perjantai 31. elokuuta 2018

Anopit valtasivat makuuhuoneen


Juu-u, näin on päässyt käymään! Makuuhuoneemme taso on täyttynyt erilaisista anopeista; on kieliä ja hampaita alalajineen. Olen aiemmin ollut vannoutunut kaktustyyppi, mutta viime aikoina anopit ovat valloittaneet vihersilmäni. 

Suhteemme ei ole alusta alkaen ollut auvoinen, vaan meillä on ollut iso työ opetella yhteiselämään. Aluksi sorruin liialliseen kasvien hoitoon, joten onnistuin mädätyttämään anoppini. Nyt pyrin olemaan "huonompi" hoitaja eli kastelen kasveja niukemmin ja harvemmin. 

Hah, siitäs saitte, kun ei hyvä hoito kelvannut! ;)


Kuten IG:ssä aiemmin kerroinkin, työhuoneessani oleva anopinkieli saa vauvan, eli pieni uusi verso kasvaa kovaa vauhtia ruukun reunalla. Tämä lienee juuri sen ansiota, ettei työhuoneen kasvia tule hoidettua liikaa; vettä annetaan, kun muistetaan - jos muistetaan. Niinpä olen nyt kotonakin tarkempi sen suhteen, milloin  ja minkä verran kastelen kasvejani. Tämä taitaa tosiaan tuottaa tulosta ja kasvit ovat selvästi viihtyneet. 

Yhden anopinkielen vein kesäksi puoliaurinkoiseen paikkaan terassille. Terassillamme roikkuu amppeleita rivissä yrttejä varten, mutta tänä kesänä olin laiska yrttien suhteen ja laitoin yhteen amppeliin anopinkielen. Anoppi näytti viihtyvän oikein hyvin ulkoilmassa ja tuulessa huojuvassa ruukussa.

Syksyn pimeys ja talven kuivuus tuovat omat jännitysmomenttinsa kasvien suhteen. Toivotaan kuitenkin, että yhteiselomme kaikkien anoppien kanssa on jo niin vankalla pohjalla, että viihdymme yhdessä pienten koettelemustenkin läpi. 


Multasormiterkuin ;)

- Mirkka -

tiistai 28. elokuuta 2018

Minun kulhoissa pitää nyt olla jalat!


Kaikennäköisiä höyräytyksiä sitä pitääkin olla; nyt ne tosiaan on nuo jalat, kulhon jalat! Tai eihän vika ole minussa, vaan muotoilijoissa, jotka suunnittelevat noin ihania astioita. Minä olen ainoastaan uhri, joka on joutunut jalkojen pauloihin. ;)



Jo talvella ihastuin H&M Homen jalallisiin pikkukippoihin ja muutaman viikon ajatusta hauduttuani kävin hakemassa kippoja kaksin kappalein. Ne ovat seikkailleet kodissamme jo monessa paikassa ja aina niille tuntuisi löytyvän kipon kokoinen kolo. On ne vaan niin kivannäköisiä ja joka paikkaan kokonsa puolesta sopivia.



Rakastan Elloksen sisustuskuvia ja käyn tasaiseen tahtiin pelkästään inspiroitumassa ja vinkkejä hakemassa Elloksen sivuilta. Huonona puolena tässä on tietty se, että samalla törmää kauniisiin sisustusesineisiin ja ns. "ilmainen sisustuskuvauskulmakoulu" voi muuttua yllättävänkin tyyriiksi. Sitä Tilaa-painiketta vaan on ihan liian helppo painaa!

Niin pääsi taas kerran käymään, kun näin sivuilla Lava-kulhon. Pakkohan se oli saada, kun siinä on jalat! Nyt meillä on jalallinen kulhoperhe, joka varmasti tulee kulkemaan koko kotimme läpi, koska ainahan on tilaa kulholle, joka seisoo tukevasti omilla jaloillaan!

