"Rakas Joulupukki! Olen ollut tänä vuonna tosi kiltti..."
Näin olisin aloittanut kirjeen Joulupukille, jos olisin sellaisen kirjoittanut. Mutta kuten 9-vuotias neitimme on äitiään valistanut, ei pukkia kuulemma ole olemassa. Höh.
Ei siis auttanut kuin ottaa Plan B käyttöön ja hoitaa mieluinen lahja pakettiin ihan itse. Ja voiko parempaa tekosyytä pitkään himoitun huonekalun hankintaan ollakaan, kuin joulu! Huonekalun, jolle on jo saman sarjan sisaria ruokapöytämme ympärillä. Huonekalun, jota en ole tarkan euron tyttönä raskinut hankkia, mutta nyt on sentään joulu! Arjen eurohan on joulun 80 senttiä, vai miten se menikään..?
Ruokapöydän vanhat talonpoikaistuolit vaihtuivat jokin aika sitten mustiin TON 14-tuoleihin, ja nyt eteisemme täydentyi saman sarjan massiivisemmalla TON 30-tuolilla. Tämä tuoli on ollut haavelistalla pitkään, mutta sille ei ole oikeasti ollut tarvetta, eikä paikkaa, mihin sen olisi laittanut. Mutta kun jotain oikein tosissaan haluaa ja kukkaron nyöriä kummasti löysyttävä joulu on sopivasti tuloillaan, niin johan alkoi passeli paikkakin löytyä tuolille.
Kuten olen aiemmin maininnut, niin minun kaksi heikointa sisustuslenkkiä ovat tuolit ja valaisimet. Viime kuukausien aikana olen (turhankin) ahkerasti päivittänyt kodin tuoleja pelkistetympään tyylilinjaan. Kodin neliöt alkavat (onneksi) tulemaan vastaan, eikä meille yksinkertaiseti mahdu enää uusia tuoleja.
Paitsi jos ensin luopuu vanhoista... Nimittäin antiikkinen ja nahkainen rokokootuoli odottaa vielä uutta kotiaan ja vaihtoa modernimpaan nojatuoliin. Tästä myöhemmin lisää, ensin odotellaan alennusmyyntejä - ja korkeita alennusprosentteja!
Tällaista tänään Tulokkaiden sisustusrintamalla. Mitä huomenna, sitä ei voi vielä tietää - joulun taikahan voi saada aikaiseksi ihan mitä vain...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
| kiitos viestistäsi - ne ilahduttavat aina! |