kotiliesi

lauantai 29. kesäkuuta 2019

Aivot narikkkaan ja rukkaset naulaan - nyt se alkoi!



Kuluva viikko oli taas ollut sarjassamme 'kunnon kituviikko'. Miten viimeiset työpäivät voivatkaan tuntua niin pitkiltä...


Ihan sama! Nyt se on ollutta ja mennyttä, ja edessä on kuusi viikkoa, jolloin tämän rouvan aivot on narikassa ja hanskat lyöty naulaan. Ohjelmassa on lomailua kotikulmilla sekä pientä kotimaan matkailua. Ei mitään liikaa, eikä liian vähäkään. Silleesti sopivasti, ettei tylsyys, muttei myöskään lomastressi pääse iskemään. 

Loman ajalle sattuu sopivasti Kouvolan asuntomessut, joten niilläkin olisi tarkoitus piipahtaa. Mutta toisaalta; jos ei huvita, niin jätetään messut väliin. Yritetään elää mahdollisimman paljon ilman lukkoon lyötyjä suunnitelmia, saatikka aikatauluja. Sama voi toki päteä bloginkin suhteen; voi olla, että innostun postailemaan tasaiseen tahtiin, mutta voihan toki olla, etten innostukaan. Aika näyttää.


Teksti alkaa vaikuttaa pelottavan perisavolaiselta: "suattaapi olla, vuan suattaapi olla olemattaki". Mutta hei, sehän on justiinsa oikea loma-asenne!

Kaunista kesää ja leppoisia lomapäiviä meille kaikille 

- nautitaan Suomen suvesta! 

- Mirkka -

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Juhannuksena nautittiin raparperi-vanilja -kerrosherkkua

 

Kuten edellisessä postauksessani kerroinkin, vietti perheemme juhannusjuhlaa ihan kotiosoitteessa. Juhannuksen menuun, kuten meillä muidenkin juhlapyhien, panostettiin kunnolla. Pääpaino oli - yllätys, yllätys - grilliruoalla lisukehärpäkkeineen, mutta eihän jälkiruokiakaan voinut unohtaa!

Jos joulupöydässä pitää aina olla Waldorfin salaattia, niin juhannuksena "pakko saada" -listalla on ehdottomasti Britakakku. Niin tänäkin vuonna, ja nyt kakku täytettiin ja koristeltiin mansikoiden lisäksi myös pensasmustikoilla ja vadelmilla. Ai että se oli hyvää!

Mutta eihän yksi kakku jokaiselle kahvihetkelle riitä, joten jotain muutakin piti imelälistalle keksiä. Blogini on Kotilieden saitin alaisuudessa ja sieltä löytyy mitä ihanimpia ruoka-aiheisia blogeja. Niinpä huomioni kiinnittyikin Suklaapossun helppoon raparperi-vanilja -juustokakku lasissa -reseptiin. Sehän oli juuri täydellinen alkukesän herkku. Pihamme raparperit olivat juhannuksen alla parhaimmillaan ja raikas raparperi toisi kaivattua vaihtelua rahka-kermatäytteiselle Britakakulle.


Lisäksi ohjeessa luvattiin, että se on helppo ja sitä se todellakin oli. Ensin keitettiin raparperihilloke ja kun se oli jäähtynyt, sekoitettiin valkoiset ainekset keskenään. Sen jälkeen vain lasiin keltaista ja valkoista vuorotellen - helppoa kuin mikä!

Tässä vielä Suklaapossun resepti viidelle herkkusuulle (annokset ovat isohkoja):

Raparperihilloke:
500 g (noin 1 litra) raparperin paloja
0,5 dl vettä
1,5-2 dl hillosokeria

Mittaa aineet kattilaan, keitä noin 10 minuuttia tai kunnes raparperi hajoaa, ja lopuksi jäähdytä hyvin. Itse tein hillokkeen jo pari päivää ennen annoslaseihin laittoa.

Vaniljamousse:
2,5 dl vatkattavaa vaniljakastiketta
250 g maitorahkaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa

Vaahdota vaniljakastike ja lisää joukkoon maitorahka ja tuorejuusto. Sitten vain keltaista ja valkoista vuorotellen lasiin ja valmiit kerrosherkut jääkaappiin tarjoilua odottamaan.

Kuten lupasin: Tosi helppoa! 


Ai niin. Se tärkein meinasi unohtua, eli tämä oli hyvää. Raikasta & maukasta ja maku  vain täydentyi, kun herkku ehti juhannuksen aikana olla pari päivää jääkaapissa.

Kesäherkku, jota jokaisen raparperin ystävän kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Slurps!-makoisin terveisin

- Mirkka - 


P.s. Postaus ei mennyt ihan perinteisen sisustus-otsikon alle, mutta sain minä näitäkin kuvia varten stailata, joten hyvinhän tämä uppoaa sisustusblogiinkin. Sitä paitsi hyvää kannattaa aina kierrättää ja tämä oli juuri sitä!

