keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Uusi Marimekon Urna-maljakko ja vanha IKEAn BESTÅ-taso



Enkös minä juuri äskettäin postannut siitä, kuinka maailmankirjat menivät sekaisin ja meille kotiutui Marimekkoa ja trendimaljakoita? Ja arvatkaa mitä? Tuon postauksen jälkeen meille tuli lisää Marimekkoa ja trendimaljakoita! 

Alkaako vankka omatyylini horjua ja sorrun jo trendivouhotuksiin? Ei, ei se niin mene, vaan Marimekko vaan taitaa maljakkomuotoilun ja minä yksinkertaisesti ihastuin, rakastuin ja loppujen lopuksi halusin ikioman Urnan kotiani koristamaan. Kaiken lisäksi minulla on tänä vuonna synttärit (tosi yllättävää!), joten maljakko oli synttärilahja itseltäni ja mieheltäni. Olisiko tämä riittävä perustelu maljakon hankinnalle?


Urnaa löytyy useammassa värissä, ja kevään uutuutena heleänä pinkkinäkin, mutta kävisikö se teidän mielestä meidän kodin habitukseen? Samaa mieltä; tosi kaunis maljakko, mutta ei meille. Väriskaalaa plaratessa pysähdyin joka kerta keltaisen maljakon kohdalle. Tuo rustiikin keltainen vain sopii kotimme värikartalle ja käy hyvin yhteen ruskeiden ja muiden murrettujen lasimaljakoidemme kanssa. 

Vai mitä tykkäätte, tuliko hutiostos? Meneekö synttärilahjani uusiksi ja "joudun" taas miettimään, mitä rouva haluaisikaan 45-vuotislahjakseen...

 
Arvatkaas muuten, mitä oikeasti haluaisin? Synttärilahjaksi tai ihan muuten vain... Huom. Aihe vaihtuu lennossa Marimekon maljakoista IKEAn tasoihin, joten yritä pysyä mukana kirjoittajan ailahtelevassa ajatuksenjuoksussa.

Haluaisin nimittäin uudet kuoret eteisen IKEAn BESTÅ -tasoomme. Hankimme kyseisen tason viime vuonna, enkä oikein löytänyt IKEAN valikoimista mieluisia BESTÅ-runkoja. Olisin toivonut, että seinään kiinnitettävä taso olisi ollut väriltään lähellä taustaseinän sävyä, mutta sopivaa väriä ei valikoimista löytynyt. Niinpä jouduin tyytymään kompromissiin ja tason väriksi valikoitui mustanruskea INVIKEN -viilupinta. Ei paras mahdollinen, mutta tuolloisista vaihtoehdoista parhain. Tumma väri uppoutuu seinän väriin ja kun kodin sisustus rakentuu pitkälti mustan ja ruskean ympärille, niin tämä oli passelein valinta.

BESTÅn hankinnan jälkeen olen tutustunut kotimaisia ovia IKEAn runkoihin valmistavaan Doorie-yritykseen. BESTÅ- ja PAX -kaappeihin saa uudet ovet ja peitelevyt, ja värivalikoima on juuri sitä, mitä tasoa hankkiessa hainkin. Mattamustat ovet ja peitelevyt mustalla marmorikuvioidulla kannella - oih, se olisi siinä!

Noh, näillä mennään ja onhan tuo Urna vaan tosi nätti tälläkin tasopinnalla. Kaunis maljakko on kaunis maljakko - ihan missä vain!


Auringonkeltaisin terveisin

- Mirkka -




torstai 21. helmikuuta 2019

Meidän keittiö nyt - ja tulevaisuudessa?


Teimme keittiöömme noin vuosi sitten pikaisen pintapäivityksen. Tai remppamieshän sen teki, mutta minä suunnittelin ja mies myöntyi rouvan remonttiplääneihin - eli yhteistyöllä maaliin asti!

