempi koko, musta väri ja siro muotoilu - ei muuta. Siitä alkoikin googlailu-maraton, jossa meinasi jo kuntokin loppua kesken kaiken. Kun kaikki mahdolliset huonekaluliikkeet, nettimyymälät ja hakusanat oli käyty läpi, ei auttanut kuin aloittaa kierros uudestaan. Ja kun olin ekakierroksella jo nähnyt, mitä on tarjolla, niin toisella kierroksella vaatimustaso oli jo hieman madaltunut. Prikulleen sellaista pöytää, minkä verkkokalvoillani näin, ei vaan löytynyt, joten oli kompromissin paikka. 

Toinen googlailu-kierros tuotti heti tulosta. Kyseessä oli vanha ystävämme IKEA ja LISABO-pöytä. Pöydän koko oli täydellinen ja muotoilu oli muutoin sitä mitä hainkin, mutta aluksi toivoin pöytää suorilla jaloilla. Tämä sen vuoksi, että ruokailunurkkauksen tila on todella rajallinen ja ajattelin, että suorat jalat vievät vähemmän tilaa. Kun tällaista ei löytynyt niin piti päätyä ulkonevasti viistoihin jalkoihn. Ja näin jälkiviisaana voin todeta, että viistot vaikuttavat suoria jalkoja kevyemmiltä, eivätkä ne vie silti yhtään enempää tilaa.
 
  
Vanha ruokailuryhmä löysi uuden kodin ja LISABO on jo kotiutunut meille. Vaikka pöytä on suurempi kuin entinen, näyttää tila silti avarammalta, koska pöytä on niin sirorakenteinen. Aika jännä juttu, että isompi näyttää pienemmältä!

Mutta huomaatteko, mikä yhteistä ruokailuhetkeä hankaloittava puute meitä vielä vaivaa? Aivan oikein; tuolit puuttuvat! Pöydän sain nopeasti ja näppärästi Kuopion IKEAsta, mutta tuolit jouduin tilaamaan ja ne saapuvat tod.näk. vasta viikolla 45. Siihen asti meillä syödään pitkin asuntoa kerätyillä tuoleilla, mutta ei se mitään: Hyvää kannattaa odottaa! 

Ja vaikka pöytää ympäröi kirjava tuolisirkus: yksi koulutuoli, yksi rokokootuoli ja miehen mummin vanha talonpoikaistuoli, niin silti nurkkaus on entistä tilavampi, eikä naapurin kyynärpäät ole enää osumaetäisyydellä. Mitä tästä opimme? No ainakin sen, että isompi parempi!

Ja niistä uusista tuoleista lisää, jahka ne saapuvat tänne Savon sydämeen.

Syysterkuin ruokapöydän ääreltä

- Mirkka -






tiistai 16. lokakuuta 2018

Kirjat kodin sisustuksessa

m.newcomer_visualist

Mieheni kerää sotahistoriakirjoja ja ennen kaikkea vanhoja sellaisia. Kirjoja on kertynyt jo satoja ja tonnin raja menee varmaan pian rikki (riippuu pitkälti kirppareiden tarjonnasta). Vaikka säilytystila alkaa olla jo kortilla, en silti ole nalkuttanut tästä harrastuksesta. Kirjat ovat nimittäin todella kauniita sisustuksen täydentäjiä. Varsinkin vanhat kirjat ovat väriltään ja tekstuuriltaan täydellisiä, ja etenkin nyt syksyn aikaan tekstiilikannet murrettuine sävyineen viehättävät sisustajan silmää. 

m.newcomer_visualist
m.newcomer_visualist
m.newcomer_visualist

Huomaan usein meneväni kirjahyllylle, kun tarvitsen asetelmaan tai kuvaan täydennystä. Kirjahyllymme on kieltämättä erinomainen sisustusrekvisiittavarasto; kirjaa löytyy joka lähtöön, joka koossa ja värissä.

