Hu-huu, täällä ollaan - onko siellä ketään?

Täällä ollaan blogimoodeilla pitkästä aikaa. Onkohan siellä toisessa päässä enää ketään? Aloitin sisustussuunnittelija-opinnot Helsinki Design Schoolissa helmikuussa ja se on vienyt täysin mukanaan. Opiskelen työn ohessa monimuotona, eli teen puolikasta työaikaa ja toinen puolikas suunnitellaan, piirrellään, mallinnetaan ja samalla toppuutellaan, ettei luovuuden flow vie täysin mukanaan, vaan että opetetut teoriatkin pysyisivät mukana - haastavaa. ;)

Olen siis päässyt purkamaan sisustushimoani koulutöiden parissa ja bloggailu sekä instailu ovat jääneet lapsen asemaan. Vakaa aikomus on kuitenkin organisoida ajankäyttöni niin, että näin pitkiä postaustaukoja ei enää tulisi. Mutta jos minusta ei pitkilleen kuulu mitään, niin tiedätte, että nyt on rouva paneutunut koulutehtäviinsä ja some-elämä on väliaikaisella jäähyllä.

Koulunpenkillä Helsingissä käydään kerran kuussa ja väliajat pakerretaan etätehtävien parissa. Sisustushimoni on tyydytetty pelkästään niillä, eikä omaa kotiakaan ole tullut päivitettyä. Outoa. Tosi outoa. En tiedä johtuiko se keväästä vai siitä, että kotiläksyt alkavat olla pikku hiljaa paketissa, mutta nyt se iski: sisustusvimma! Tai noh, vimma on ehkä liian voimakas sana, mutta jotain piristystä piti saada omiinkin nurkkiin.

Koska en ole pitkilleen hankkinut mitään sisustuskamaa, eikä kauppoihin ollut aikaa lähteä, ei auttanut kuin miettiä, mitä omista varastoista löytyy ja mitä niistä voisi väsätä. Isoa ja ihmeellistähän sen ei tarvitse olla, vaan pienikin päivitys piristää kummasti mieltä. 

Niinpä muutoskohteeksi valikoitui eteisen taso, joka kaikessa komeudessaan on ihan ok, mutta se on ollut jo pitkään liian "pikku-sievä" makuuni. Sisustustyylini muokkautuu koko ajan ronskimpaan ja maskuliinisempaan suuntaan, joten liian "söpöä ja nättiä" ei saa olla. Tason symmetriastahan pääsin jo aiemman valaistustuunauksen ansiosta, mutta taso kaipasi silti vielä jotain. Jotain sellaista, mitä sisustuskuvien tasoilla useasti on eli tavaraa, tavaraa ja tavaraa. Niinpä kävin kaappien sisältöjä läpi ja laitoin tasolle sulka-valokuvakehyksen ja vanhat ruosteiset rautapainot. Heti tuli luonnetta lisää: hyvä. Mutta hyvä ei nyt riittänyt, tarvittiin vielä jotain. Ja se jotain oli tällä kertaa alatasoilla olevien korien koristelu nahkakahvoilla. Seuraavaksi syynättiin vanhat vyöt ja sieltä löytyi täydellinen, kulunut ja kulahtanut nahkavyö, joka pääsi palvelemaan emäntäänsä uudessa tehtävässä; korin kahvoina. Vyö saksilla sopiviin pätkiin ja päät kuumaliimalla toisiinsa kiinni. Avot; aivan kuin uudet korit!

Vyövarastoista löytyi samanlainen, mutta kapeampi punosvyö ja se passasi paremmin kuin hyvin valokuvakehyksiä piristämään. Eli kuumaliimapyssy paukkumaan ja niin meillä oli "uudet" kehyksetkin. Siinä se sitten oli: kauan kaivattu sisustuspäivitykseni! Ja heti tuli huomattavasti rauhallisempi ja levollisempi olo. Hetkeksi, kunnes taas mieli alkaa halajamaan jotain pientä sisustuskivaa...  Mutta sitähän kevätkin on: kaiken uuden alkua ja aikaa. Nautitaan siis täysin siemauksin (paitsi siitepölyallergikot!) kevätilmasta ja kirkastuvista päivistä! ♥

- Mirkka -