Kaikki sai alkunsa Helsinki Design Schoolin huikeasta viimeisestä opintopäivästäni valokuvaaja Martti Järven studiolla. Olin jo pitkään ihastellut teollisuustyylisiä ja bistrohenkisiä keittiöitä, ja kun näin valokuvausstudiolla valkoisen "ei turhan millintarkasti" toteutetun tiilisladontakaakeliseinän, oli keittiöremonttihaaveeni sinetöity. Paluuta ei enää ollut. Piste.

Kotimme oli tuolloin noin viisi ja puoli vuotta vanha, joten keittiö oli edelleen sekä esteettisesti että kuntonsa puolesta priimaluokkaa. Mutta kuten sanoin: Paluuta ei enää ollut. Piste.


Visio uuden keittiön tyylistä oli siis vahvalla pohjalla, joten seuraavaksi piti miettiä, miten se toteutetaan - ja ennen kaikkea pienellä budjetilla.  Koska varsinaista akuuttia remonttitarvetta ei ollut, vaan kyse oli vain pintojen freesaamisesta, päädyttiin tasojen ja seinäkaakeleiden vaihtamiseen. Siinä sivussa vaihtuivat hana, allas ja keittiön pistorasiat sekä valokatkaisijat, mutta niinhän siinä aina käy, että nälkä kasvaa syödessä. Ja kun yhden kohdan paklaa, niin kohta huomaa, että viereinen pläntti kaipaa myös ehostusta. 

Koska kyseessä oli rajallinen budjetti, aloitettiin suunnittelu (luonnollisesti) IKEAn keittiösivuja edestakaisin surffaillen. Lähes ensivisiitillä sieltä löytyikin sopiva allas ja hana sekä mieluisa tasomateriaali. Mustat pelkistetyt pistorasiat ja valokatkaisijat tuottivat varmaan eniten harmaita hiuksia remontissa, mutta loppujen lopuksi nekin löytyivät netistä.  

Remontin laukaisevana ajatuksenahan oli valkoiset kaakelit tiiliskiviladonnalla ja mustilla saumoilla. Mutta hupsista-heijaa, ajatus muuttui täysin päinvastaiseksi rautakaupassa ja lopputuloksen näette kuvista. Tyyli kuitenkin pysyi teollisbistroilevana kuten alkuperäisellä toivelistalla olikin. 




Tässä uudistetussa kyökissä on kokkailtu nyt reilut vuoden päivät ja täytyy sanoa, että olen tyyli- ja materiaalivalintoihin edelleen todella tyytyväinen. Hyviä sapuskoja noissa puitteissa on saanut aikaiseksi!

Mutta kun... Mutta kun seuraat aktiivisesti, mitä sisustusrintamalla tapahtuu ja mm. Instagramissa seuraat eri keittiöfirmojen päivityksiä, niin kyllähän se oma mielikin muuttuu trendien ja keittiömaailman kehityksen mukana. Pidän tosiaankin tästä maskuliinisesta tyylistä, se on luonteva jatkumo kotimme yleiselle ilmeelle, mutta toisaalta toivoisin täysin muuta, jotain aivan päinvastaista.

Jos siis tällä hetkellä alkaisin keittiöremonttihommiin tai pääsisin vaikka suunnittelemaan täysin uutta keittiötä, olisi keittiön värimaailma ja materiaalivalinnat ihan erilaiset. Tällä hetkellä suosin pelkistettyä ja eleganssia, rauhallista ja eleetöntä. Rohkeat kaakelivalinnat vaihtuisivat maalattuun seinäpintaan ja kaakelit jätettäisiin tällä kertaa kaupan hyllylle. Värimaailmana olisi vaaleanharmaa; sama sävy sekä taustaseinässä että keittiökaapistoissa. Laminaattitason sijasta panostettaisiin laatuun ja pitkäikäisyyteen, joten keittiötasona olisi vaaleanharmaa terrazzotaso - mielellään suht isoilla ja vaaleilla kivikuvioinneilla. Yläkaapistoja olisi vain pakollinen määrä, jotta käytännöllisyys riittävine säilytystiloineen olisi taattu. Muut seinät saisivat olla tyhjiä yläkaapeista ja niitä koristaisi korkeintaan muutama tyylikäs seinävalaisin. Tai mikseipä katosta roikkuvat pienet valaisimet. Ja näiden detaljien materiaali voisi olla vaikka messinki. Pientä kontrastia vallitsevaan vaaleaan harmauteen, mutta vain pientä.