Yksittäisten kirjojen lisäksi kokonaisen seinän peittävä kirjahylly on kotimme The Sisustuselementti. Se on ollut jo useammassa kodissamme hieman erilaisina kokoonpanoina. Edellisen kotimme olohuoneessa ei ollut tarpeeksi yhtenäistä seinäpintaa ja tuolloin ongelma ratkaistiin hyllysarjan kulmahyllyllä - sillä samaisella, joka vie nykyisin varastostamme luvattoman suuren tilan. Silti siitä ei uskalla luopua, koska vielä voi tulla se päivä, jolloin sitä tarvitaan jakamaan hylly kahdelle seinälle.

m.newcomer_visualist
m.newcomer_visualist
m.newcomer_visualist

Haaveenamme on, että joskus saisimme yhden (tai vaikka kaksikin) huonetta lisää ja tekisimme yhdestä huoneesta kirjasto-/harrastushuoneen. Olohuoneesta vapautuisi tuolloin paljon tilaa ja huoneen yleisilmeestä saisi seesteisemmän. Mutta nyt mennään näillä: seinän peittävällä kirjojen värikimaralla.


Värikkäin syysterkuin

- Mirkka -


lauantai 13. lokakuuta 2018

DIY-kynttilänjalat ja maljakot: Paras matkatuliainen (ikinä)!

m.newcomer_visualist

Kerroin aiemmassa postauksessani markkinoilta löydetystä afrikkalaisesta virtahevosta, mutta ehdottomasti paras Espanjan matkan tuliainen olivat tyhjät kivennäisvesipullot! Huomasin nämä upotetulla 5-kuviolla koristellut lasipullot hotellimme ravintolassa ja siitä alkoikin viikon mittainen pullojen metsästys. Pulloja ei nimittäin ollut yleisesti tarjolla, vaan niitä sai ainoastaan a'la carte -listalta tilatessa. Suurimmalla osalla hotellin asukkaista näytti rannetta koristavan all inclusive -ranneke, eli listalta tilaajia ei viikon aikana ollut kovinkaan monta ja pulloja sai kirjaimellisesti metsästää.

m.newcomer_visualist
m.newcomer_visualist
m.newcomer_visualist

Tavoitteenani oli saada kolmen pullon kokoelma ja viisi viimeistä lomapäivää kolmikon haalimiseen menikin. Kyttäsin kärppänä pulloja ja olisittepa nähneet tarjoilijan ilmeen, kun pyysin saada hänen tarjottimella roskikseen menossa olleen tyhjän pullon. Toisen roska on toisen aarre, ja ilmeestä päätellen ei tullut epäselväksi kumpiko tämä tyhjä pullo hänelle oli. Samoin kävi, kun näin nuoren saksalaispariskunnan pöydässä tyhjän pullon ja menin kysymään voisinko saada sen. Sori, en tainnut pullojen haalimisellani ainakaan nostaa suomalaisten mainetta maailmalla... Näin jälkikäteen ajateltuna melkein hävettää. Tai tarkemmin ajatellen, ei hävetä yhtään. Pullothan ovat aivan huipputuliaiset - ja kaiken kukkuraksi ilmaiset!

Alkuperäinen ajatus oli jättää pullot kirkkaiksi, eli olisin irroittanut niistä vain etiketit. Parissa pullossa oli kuitenkin niin voimakkaat naarmut liukuhihnalla kuljetuksesta tms., että maalipinta oli loppujen lopuksi paras valinta. Maalasin pullot Prismasta ostetulla pienoismallimaalilla. Nämä pikkuruiset maalipurkit ovat olleet jo vuosia ykkösjuttu DIY-hommissa. Väriksi valitsin matta-beigen, joka osoittautui nappivalinnaksi - nyt pullot näyttävät aivan savipulloilta! 

