logo

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Rompepäivien löytöjä


Viime viikonloppuna oli Kuopiossa vuosittaiset rompepäivät - nuo perheemme juhlapäivät, jotka laitetaan jo hyvissä ajoin kalenteriin. Niinpä löysimme itsemme lauantai-aamuna heti yhdeksän jälkeen Kasarmintorilta, jossa oli jo täysi tohina päällä. 


Mieli oli yllättävän rauhallinen, kun ostoslistalla ei ollut mitään tiettyä, eikä tarvinnut kyynärpäätekniikalla syöksyä väkijoukon läpi, jotta ehtii varmasti saamaan haluamansa. Joka nurkka on kotona jo niin täynnä, eli periaatteessa uudelle romppeelle ei ole tilaa. Siis periaatteessa. Käytännössähän jotain "uutta" on aina kiva saada. ;)

Johtuikohan juuri siitä, etten varsinaisesti lähtenyt ostamaan mitään (mitä itsensä huijausta!), niin en myöskään ollut virittäytynyt tinkimistaajuuksille. Rompepäivien kaupantekoon kuuluu (ainakin minulla), että tinkiä pitää - pitkästi ja hartaasti. Nyt vain menin mieluiselle kojulle, höpötin myyjän kanssa aikansa, kysyin hinnan, harkitsin hieman, kaivoin rahan esille, maksoin ja läksin. Vasta ensimmäisten kauppojen jälkeen tajusin, että "hei rouva, nyt meni kyllä jotain mönkään". Tämän herätyksen jälkeen tinkiminen alkoi ja saihan sillä taas muutaman ylimääräisen roposen pois hinnoista. Jokainen sentti on kotiinpäin! ;)






Oikeastaan ainoa, jota lähdin rompepäiviltä etsimään, oli vanhat rautapunnukset. Ja niinhän siinä aina käy, että jos etsit jotain tiettyä, niin eihän se silloin tule vastaan. Ei nytkään - paitsi vihoviimeisellä myyntikojulla! 




Tinkiminen ei tuottanut tulosta, mutta kaksi punnusta lähti silti matkaan. Ulkonäkö oli täydellinen, painoa ei liikaa kassissa kannettavaksi (1 + 2 kg ja mies hoiti kantamisen) ja hinta, no joo, olisihan se voinut halvempikin olla, mutta kun on pakko saada, niin on pakko saada. Kauppoja ei siis tarvinnut kauaa miettiä ja nyt punnukset koristavat vanhaa renginkaappiamme.





Noiden ns. harkittujen ostosten lisäksi heräteostoslistalle pääsivät iso ruskea AIV-pullo, Neuvostoliiton aikainen rekisterikilpi, lasisia verkonmerkkejä ja pieniä ruskeita lasipulloja. Kaikki tietty tosi vanhoja ja parhaat päivänsä nähneitä, mutta ah, niin kauniita ja täydellisiä! 



AIV-pullo löysi heti oman paikkansa kommuuttimme vierestä. Muut vielä hieman hapuilevat ja odottavat lopullista asemapaikkaansa. Siihen asti ne saavat vaellella ympäri asuntoa tai viettää lokoisia eläkepäiviä kaapissa. Siis siellä samassa, missä niin moni muukin sisustajan aarre. Korjaan: Aarre - isolla A:lla! 


Kauniita hetkiä & värikkäitä syyspäiviä!

Mirkka

 

perjantai 26. elokuuta 2016


Tuunaamalla oikea tunnelma

  

Löysin Clas Ohlsonilta kivan lampun, joka koottiin lampunjalasta ja polttimosta halutunlaiseksi. Valitsin betonijalan ja siihen isoimman LED-lampun, mitä kaupasta löytyi. Tämä pari toimi esteettisesti hyvin ja se sai uuden kotinsa olohuoneestamme vanhan puulaatikon päältä.



Muuten kaikki näytti hyvältä, mutta yllätyksekseni betoninen lampunjalka hyökkäsi silmille, se oli meille liian kliininen tai jotain... Apu oli kuitenkin lähellä, eli suuntasin  Prisman leluosaston pienoismallien maalihyllylle. Tämä paikka on pelastanut minut niin monelta sisustusongelmalta! Valitsin tummanharmaan mattamaalipurkin (hinta vain 2,95 €!) ja tuputtelin pienellä pesusienen palasella maalia betonikuutioden kulmiin, pitkille reunoille sekä varovaisemmin tasaisille isoille pinnoille. 

Hmmm, vuorokauden lopputulosta katseltuani totesin, että ei hyvä, liian tehdynnäköinen. Siispä suunta uudestaan kohti Prismaa. Nyt mukaan lähti beigen ja vihreän vivahteella oleva vaaleanharmaa maali, mattaisena tietty sekin. Sitten uusi tupsuttelukierros ja vihdoin alkoi lopputulos miellyttämään vaativaa silmää. Nyt lamppu betonijalkoineen sulautuu hyvin ympäröivään sisustukseen, eikä nouse esille liian kovana kontrastina.