Mitäs muuta vielä..? Ei ehkä muuta. Kuten sanoin: pelkistettyä ja eleganssia, rauhallista ja eleetöntä. Siitä olisi minun tulevaisuuden keittiö tehty. 


Eli eikun lottoamaan -terkuin ;)

- Mirkka -



perjantai 15. helmikuuta 2019

Maailmankirjat sekaisin: Meille tuli Marimekkoa ja trendimaljakoita!


En ole mikään suuren suuri Marimekko-fani. En ole itse asiassa koskaan ollut. Tai oli minulla yläasteen lyhyellä hippikaudella Marimekon ruskea-oranssiraitaiset polvisukat. Ja skooleja on tietty useassakin värissä, mutta niitähän löytyy lähes jokaisesta suomalaisesta kodista. Kattauksissa on myös välillä ollut Marimekon servettejä, mutta siihenpä meikäläisen marimekkoilu on jäänytkin. Marimekko on ihan jees, mutta Unikot ym. eivät vaan ole minun juttu. Tyyli ei uppoa meidän kotiin tai omaan vaate- ym. repertuaariin.

  

Ja toinen, mikä ei ole syvintä meikäläistä, on sisustustrendituotteet. Toki ne ovat usein kauniita, mutta miksi haluaisin tuotteen, joka löytyy joka toiseta sisustuskuvasta ja kodista. Ei tunnu omalta jutulta, eikä varsinkaan persoonalliselta valinnalta. Toki joitakin trendijuttuja voi meiltäkin löytyä, mutta jos esim. jokin maljakko on suuressa huudossa, niin minulle riittää kauniiden sisustuskuvien katselu, en tarvitse kyseistä maljakkoa enää omaan kotiini.

Paitsi nyt. Marimekon Flower -maljakot ovat koristaneet sisustajien kuvia jo pidemmän aikaa, eikä se ole notkahduttanut tuntemuksiani puoleen jos toiseenkaan. Kaunis pieni maljakko, mutta niin monessa tilanteessa ja kuvassa jo nähty. 

Ja sitten se pläjähtää kuin suoraan taivaalta. Ajatus, että tuo maljakko minun on pakko saada!


Asiaa mietittiin taas päivä jos toinenkin, ja Marimekon liikkeeseen lähtemistäkin vatvottiin puolen tunnin ajan - puoleen jos toiseen sitäkin. Edes taas -huuhailun jälkeen päätin, että maljakko on saatava eli nopeasti maljakkokaupoille ennen kuin tyttäremme pitää hakea treeneistä. Minulla oli vahva visio siitä, että hankin harmaan maljakon. Olihan tuo väri juuri se, mikä netissä herätti minut tähän Flower-maljakkokuumeeseen. Harmaa ei ole liian pikkunätti ja romanttinen, joten se käy meidän sisustukseen. Minä kun en tunnetusti ole niitä naisellisimpia sisustajia - pieni ripaus maskuliinisuutta luo katu-uskottavuutta sisustukseen!  ;)

Mutta liikkeessä huomaan vielä toisen värisilmää miellyttävän sävyn, eli toffeen. Apua, kaksi pakko saada -väriä! Kaiken lisäksi ne näyttivät vierekkäin niin hyvältä. Siis niin hyvältä, että pakkohan ne oli kumpikin saada; nehän oli kuin tehty meidän sisustukseen. 


Onneksi minulla sattui olemaan alennuskoodi, joten sehän oli pelkkää säästöä ostaa kaksi maljakkoa, hih. Että näin se Marimekon sisustus -neitsyyskin on menetetty, eikä edes sattunut. Päinvastoin, tykkään maljakoista ihan satasella!