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Kukat toivat kesän kaupunkijuhannukseen


Kylläpäs 'ei-kukkaihmisen' postaukset alkaa mennä kukkavoittoisiksi. Juuri edellisessä postauksessani käsittelin kukka-aihetta, ja mikäs se otsikossa nytkin seisoo? No kukkasetpa hyvinkin.

hakuna matata

Vietimme jo perinteeksi muodostuneen kaavan mukaisesti juhannusta kotona, siis kaupungissa. Meillä itsellämme tai lähipiirissä ei ole kesämökkiä, joten viimeiset kahdeksan vuotta Kuopiossa asuessamme olemme viettäneet kaikki juhannukset kotona. Ja mikäpä omassa kodissa on ollessa! Kotioloissa on kaikki muut mökkipalvelut saatavissa paitsi järvenranta, ja mikä parasta; kaupungissa ei ole niin paljon itikoita. Tänä vuonna ei muuten yksikään inissyt korvanjuurella tai pistää tuikannut.


Juhannukseksi koti siivotaan siistiin kuosiin, ruokatarjoiluun panostetaan täysillä ja kodin kesäfiilis loihditaan esimerkiksi maljakkoasetelmin. Tänä jussina Marimekon Urna sai kaverikseen valkoista haltijankukkaa, joka kukkii mahtavana röykkiönä takapihan kukkapenkissämme. Ruokailunurkkauksen saviruukku taas täyttyi luonnonheinillä, niillä koirankusemilla(?), joista mainitsin edellisessä postauksessani. ;)

Pikkujutuilla peruskodista kuoriutui kesäkoti. Ja mikä parasta; rahaa tähän tunnelman vaihtoon kului tasan nolla euroa. 

Tämä viikko vielä ja sitten SE alkaa -terkuin ;)

- Mirkka -


tiistai 18. kesäkuuta 2019

Mitä 'ei-kukkaihmisen' maljakkoon?


Olen tainnut jo useampaan otteeseen mainita, etten ole kovinkaan kova kukka-ihminen. Naiset yleensä pitävät kukista ja mieheltä saaduista kukkakimpuista, mutta minä en niinkään. Outo lintu, mikä outo lintu, mutta minkäs teet. 

Toki kukat ovat mielestäni todella kauniita ja varsinkin puutarhoissa ne saavat osakseen suurta ihastelua, mutta kotimaljakoissani en niistä niin välitä. Mieluummin valitsen kuivan oksan tai heinänpätkän maljakoitani koristamaan. Makuja on monia.


Mutta arvatkaas, mitä tein perjantaina töiden jälkeen? Menin kukkakauppaan! Ja tämä oli oikein jo viikolla suunniteltu juttu, eli perjantaina töiden jälkeen kukkaostoksille. Tai noh, kukkaostoksille lienee liioiteltu termi, kun lähinnä menin ostamaan jotain vihreää. Kerroin kukkakauppiaalle "romanttisten kukkien allergiastani" ja että nyt haettiin jotain yksinkertaista ja tosiaankin, jotain vihreää. Yhteistuumin päädyttiin yksinkertaiseen kimppuun, jossa oli pari suurta tuonenkielon lehteä, karhunheinää ja green trick -neilikkaa. Juu, lopputulos oli ihan ok. 

Kassalle mennessäni mukaan lähti vielä yksittäinen oksa nappikrysanteemia, jonka ajattelin laittaa maljakkoon ihan yksiksein. Kotiin tullessa asettelinkin kukkaostokseni heti maljakoihin ja juu, lopputulos oli ihan ok. 

On se vaan kumma, miten en näe kukkakaupan kauniita kimppuja omassa kodissani, ne eivät vaan tunnu omilta jutuilta. Kuitenkin, viikonlopun aikana kukkakimppua katseltuani, totesin, että onhan se enemmänkin kuin pelkästään ok. Huomasinkin jo suunnittelevani, että juhannukseksi pitää saada taas jotain uutta ja freshiä kukkakaupan vihreää.


Mutta silti. Kukkakaupassa loihdittu kimppu oli jo viikonlopun aikana hajotettu ja laitoin tuonenkielot ja green trick -neilikat kuivumaan. Kukkamyyjän mukaan niiden kuivatus tuskin onnistuu, mutta en usko ennen kuin kokeilen itse. Itsepäinen mikä itsepäinen, hih.

Yksinäinen nappikrysanteemi Urna-maljakossa sen sijaan koristaa edelleen olohuoneen sohvapöydällä. Eli kukkien pitää olla minulle  e r i t t ä i n  yksinkertaisia - sitten on rouva tyytyväinen.