 
 


Nyt ollaan taas)yhtä diy-kokemusta rikkaampia ja lisäksi vielä uniikin lampun omistajia. :) Kyllä tuossa lampun valossa passaa lueskella ja hei muuten - aloittaa viikonlopun vietto!
 

 
 
Tulevana viikonloppuna kuopiolaisia hellitään eri tapahtumilla. Ohjelmassa on Sataman yötä, Satoa -Food Festival ja Rompepäivät. Voitte vaan arvata, mihin tällainen vanhan tavaran hamstraaja suuntaa... Rompepäivät; here I come!

Satoi tai paistoi, ei väliä  - pidetään mieli silti aurinkoisena! :)

Mirkka








sunnuntai 21. elokuuta 2016

Talonpoikainen vaihtui Ikeaan


Tietokonenurkkauksemme vanha, mieheni mummon peruja oleva talonpoikaistuoli joutui väistymään Ikean tieltä, nyyh. Yleensä meillä käy juuri toisinpäin, mutta nyt mukavuus voitti tyylikkyyden. Ja Ikean uudistuneen malliston ansiosta tyylikkyydestäkään ei jouduttu tinkimään! Teollinen sisustustyyli miellyttää kovasti ja Ikean Kullabergissa yhdistyi käytännöllisyys (pyörivä istuin, ergonomia ym.) ja ulkonäkö. Sehän on lähes kuin tehty vanhan Singerin kaveriksi. No joo, kumpikin edustavat täysin eri tyylilajia, mutta silti natsaavat hyvin yhteen. Vastakohdathan täydentävät toisiaan...




Tuoli kaipasi istuinpehmustetta (joka piti tietty saada heti samalla kuin tuolikin!), eikä Ikeassa ollut täysin tuolin istuinta vastaavaa pehmustetta. Päädyimme mustaan Ikean Malinda -pehmusteeseen, joka tuunattiin mieluiseksi. Pehmuste on tarkoitettu normituolille, joten tarrakiinnitys oli sivuilla, eli ei osunut nappiin työtuolin selustan kanssa. Miehen varastoista löytyi kaksi inttiaikaista (ja siitä on aikaa!) nahkaremmiä, joilla pehmusteen sai kätevästi kiinnitettyä selkänojaan. Viritin vielä ylimääräisen remmin selkänojan yläosaan visuaalista ilmettä lisäämään ja avot: työpiste teollisella tatsilla oli valmis!

 
 

Ikea on uudistanut mallistoaan, joten olipa mukava kierrellä pitkästä koko liike läpi. Viimeiset vuodet olen Ikeaa tarvitessani katsonut tuotteen myynti-/varastopaikan netistä etukäteen ja hakenut tuotteen nopeasti, ilman ylimääräisiä tuotteiden hiplailukierroksia. Ympärillä oli nyt niin paljon uudistunutta ja tyylikästä(!) tavaraa, joten nyt hiplailtiin, hiljaa ja hartaasti. :)

Mukaan lähti työtuolin ja pehmusteen lisäksi kuvissa näkyvä Hermine-huopa; ihana ruutukuvio ja värit kuin tehty meidän kotiin!  Värit käyvät makuuhuoneen maton kanssa kuin yks yhteen eli loisto-ostos! Ja kaupan päälle hyvä mieli hyvistä ostoksista - vielä näin seuraavanakin päivänä. :) Kiitos Ikea!

Kaikkea kaunista - kaikille teille! :)

Mirkka



perjantai 19. elokuuta 2016

Ladonlaudasta on moneksi


Kotiimme on kuin varkain ilmestynyt vanhaa ladonlautaa sinne sun tänne. Se ei missään nimessä ole huono asia, päinvastoin, rakastan vanhan patinoituneen laudan rosoista ja värivivahteikasta pintaa. Olen vaan yhtäkkiä huomannut, että sitähän on useammassakin huoneessa - mutta ei haittaa, ei yhtään!

 
 
 
 
Patinoitunut puu toimii hyvin taustana detaljikuville ja sitä tuleekin käytettyä usein Insta-kuvissa. Toistaa ehkä itseään, mutta minkäs teet; kun on kaunis pinta, niin on kaunis pinta!