Tukevin tiistaiterkuin

- Mirkka -

perjantai 24. elokuuta 2018

Edullinen sisustusvinkki: Olutpullot maljakkoina


Ei kai nämä minun postaukset ala mennä liian alkoholipitoisiksi, kun jokin aika sitten postasin viinalla sisustamisesta? Nyt olen nimittäin löytänyt uuden sisustusihastukseni eli olutpullot. 

Tarkennuksena kuitenkin, että postaukset on tehty pelkästään kevyellä estetiikka edellä -asenteella. Tarkoituksena ei siis ole mainostaa tai ihannoida alkoholituotteita.


Viime aikoina moni on kahvipöytäkeskusteluissa maininnut, kuinka kauppojen oluthyllyt laajenevat laajenemistaan ja vievät tilaa tarpeellisilta kulutustavaroilta. Kauppareissullani kiinnitin asiaan huomiota ja näinhän tilanne tosiaan monessa kaupassa on. 

Toisaalta en laittanut asiaa pahakseni, koska samalla huomasin, että olutpullothan ovat usein kauniita! Niinpä mukaani lähti pari hyllyn esteettisesti houkuttelevinta pulloa ja seuraavilla kauppareissuilla vielä muutama lisää. 

Mies-ressukka joutui taas uhrautumaan rouvan sisustusharrastuksen vuoksi ja tyhjentämään pullot - hih.


Pullot ovat edullisia maljakoita, joista raskii kerätä näyttävämmänkin asetelman ja vaihdella sisustukseen, fiilikseen ja vaikka vuodenaikoihin sopiviksi. Lisäksi pulloissa on luonnetta, joilla saa ripauksen aina tervetullutta persoonallisuutta sisustukseen.

 
 

Kippis perjantaille!

- Mirkka -


tiistai 21. elokuuta 2018

Kun kohtalo puuttui peliin - ja nyt meillä on uusi työtuoli!


Kyselin jokin aika sitten IG:ssa mielipidettänne makuuhuoneemme työpisteen tuolista. Vanha tuoli oli IKEAn KULLABERG ja haaveissa oli musta TON 14. IKEAn tuolissa ei ollut mitään vikaa; se toimi moitteettomasti ja miellytti edelleen sisustussilmääni. Toivelistalla on kuitenkin jo pidempään kummitellut musta TON 14 -tuoli ja vihdoin sille löytyi sopiva paikka kodissamme.  


Vastauksenne jakaantuivat tasaisesti eli kumpikin tuoli sai omat vankat kannattajansa. Niinpä ajattelin hauduttaa ajatusta ihan rauhassa, jottei tulisi tehtyä mitään hätiköityä. Olihan kyseessä suuri päätös! ;)


Eräänä iltana puhelimeni soi, vieraasta numerosta soitettiin ja naisääni kysyi vieläkö tuoli oli myytävänä. Hmmm, hetki vierähti kunnes pääsin kartalle, eli netissä myynnissä olevaa KULLABERG-tuoliammehan tämä rouva kyseli. 

"Juu juu, myytävänä on!" kuulin itseni sanovan luurin toiseen päähän. Siis mitä? Olin myymässä tuolia, jonka olin ajatellut vielä pitää ja miettiä mahdollista vaihtoa ihan rauhassa. Olin kokonaan unohtanut, että olin laittanut tuolin nettikirppikselle myyntiin. 

Kaupat sovittiin tehtäväksi samantien, joten en onneksi ehtinyt miettimään ja katumaan kauppoja sen enempää. Kohtalo oli karu eli puoli tuntia puhelun jälkeen työpisteellämme ei enää ollut tuolia.


Uskomatonta, miten moinen IKEAn tuolista luopuminen voi aiheuttaa harmitusta, mutta ajattelin, että tämän täytyi olla kohtalon johdatusta. Kuulostaapas henkevältä ja vakavalta, mutta toisaalta; olihan se! ;) Oli siis kirkkaan selvästi tarkoitettu, että nyt hankin haaveilemani TON-tuolin! 