Mitä tästä kukkakauppakokeilusta siis opin? 

No sen, että kauniit kukat kimpuissa eivät ole minun juttu. Pihoilla ja puutarjoissa rakastan kukkien kauneutta ja runsautta, mutta neljän seinän sisällä suosin karumpia maljakon täytteitä. Niinpä hainkin sunnuntaina ison kimpun (koirankusemia?) luonnonheiniä lähiojasta - se on se minun juttu!


Keskikesän kukkaisterkuin

- Mirkka -


torstai 13. kesäkuuta 2019

IKEAn BESTÅ -kaapit saivat uudet tasot


Meillä on supersuosittuja IKEAn BESTÅ -kaappeja eteisessä ja makuuhuoneessa. Ymmärrän kyllä tuon valtaisan suosion; edullinen hinta ja yksinkertainen muotoilu, joka käy lähes tyyliin kuin tyyliin. Juuri tuon pelkistetyn ilmeen vuoksi minäkin olen ihastunut tähän sarjaan, eikä kaappien käytännöllisyys yhtään laimenna tykästymistäni. Kaapit ovat tosi monikäyttöiset niiden muunneltavuuden vuoksi. Meilläkin eteisen ja makuuhuoneen kokoonpanot ovat erilaiset; eteisessä on 40 cm syvä laatikko-kaappi -yhdistelmä ja makuuhuoneessa 40 cm syvä matala kaappirivi. Kummatkin on asennettu seinään, jolloin yleisilme on kevyempi, pieneen tilaan tulee ilmavuutta ja ennen kaikkea siivoaminen on suunnattomasti helpompaa.

Eteisen kaappi on väriltään ruskeanmusta, josta en ruskean ja mustan suurena ystävänä kuitenkaan ole oikein koskaan pitänyt. Olisin halunnut mieluummin kaapin vaikka koko mustana, mutta IKEAn valikoimissa ei löytynyt tuota väriä. Ja koska eteisen seinä on takoraudan- eli tummanharmaa, en halunnut valkoista tai muuta seinästä pomppaavaa väriä. Pointtina oli siis se, että kaapin väri uppoaa taustaseinään hyvin, ja tähän tarkoitukseen tarjolla ollut ruskean musta oli paras valinta. Mutta se ei silti tarkoita, että valinta olisi ollut hyvä. Väri on vaivannut minua aina ja nyt kaappi onkin maalausuhan alla, eli sen väri tulee vaihtumaan lähiaikoina. Kerron siitä projektista aikanaan sitten enemmän.

 

Makuuhuoneen kaapisto on perusvalkoinen. Tämänkin kaapin suhteen alkuperäinen ajatus oli saada kaapin väritys vaaleanharmaaseen taustaseinään sointuvaksi. Tarjolla ollut värivalikoima ei kuitenkaan vastannut toiveisiini, joten valkoinen oli helppo ja turvallinen valinta. Jotta valkoiseen saatiin hieman särmää, hankittiin sen päälle IKEAn musta lasilevy. Musta-valko yhdistelmä toimi harmaavaltaisesssa huoneessa mielestäni hyvin, mutta kiiltävä musta lasipinta taas ei. Se ei siis toimi missään ympäristösä. Joko arvaat miksi?

Jep, oikein! Mustassa pinnassa, ja eritoten kiiltävässä sellaisessa, näkyy pienimmäinenkin pölyhiukkanen. Juuri kun olet pyyhkinyt pinnan, näkyy siinä pölyä. Ja entäs kun pyyhkimisestä on mennyt pari päivää - huh! Niin innokas siivoaja en ole, että jaksaisin päivittäin siirtää tasojen esineet ja pyyhkiä pinnan, joten lasilevyt saivat lähteä. 

Btw, ei kukaan sattuisi tarvitsemaan kolmea 40 x 120 cm mustaa lasilevyä, halvalla lähtisi. 


Kummankin huoneen kaapistot olivat pari viikkoa ilman lasitasoja ja sitten satuin (taas) käväisemään doorie.fi:n sivuilla. Kotimainen Doorie valmistaa ovia ja peitelevyjä mm. BESTÅ-kaappeihin, joten käyn tasaiseen tahtiin kurkkimassa, mitä kivaa sivuilta taas löytyykään. Ja jos ei mitään itselle akuuttia satu olemaan tarjolla, niin katselen vain pelkkiä kauniita kalustekuvia ja inspiroidun niistä. Kuin tilauksesta tällä kertaa sattui olemaan meille passelit Concrete-päällyslevyt alennuksessa, joten hankintaa ei kauaa mietitty. Nopeasti varmistusmittaukset omista kaapeista ja sopivankokoiset levyt tilaukseen. Vain pari päivää ja levyt olivat meillä kotona. Huom. kotiovelle tuotuina ja paketista löytyneen ihanan suklaalevy-yllärin kera. Hienoa asiakaspalvelua ja todella hyvät on tasotkin! 