m.newcomer_visualist

Kun bongasin pullot ravintolassa, ensimmäinen ajatukseni oli, että niistä saisi hienon maljakkorivin. Kolme maljakkoa rinnakkain ja koristeeksi pienet niput koristeheiniä tai jokaiseen yksi koukeroinen oksa. Näin syksyn tullen maljakkoidea kuitenkin vaihtui ja nyt pullot saavat palvella kynttilänjalkoina. Maljakkoaika voi tulla sitten keväämmällä ja silloinhan maalipinnankin voi halutessaan vaihtaa raikkaammaksi. O-hoh, siinä tuli näköjään taas yksi syy, miksi nämä olivat aivan voittamattomat tuliaiset: silmää miellyttävän muotoilun lisäksi pullot ovat tosi monikäyttöisiä! 

DIY-terkuin

- Mirkka -


tiistai 9. lokakuuta 2018

Elämäni ensimmäinen taidehankinta!


Saanen esitellä: Lady Noble!

Olen jo pitkään seurannut Instagramissa mahtavaa taiteilija Piia Pieviläistä. Erityisesti hänen Ladyt ovat vieneet sydämeni ja monta kertaa olen kuumeisesti pähkäillyt, mihin saisin hänen tauluja mahtumaan. Ei liene yllättävää, että sisustajan seinät tuppaavat olla jo ennestään täynnä... Mutta kun se oikea tulee vastaan, löytyy hänelle näköjään heti paikka!

Piia julkaisi IG:ssä kuvan keskeneräisestä Lady Noblesta ja ihastuin siihen välittömästi. Tai oikeammin rakastuin. Lähetin samantien tarkempia tiedusteluja taulusta Piialle ja illan aikana viesti jos toinenkin vaihtoi omistajaansa. Nukuin silti yön yli, ennen kuin tein päätöksen taulun suhteen. Vaikka ikä tuo mukanaan ei-toivottuja ryppyjä ja lisäkiloja, niin se hyvä puoli vanhenemisessa sentään on, ettei enää tee hätiköityjä päätöksiä. Yleensä aina on aikaa nukkua yön yli.


Kun seuraavana aamuna löysin itseni taas Piian IG-tililtä ihastelemasta Lady Noblea, havahduin siihen, että nyt on kyse jostain vakavammasta. Niin vakavasta, että loppujen lopuksi Lady matkusti uuteen kotiinsa Savon sydämeen. Lady oli todella odotettu ja hänelle oli jo valmiiksi pedattu paikka makuuhuoneemme hyllyltä - Arvon Ladyn piti luonnollisesti päästä paraatipaikalle.


Taulun tilattuani tajusin, että tämä on elämäni ensimmäinen ihan oikea taidehankinta. Uskomatonta, minkä tunnelatauksen aito maalaus voi saadakaan aikaan. Silmäni lukkiutuvat joka kerta, kun katson hyllyllä ylväästi seisovaa taulua. Tämän tunnesiteen kautta olen myös ymmärtänyt, ettei taiteen hankintapäätöksiä tehdä maallisia tai mitään muuta ajatellen - ne tehdään pelkästään sydämellä. ♥

Suosittelen lämpimästi, että käyt katsomassa Piian taidonnäytteitä hänen www-sivuillaan ja Instagram-tilillä. Voin luvata, että silmäsi lepäävät (ja ehkäpä seinäsi täyttyvät?).

Taiteellisin tiistaiterveisin

- Mirkka -



❙ Taulusta saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan 

lauantai 6. lokakuuta 2018

Ruoste valtaa kodin pinnat

m.newcomer_visualist

Sisustuksessamme vuosia valtaa pitänyt ruskea on saanut viimeisen vuoden aikana terästystä mustista detaljeista. Syksyn tullen kodin väripaletti alkaa kuitenkin taas täyttyä ruskeansävyistä ja ruoste on alkanut vallata pintojamme. Ruosteen lisäksi kameli- ja konjakki tuntuvat nyt ihanan kotoisilta ja lämpöisiltä väreiltä. Mustan kanssa ne ovatkin lyömätön parivaljakko ja näin ollen makuuhuoneemme mustan lasitason stailaus vaihtuu tiuhaan tahtiin. Tänään meillä näyttää tältä - huomisesta ei voi vielä tietää...


m.newcomer_visualist
m.newcomer_visualist
m.newcomer_visualist

Onko sinulla lempisävyjä syksyn sisustuksessa? Tai vaihtuuko stailaus samalla tahdilla kuin meillä, eli ikinä ei voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan?