Paitsi että sisustajan mieli on ailahtelevainen... 

 
Törmäsin nimittäin netissä &Traditionin Pavilion AV2 -tuoliin ja sitten se oli menoa, josta ei enää ollut paluuta. Se oli Hän. Hän se oli. Eikä nyt voi käyttää mitään muuta persoonapronominia kuin yksikön kolmatta!


Muotoilu pähkinäpuisilla istuinosilla & mustalla teräksellä: Täydellinen pari työpöydällemme ja sopii kuin käsi käteen muun sisustuksemme kanssa. 

Kohtaloa tai ei, mutta se oli siinä. Piste.


Arvaappas millä nytkin istuskelen ja 

postausta kirjoittelen...

- Mirkka -


perjantai 17. elokuuta 2018

Ne pienet harkitut Tallinnan tuliaiset



Lupasin edellisessä postauksessa kertoa, mitä muuta Tallinnan matkalta lähti mukaan kuin ihania hotellikokemuksia. Olin jo etukäteen ajatellut, että väkisin en matkamuistoja ostele, eikä turhaa krääsää kanneta kotiintuomisina. Toiveena oli, että löytäisin jotain paikallista, jotain mitä todella haluaisin. Kiertelimme paikallisia taide- ja käsityöliikkeitä kriittisin mielin, mutta silti jo ensimmäisten liikkeiden kohdalla huomioni herätti kaksi tuotetta: Bold Tuesdayn List of Countries- juliste ja Marion Isabelle Varikin Oh baby! -muki.


Kun huomasin yön yli nukkumisenkin jälkeen pysähtyväni kyseisten tuotteiden kohdalle, tiesin, että nämä ovat juuri ne tuliaiset, mitkä oikeasti haluan kotiini viedä. 

  
 
 

Ennen kotiinlähtöä kävimme Virukeskuksen Rahva Raamat -kirjakaupassa ja kierroksen jälkeen kävin vielä kurkkaamassa sisustuskirjavalikoiman. Ja onneksi kävin, koska hyllyssä oli jo pidempään haaveilemani Monochrome Home -kirja. Alennuslaatikossa oli vielä The Creative Home -kirja, joka sekin lähti mukaan. Painavien kirjojen ostaminen matkamuistoksi ei ehkä ole se fiksuin valinta, mutta kirjojen kantamisen tuska unohtui kotona, kun sain asettaa kirjat muiden sisustuskirjojeni pinoon.


Siinä ne sitten olivat; pienet, mutta harkitut Tallinnan tuliaiseni. Ja kaikki sisustusaiheisia - tottakai! ♥
   

  Syksyn sävyttämää viikonloppua!

- Mirkka -

 




tiistai 14. elokuuta 2018

Viiden tähden Tallinnan matka


Olimme jo talvella luvanneet meidän neidille, että menemme kesälomalla Puuhamaahan. Mietimme mieheni kanssa kuumeisesti, minkälainen reissurinki Tervakosken ympärille tehdään, kun Helsingit ja Tampereet on jo niin nähty. Koska kotimaan tarjonta ei natsannut suunnitelmiimme, niin päätettiin lähteä oikein ulkomaille! 

Helsingissä asuessamme Tallinnassa tuli käytyä useamminkin, mutta viime matkasta oli reilu kymmenen vuotta. Nyt oli siis jo korkea aika päivittää kaupunki reissukartallemme. Ikävä Tallinnaan on ollut kova ja joka kesä Tallinna-kuume nousee, mutta matka on aina siirtynyt hamaan tulevaisuuteen. 

Hyvää kannatti todellakin odottaa, koska Tallinna piti meitä niin hyvänä, että koko perhe ihastuttiin kaupunkiin. Eikä hotellivalinta yhtään laimentanut ihastusta...

 

Myönnän; meistä on vuosien varrella tullut hotellihifistelijöitä. 