Seuraavaksi vain odotellaan sitä eteisen kaapin maalausinspiraatiota... Kesä ja pihatyöt meinaavat houkutella enemmän kuin maalinhuuruiset sisähommat...


Inspiroivin sisustusterkuin

- Mirkka -

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Makuuhuoneen valaistus monta astetta paremmaksi: Artemide Tolomeo & Menu JWDA



Uuden sängynpäädyn myötä myös makuuhuoneemme valaistus päivittyi astetta, tai useampaa, paremmaksi. Halusin panostaa laatuun, niin teknisesti kuin myös esteettisesti. IKEAN kattopaneelivalaisimen lisäksi makuuhuonettamme valaisevat nykyisin Artemide Tolomeo -valaisimet tasolla ja seinällä. Alunperin haaveilin saman sarjan pienestä Tolomeo Faretto -seinävalaisimesta, mutta se ei ymmärtääkseni olisi onnistunut pintavetona, vaan olisi vaatinut suurempaakin seinäremonttirevohkaa. Niinpä luonnollinen valinta pöytävalaisimen pariksi oli tämä Tolomeo Mini Parete -valaisin.

Aiemmin makuuhuoneessa on ollut teollishenkisempiä mustia metallivalaisimia, joten alumiininharmaat pelkistetyn yksinkertaiset valaisimet tuntuvat nyt kevyiltä ja raikkailta harmaita seiniä vasten. 

 
Jotta musta metallipinta ei jäisi kuitenkaan aivan paitsioon, löytyy sitä uudesta Menu JWDA -pöytävalaisimesta. Ikkunan alla oleva Bestå-taso kaipasi myös oman valopisteensä ja tämä Menun pieni ja pyöreä vaikutti passelilta juuri tuohon paikkaan. Musta metallijalka valkoisella lasikuvulla on just hyvä. Valaisin on ollutkin enemmän kuin hyvä valinta, niin ulkoisesti kuin myös toiminnallisesti: himmenninkatkaisin on aivan huippu eritoten makuuhuoneessa, jossa valaistus vaihtuu sen mukaan luetaanko sängyssä, katsotaanko telkkaria, ollaanko tietokoneruudulla vai otetaanko sadekelillä ansaitut päikkärit.


Btw, nämä "tehtäisiinkö meille uusi sängynpääty" -ehdotukset miehelle ovat niin kultaa, kun ne mahdollistavat monen muunkin sisustuselementin päivityksen. Uusi sängynpääty = uudet valaisimet ja "o-hoh!": Loppujen lopuksi meillä on kuin kokonaan uusi makuuhuone! 

Makuuhuone on inspiroinut kevään aikana erilaisiin kyseisen huoneen sisustusmuutoksiin ja myönnän, että lisää on vielä tulossa. Mutta näistä lähiaikoina enemmän, pysyhän linjoilla!

Kevät (tai no joo, alkukesähän nyt jo on) 

& kodinrakennusvietti -terkuin

- Mirkka -

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Blogini muutti kotiliesi.fi:n alle


Tarkkasilmäisimmät ovat voineet jo huomatakin, että blogini yläreuna näyttää hieman erilaiselta. Yläpalkkiin on ilmestynyt Kotilieden logo, eikä se ole sinne vahingossa tupsahtanut. Nimittäin kaikki Dekon blogit muuttivat Kotiliesi-sivuston alle. Olen siis edelleen Deko-lehden bloggaaja, mutta blogini vain muutti uuteen kotiin.

Tämä on hieno juttu meille bloggaajille, koska Kotiliesi on yksi Suomen suurimpia lifestyle-sivustoja ja aikakauslehtibrändejä verkossa. Kotiliesi.fi:ssä käy kuukausittain yli miljoona kävijää, joten toivon, että joku kävijöistä eksyisi minunkin blogiini. Näkyvyys tulee siis olemaan huomattavasti suurempi kuin aiemmin, joten iso kiitos tästä muutoksesta!

 

Ja lukijoille tiedoksi, että blogini sisältö ei tule sivustovaihdoksen myötä muuttumaan. Blogissa käsitellään edelleen elämän tärkeimpiä aiheita ja pähkäillään suurien kysymysten äärellä, eli painopiste on tulevaisuudessakin sisustuksessa. Mihinkäpä sitä maailman inspiroivinta aihealuetta vaihtamaan!



Btw, Kotilieden saitilla on artikkeli meistä majapaikkaa muuttaneista Deko-blogeista. Kannattaa tsekata - tervetuloa kurkkaamaan!

Muuttoterkuin

- Mirkka -