Ja arvatkaa, mikä nyt polttelee mieltä? No Marimekon Urna-maljakko. Taas alkaa hiipiä sellaisia pakko saada -tuntemuksia... Mutta mistäs minä nyt Marimekon alennuskupongiksi muutun? Ja ei kai minusta oikeasti ole kuoriutumassa joku Marimekko-tyyppi?!? 

Leppoisan lupsakasta viikonloppua!

  "Marimekko-Mirkka" 




keskiviikko 13. helmikuuta 2019

TV-tason pieni tuunaus & iso muutos


Hankimme kaksiosaisen TV-tasomme ensimmäisen osan jo reilu kymmenen vuotta sitten Helsingin kotiimme. Sen jälkeen on muutettu Savon sydämeen Kuopioon ja koska nykyinen kotimme on edellistä hieman suurempi, piti TV-tason palikatkin tuplata. Kaksi tasoa oli juuri passeli olohuoneemme ikkunaseinälle, joten koko tasoa ei onneksi tarvinnut uusia. Taso on Niemen tehtaiden Gustav-sarjaa, joka on vieläkin markkinoilla, joten jatkopalan hankkiminen ei tuottanut päänvaivaa. 

Hintakilpailussa nämä kaapit häviävät IKEAn hinnoille, mutta uskallanpa väittää, että laadun puolesta IKEA jää kauas taakse. Koska kyseessä on taattua kotimaista laatua ja kaapit ovat jykevää umpipuuta, eivät ne ole ensimmäisinä poistolistalla, vaikka kaappeja ympäröivä kodin tyyli muuttuisikin ajan varrella.

Kun hankimme TV-tason kotimme oli maalaisromanttinen, eli sekoitus vanhaa talonpoikasta ja romanttista valkoista. Tuo tyyli sopi siihen aikaan sekä siihen kotiin. Nykyisin tyyli on pelkistetympää, tummempaa ja maskuliinisempaa, joten valkoinen taso koristeellisilla leikkauksillaan ei täysin tue tämän päivän tyyliämme. Mutta kontrastithan yleensä toimivat ja rikastuttavat sisustusta, joten niin saa tehdä nytkin!


Koska tasosta ei olla valmiita luopumaan, mutta jotain päivitystä  se kaipasi, päädyimme laittamaan kirkkaisiin lasiliukuoviin staattisen muovin. Samaa muovia, jota olemme laittaneet näkösuojaksi ulko-ovemme kolmeen pieneen ikkunaruutuun. Tämä Etolasta hankittu Linea Fix Zarame -staattinen muovi ei ole perinteinen kontaktimuovi, eikä kiinnity liimalla, vaan se kiinnitetään pintaan veden voimalla. Pinta kostutetaan tasaisesti ja muovi asetellaan pinnalle. Muovin alle tuli välillä pieniä ilmakuplia, mutta ne sai poistettua sormin tai viivoittimella muovin reunaan vetäisemällä. Ja jos jäljestä ei meinannut tulla tasaista, niin muovin poisveto lasipinnalta, veden lisäys ja muovin asettelu uudestaan - se oli siinä. Yllättävän helposti ja nopeasti sai siistiä jälkeä. 


Olohuoneen ilme rauhoittui kummasti, kun lasien takaa ei näy selvästi TV- ja hifitekniikka, tyttären elokuvat ja rouvan sisustusvarastot. Jos ikkunalasit olisi peitetty valkoisella läpikuultamattomalla muovilla, uskon, että taso näyttäisi massiivisemmalta ja huomiota herättävämmältä. Nyt saimme pienellä rahalla ja vaivalla suuria aikaan, eikä taso hyppää ikkunaseinältä silmille. Eron huomaa, kun katsoo toiseksi ylimmäistä kuvaa, jossa oikeanpuoleinen lasi on muovitettu ja vasemmalla on vielä kirkas lasi. Ero ei ole suuren suuri, mutta huoneen yleisilmeen kannalta merkittävä.