Ruskan värittämin viikonlopputerveisin

- Mirkka -




keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Kävin markkinoilla ja olen nyt virtahevon onnellinen omistaja!

m.newcomer_visualist

Karttuva ikäkö sen tekee, mutta minua ei huvita enää yhtään kaupoissa ravaaminen ja shoppailu. Nykyisin, jos/kun tarvitsen jotain, niin etsin tuotteen yleensä netistä ja jos sitä ei voi sieltä tilata, niin soitan paikalliseen liikkeeseen, varaan tuotteen ja käyn vain noutamassa sen sieltä. Sama pätee näköjään ulkomaan lomillakin. Siellä olen hitusen aktiivisempi, mutta kaupoissa kiertely ei silti ole listaykkösten joukossa lomaohjelmaa suunniteltaessa. 

Näin kävi hiljattain olleella Kanarian reissullammekin, eli kukkaro tarvitsi ottaa mukaan vain yhtenä päivänä, kun suuntasimme Puerto de Moganin joka perjantaisille markkinoille. Myyntikojuja oli ympäri satamaa ja kylän keskustaa, eli tavaraähkystä ei todellakaan ollut puutetta. Viimeisten kojujen kohdalla tajusin, etten ollut ostannut mitään - mikään ei vaan tehnyt vaikutusta. Suurin osa tavarasta oli samaa turistikrääsää, mihin on vuosien varrella törmännyt monissa muissakin matkakohteissa. Toivoin löytäväni markkinoilta jotain paikallista, mieluiten uniikkia käsityötä, mutta valitettavasti mitään tunteita kuohuttavaa ei tullut vastaan.


m.newcomer_visualist
m.newcomer_visualist
 
m.newcomer_visualist
m.newcomer_visualist

Hetken jo luulin, että ainoat Kanarian tuliaiseni ovat hotellin ravintolasta keräämäni kolme tyhjää kivennäisvesipulloa. Sisäinen DIY-tyyppini heräsi ja oli voimakkaasti sitä mieltä, että pullot oli saatava hinnalla millä hyvänsä. Viirauksensa kullakin... Tästä viirauksesta kerron seuraavassa postauksessa lisää.

Tyhjin käsin en kuitenkaan markkinoilta lähtenyt. Olimme suurin piirtein jo huitomassa taksia hotelliin paluuta varten, kun huomasin suuren myyntipöydän täynnä afrikkalaisia puuveistoksia ja -patsaita. Sarvikuono ja virtahepo kiinnittivät heti huomioni ja tiukan tinkimisen jälkeen minusta tulikin virtahevon onnellinen omistaja. Myönnän, että suomalaisen hermo meinasi jo kiristyä, kun afrikkalais-madamen kaupankäyntikulttuuri oli hiukkasen agressiivisempaa, mitä meillä täällä pohjoisessa. Mutta yhteisymmärrykseen silti päästiin ja kumpikin päätti kaupanteon hymyssäsuin.


m.newcomer_visualist
m.newcomer_visualist
m.newcomer_visualist
m.newcomer_visualist
m.newcomer_visualist
m.newcomer_visualist

Siinäpä se sitten oli; virallinen Kanarian matkan tuliaiseni. Ja niistä tyhjistä kivennäisvesipulloista seuraavassa postauksessa enemmän. Toisen roska on toisen aarre - se pitää niin paikkansa!


m.newcomer_visualist


- Mirkka -