Matkakohde ei valikoidu pelkän hotellin perusteella, mutta suuressa asemassa se silti on. Perusarjen piristykseksi on ihana välillä nauttia luksuksesta; priimatason palvelusta ja parantumattoman esteetikon vatsaa mukavasti kutittelevasta kauneudesta. 

Niinpä nytkin, kun valitsimme hotellia Tallinna-yötä varten, hotellit listattiin tähtien mukaan. Kuulostaa tosi pinnalliselta snobbailulta, mutta ei todellakaan ole sitä - hyi, pois se minusta! Hieman ristiriitaistakin, että panostamme hotelliin, jossa sinua kohdellaan kuin kuninkaallista ja samalla koen oloni vaivaantuneeksi ylenpalttisen palvelun vuoksi. Välillä tekisi mieli sanoa henkilökunnalle, että "Elekee, elekee! Minä oon ihan tavan tallukka; kyllä minä voin itse kaataa kahvin kuppiini tai kantaa laukkuni huoneeseen."

...ja sitten toisaalta taas nautin, että saan edes lyhyen ajan nauttia siitä kaikesta. Irtaantua arjesta.


Majoituimme sveitsiläisessä viiden tähden Swissotel -hotellissa. Rakennus on Tallinnan korkein, joten se tuskin jää keneltäkään huomaamatta. Kuten jo hieman pohjustinkin, niin panostimme lyhyeen matkaan täysillä. Ja juuri sen lyhykäisyyden vuoksi varasimme astetta paremman Executive-huoneen. 

Huoneemme sijaitsi 28. kerroksessa, joten näkymät olivat huikeat! Tallinna avautui allemme ja näytti myös toisen, sen aidon puolen kaupungista. Vanhan kaupungin perussetin lisäksi näimme, kuinka paikalliset asuvat ja arkeaan elelevät. Näkymät jatkuivat merelle saakka ja mm. aamiaishuoneesta näimme, kuin suuret risteilyalukset hissukseen lipuivat satamaan. 

Huonepakettiimme kuului pääsy samassa kerroksessa sijainneeseen loungeen, joka oli yllättävän mukava bonus huoneelle. Varsinkin meidän Neiti 9-vee oli loungesta aivan täpinöissään. Ja kieltämättä oli piristävää, kun jalat rakkuloilla kaupungilla kiertelyn päätteeksi pääsi nauttimaan erikoiskahveista, virvokkeista, leivoksista, hedelmistä ym. herkuista hulppeiden näkymien - ja virkistävän ilmastoinnin! - lisäksi. Myöhemmin illalla tarjolla olisi ollut lämpimiäkin seisovan pöydän antimia, mutta me olimme jo nautiskelleet pitkän kaavan mukaisesti Rotermann-korttelin Platz-ravintolassa. BTW: iso peukku Platzalle > kannattaa käydä makumatkalla!

(jos ihan rehellisiä ollaan, niin aina löytyy tilaa yhdelle jälkiruoka-annokselle, joten olihan niitä maistettava. Epäkohteliashan minä muuten olisin ollut, eikö?) ;)

 

Ja itse hotelli; se oli todellakin jokaisen tähtensä arvoinen! Jo aulaan saapuessamme tiesin, että tämä tyttö tulee tykkäämään. Nautiskelun lisäksi tutkin hotellia sisustussuunnittelijan pokat nokalla ja sain monia hienoa sisustusideoita kotiin tuomisiksi. Harvemmin olen esimerkiksi vessareissulla palannut hakemaan kameran, kun aamiaisravintolan WC oli vaan pakko saada tallennettua muistikortillle. 

 
 

Pikaisen visiitin vuoksi hotellin spa- ja sport -palvelut sekä hotellin ylimmässä kerroksessa sijaitseva Horisont-näköalaravintola jäivät tällä kertaa kokematta, mutta mitä sitten! Pienelle ihmiselle riitti nämäkin nautinnot oikein hyvin. Ja vaikka matkan varattuamme meinasi yöunet mennä moisesta yhden yön majoitushinnasta, niin paikan päällä ei harmittanut enää tippaakaan.