Tämä tuunausprojekti meni taas tykkäämääni sisustuspäivityslaariin, eli siihen, joka ei maksa paljoa, eikä siihen tuhraannu liialti aikaa. Vieraat eivät tod. näk. edes huomaa tätä päivitystä, mutta itsellä on fiilis, että taas saatiin pienesti suuria aikaan!

Tuunausterkuin

- Mirkka -




torstai 7. helmikuuta 2019

Sisustusasetelmien täydentäjät: Annon marmoripallot


Tykkään pyöreästä muodosta sisustuksessa, varsinkin koristeissa ja asetelmien viimeistelyissä. Rakastan tehdä erilaisia sisustusasetelmia ja usein kaipaan asetelman loppusilaukseen jotain pientä - ja yllättävän usein jotain pyöreää. 

Onnistunut asetelma on monimuotoinen eli siinä on erikorkuisia ja -muotoisia sekä mielellään eri materiaalia olevia elementtejä. Makuni on aiemmin ollut runsaampi ja rikkaampi, mutta nykyisin suosin yksinkertaista komboa: parilla kolmella esineellä saa jo näyttävän asetelman. 

Kaunis asetelma on välillä pienestä kiinni ja olen huomannut, että pieni ja pyöreä voi olla se kaivattu piste I:n päälle, jolloin vaativakin esteetikko on tyytyväinen lopputulokseen. 


Yksi suosikkikoristeeni on H&M:n kivikeraaminen pyöreä rasia. Tämä mattamusta rasia oli niin mieluinen, että loppujen lopuksi hankin niitä kaksin kappalein. Rasiat eivät ole päässeet pölyttymään kaapissa, vaan lähes aina kumpikin on käytössä jollakin tasolla tai jossakin asetelmassa. 

Olen jo jonkin aikaa kaivannut H&M-rasioiden lisäksi jotain vastaavaa, mutta puista tai muuten vain vaaleampaa. Olen kiertänyt kirpputoreja sillä silmällä, josko sieltä löytyisi jotain sopivaa. Siis ihan mitä vain, mikä vaan olisi oikean kokoinen ja muotoinen. Lasten pallokin kävisi koristeeksi, kunhan sen vaan maalaisi sopivan väriseksi. Mutta onni ei ole ollut myötä kirppiskierroksilla, enkä ole löytänyt mitään pientä, pyöreää tai muuta sopivaa asetelmien täydentäjää.

 

Annolla on ihania marmorikoristeita; erilaisia purkkeja, paperipainoja, kynttilälyhtyjä ja -jalkoja sekä palloja! Siis ihka oikeita marmoripalloja! Voisiko tarpeeseeni enää täydellisemmin vastata. Varsinkin kun palloja löytyy mustana ja persikkaisena, eli tummana ja vaaleana - juhlaa! 

Olen jo usean kuukauden ajan käynyt tasaisin väliajoin ihastelemassa näitä palleroisia Annon sivuilla, mutta nuukuus on aina iskenyt ja tilaaminen on stopannut siihen. Hei haloo! Palloilla oli hintaa vain 12,95 €/kpl, kai tuohon olisi tiukempanakin kuukautena pystynyt?!? Mutta ei. On se jännä juttu, miten nuukuus iskee aina ihan älyttömissä jutuissa. Johonkin sisustusesineeseen olen valmis säästämään ja satsaamaan vaikka mitä, ja sitten kun eteen tulee jokin pikku juttu, niin: "Juu, nyt ei pysty, ei raski millään!".
 

Lopussa kiitos seisoo tai jotain... Annolla alkoi ale, nämä pallotkin tulivat alennukseen ja hintalapussa oli merkintä -50 %! Mitäs luulette, tilasinko? No totta hemmetissä tilasin! Ja ihan kaksin kappalein; mustana ja persikkaisena. Myönnän toki, etten nytkään heti painanut "Tilaa"-painiketta. Pitäähän sitä aina parin yön yli nukkua, ettei vaan tule tehtyä mitään hätiköityä. ;) 

Mutta kyllä minä nyt vahvasti luulen, että meidät oli tosiaankin tarkoitettu yhteen, kun tämä alkulämmittelykin kesti niin pitkään. Ja nyt minulla on jotain tummaa, jotain vaaleaa ja ennen kaikkea jotain pyöreää, jota voin käyttää asetelmissa. Luulenpa, että tulevaisuudessa tulette törmäämään näihin painaviin palleroisiin useammassakin sisustuskuvassani...