  

Eteisen taso

Eteisen tasomme on tehnyt kaverin pikkuveli, tuolloin vain 17-vuotias puuseppätaituri. Uskomatonta, miten taitavia toiset voivat olla jo nuorina! Hän teki tason pyytämieni mittojen mukaisesti; tason rakenteet on tehty uudesta täyspuusta, mutta ylä- ja alataso ovat nuoren miehen kotitilan ladon seinästä. Kuulemma juuri siitä tuvan ikkunaan päin olevalta seinältä, eli idyllinen maalaisnäkymä tuvan ikkunasta ei ollut enää niin idyllinen. ;)





Taso on ollut meillä noin kolme(?) vuotta. Olen edelleen siihen aivan "lööv", erityisesti juuri patinoituneisiin tasoihin. Olen välillä miettinyt pitäisikö valkoiset osat maalata mustiksi, mutta se on jäänyt vasta suunnitteluasteelle. Valkoinen on ehkä kuitenkin turvallisempi vaihtoehto tulevia sisustustrendejäkin ajatellen. Olen kovasti tykästynyt mustiin huonekaluihin, mutta pelkäänpä, että kohta ne ovat "so last season" tai että kyllästyn siihen helposti, joten pidättäydyn vielä tässä tutussa ja turvallisessa valkoisessa. Aika tylsää tekstiä sisustajalta, koska juuri meidänhän pitäisi uskaltaa kokeilla uutta ja epävarmaa - niinhän ne parhaat lopputulokset syntyvät! Mutta joo, katsellaan, nyt on hyvä näin ja toisaalta, tuohan valkoinen ihan eri tavalla valoa ikkunattomaan eteiseen, kuin musta. Yritän epätoivoisesti perustella itselleni, etten ole heti seuraavaksi kurvaamassa maalikaupan pihaan... ;)

Sängynpääty

Ja mistäs meidän sängynpääty on tehty? No ladonlaudoista tietenkin! Alla kuvakoostetta Instassa julkaistuista sänkykuvista eri stailauksilla. Maailma muuttuu, niin sisustuksemmekin - hela tiden! ;)





Työkaverini asuu maalla ja he olivat purkamassa vanhaa, siis tosi vanhaa latoaan. Tartuin tilaisuuteen ja tiedustelin vaivihkaa, mitä he aikoivat tehdä vapautuville laudoille... Aina kannattaa avata suunsa eli pian olinkin lautakasan onnellinen omistaja. Minulla ei ollut mitään hajua, mitä laudoista tekisin ja ne laitettiin vuodeksi varastoon odottamaan kuningasideaa. Ja sieltähän se idea sitten ajan myötä tupsahtikin; laudoista päätettiin tehdä runkopatjasänkyymme näyttävä pääty. Miestäkään ei tarvinnut kauaa ylipuhua ja kohta olimme jo rivitalokotimme takaterassilla lautoja sahaaamassa. 

Projekti oli loppujen lopuksi suht yksinkertainen; ensin vähän suunnitelmaa paperille ja sitten piirustusta toteuttamaan. Teimme päädyn taakse tukipuut, joihin laudat ruuvattiin vaakatasoon. Yritimme erinäisin kemiallisin kokeiluin saada ruuvien kannat ruostumaan, mutta ei onnistuttu. Niinpä värjäsin kiiltävät ruuvinkannat mustalla tussilla piiloon - käyhän se näinkin! ;) Tätä kirjoittaessa tuli mieleen, että ruskeahko kynsilakkakin toimisi oikein hyvin. Tällaisena ruskeanrakastajana sitä tietysti löytyy varastoista, joten pitäisiköhän illalla lakata kynn... eikäku ruuvit. :D

 
 


Olin saanut vision, että haluan sängynpäädyn näyttävän vanhalta ovelta, joten se kaipasi vielä  rekvisiitakseen kahvaa, saranaa ym. Lundagårdilla oli hyvä valikoima erilaisia ruosteisia heloja, joten tilasin sieltä pienen ovenkahvan, saranat sekä säpin päätyä koristamaan. Pääasiahan oli, että pääty näyttää hyvältä, joten on pelkkä sivuseikka, että saranat ja kahva ovat samalla reunalla tätä ns. ovea. ;) 

Kaktushyllyt

Keittiön ruokailutilan kaktushyllyistä olen bloggaillut jo aiemminkin. Tämä diy-idea kehittyi pikkuhiljaa ja yht'äkkiä minulla olikin täysin valmis hyllykonsepti. Päämateriaalit eli laudat löytyivät valmiiksi varastosta, joten piece of cake! Lisäksi hankittiin mustat rautakannakkeet ja siinähän se sitten olikin; uusi koti kaktuksille. Hyllykokonaisuus on mielestäni näyttävä, mutta käytännössä olen huomannut, että nyt kaktukset ovat jopa liiankin "piilossa", enkä meinaa millään muistaa kastella niitä. Mutta nou hätä, onneksi ne eivät ole liian ronkeleita, vaan edelleen töröttävät terhakkaasti ruukuissaan.


 

Varastossa on vielä joitakin lautoja jäljellä, joten katsellaan, mitä niistä seuraavaksi keksisi. Pitänee siis läht ajatusta kirkastamaan kahvikupillisen ääreen - perjantaipullaa tietenkään unohtamatta! :)

 

Ihanaa, edessä on vapaa viikonloppu

- rentouttavaa ja nautinnollista viikonloppua

meille kaikille! :)

Mirkka