Tallinna antoi meille pelkkää parastaan ja Hotelli Swissotel todellakin täytti kaikki odotukset. Ja vielä vähän enemmänkin.

 


Koko perheemme hurahti Tallinnaan ja Viroon ylipäätänsä niin totaalisesti, että suunnittelemme jo nyt ensi kesän lomareissua Tallinnaan ja Pärnuun. Ja jos sinne suunnalle lähdetään, niin eihän Latvian Riikakaan enää kaukana olisi. Hyvin suunniteltu on puoliksi matkustettu, vai miten se menikään...


Tallinna-terkuin

- Mirkka - 


P.s. Seuraavassa postauksessa kerron, mitä tuliaisia Tallinnasta tarttui mukaan - hienojen sisustusideoiden lisäksi tietty!





torstai 9. elokuuta 2018

Makuuhuoneen toinen työpiste sai lähtöpassit - ja tilalle tuli Bestå!



Kolmihenkinen perheemme asuu rivarikolmiossa, joka on oikein kompakti meidän perheen tarpeisiin. Toki tilaa voisi aina olla enemmän, mutta kaikki asumismukavuuden tarpeet saadaan tyydytettyä oikein hyvin näilläkin neliöillä. Mutta välillä on tilanteita, että sisäinen sisustussuunnittelijani joutuu tosissaan hommiin omien nurkkien ja tilatarpeiden kanssa. Tällainen tilanne tuli vastaan viime vuoden alussa, kun me molemmat, mieheni ja minä, opiskelimme töidemme ohella. 

Miehelleni oli jo aiemmin tuunattu opiskelunurkkaus makuuhuoneemme vanhan Singer-ompelukoneen ympärille, mutta pian huomasimme, että toisellekin työpisteelle olisi akuutti tarve. Kun kerran päivässä roudaat tietokoneen, piirustus- ym. opiskeluvälineet ruokapöydälle, ja vastaavasti illalla siivoat ne pois, niin aika pian tulee ikävä ihka omaa opiskelutilaa. Onneksi IKEA on lähellä, kun hätä on suurin, ja makuuhuoneeseemme tehtiin toinenkin työpiste.

 
Opiskelut on nyt kummankin osalta saatu pakettiin ja kaksi työpöytää todettiin turhaksi. Yksi tietokone pöytineen riittää oikein hyvin ja samalla saataisiin lisätilaa makuuhuoneeseen. Niinpä työpisteseinämän kalusteet kierrätykseen ja uudet tilalle IKEAsta.  

Eteiseemme asennettiin keväällä IKEAn BESTÅ-kaappi seinälle, joka on ollut todella käytännöllinen ratkaisu. Siivoaminen helpottuu huomattavasti, kun ei tarvitse kierrellä kaapin jalkoja. Ja mikä parasta; kaupan päälliseksi saa vielä esteettisiä lisäneliöitäkin! Jännä juttu, miten paljon huonekalujen sirotkin jalat vievät lattiatilaa. Hyvää ideaa kannattaa kierrättää, joten heti alusta asti oli selvää, että vanhan työpisteen tilalle laitetaan BESTÅ-kaappeja - ja seinälle tietty.


Olin alunperin ajatellut, että haluaisin harmaan kaapin, joka "uppoaisi" taustalla olevaan harmaaseen seinään. Halutunlaista harmaata kaappia ei sitten löytynytkään, joten taas pääkopan sisustussuunnittelija-palikat joutuivat töihin. Lopulta muistin väriopissa sanottavan, että valkoista ja mustaa sekoittamalla tulee harmaata. Niinpä päädyin valitsemaan valkoisen kaapin mustalla lasikannella. Mitäpä olet mieltä; menikö värioppiteoriani ihan metsään?


Värikästä viikonlopun odotusta!

- Mirkka -