Hiljaa hyvä tulee, ei kannata turhaan hötkyillä! -terkuin

- Mirkka -

tiistai 5. helmikuuta 2019

Pikainen DIY-projekti ja puuvati muuttui savitarjottimeksi

 

Vaikka elämme vasta syvintä sydäntalvea ja pakkasenpuremia viikkoja on edessä vielä vaikka kuinka, on mieli silti jo askeleen edellä ja keväiset sisustussuunnitelmat alkavat valtaamaan ajatuksia. Talven lämpimät ja mausteiset kodin värit alkavat pikku hiljaa keventymään ja vaaleat oljen, okran ja saven sävyt pujahtavat sisustukseen. Pienissä erissä ja lähes huomaamatta, mutta pujahtavat silti. 


Pidän puisista kulhoista, vadeista ja tarjottimista. Niitä onkin kertynyt niin tummina kuin vaaleina, niin pieninä kuin suurina. Ensimmäisten aurinkoisten päivien ilmaantuessa lämpimät sisustusesineet kaipasivat rinnalle jotain raikkaampaa ja esteettisesti ehkä hiukkasen kovempaakin. Niinpä sainkin ajatuksen maalata vanhan puisen vadin savenväriseksi. "Savitarjottimella" saisin juuri sitä kaivattua keveyttä ja kontrastia, mitä kirkastuneet päivät vaativat kodin sisustukselta. Tai tällä ainakin selitän itselleni, miksi oli saatava jotain uutta jujua sisustukseen, hih hih...


H&M Home on ollut luottokauppani akuutin puukulhojen ja -vatien tarpeen iskiessä. Tällä kertaa halusin kuitenkin vaihtaa puun "saveen" ja muistin, että minullahan on yksi puuvati, jossa on värjäymä, jota ei saisi kuin hiomalla pois. Samaan syssyyn oivalsin, että "saveakin" löytyisi varastoista pikkuisen maalipurkin muodossa. Maalasin syksyllä Kanarialta tuodut kivennäisvesipullot kyseisellä mattamaalilla ja maalausprosessista jäi purkillinen käyttämättä. Lasipullot näyttivät maalaamisen jälkeen aivan savipulloilta, joten ajattelin, että sama maali voisi toimia puuvadinkin kanssa. Prisman askarteluosaston pienoisvärimaali on vakiotuote, kun haluan vaihtaa jonkin suht pienen sisustusesineen väriä tai kokonaista pintastruktuuria. 
Vinkki: Jos haluat muuttaa puun tai jonkin muun materiaalin "saveksi", onnistuu se helposti Revelin Email Color -pienoismallimaalin sävyllä 89 Matt.

Maalipurkkeja oli tosiaankin jäänyt vain yksi ja olin lähes varma, ettei se riitä haluttuun lopputulokseen pääsemiseksi. Mutta pienen pieni purkillinen oli yllättävän riittoisa, eikä minun tarvinut lähteä Prismaan maaliostoksille. Alunperin oli ajatellut, että haluan vimosen päälle tasaisen ja läpikuultamattoman pinnan, mutta yksi maalikerros jätti pinnan juuri sopivan rosoiseksi, jolloin "savi"vatini näytti ihan savivadilta.


Minä niin rakastan näitä sisustusideoita, jotka voi toteuttaa vaikka heti, aikaa ei tuhraannu puolta tuntia pidempään, eikä ne kaiken lisäksi maksa yhtikäs mitään!

Revelliä pintaan niin vanhakin näyttää nuoremmalta -terkuin

- Mirkka -