Teimme keittiöömme noin vuosi sitten pikaisen pintapäivityksen. Tai remppamieshän sen teki, mutta minä suunnittelin ja mies myöntyi rouvan remonttiplääneihin - eli yhteistyöllä maaliin asti!
Kaikki sai alkunsa Helsinki Design Schoolin huikeasta viimeisestä opintopäivästäni valokuvaaja Martti Järven studiolla. Olin jo pitkään ihastellut teollisuustyylisiä ja bistrohenkisiä keittiöitä, ja kun näin valokuvausstudiolla valkoisen "ei turhan millintarkasti" toteutetun tiilisladontakaakeliseinän, oli keittiöremonttihaaveeni sinetöity. Paluuta ei enää ollut. Piste.
Kotimme oli tuolloin noin viisi ja puoli vuotta vanha, joten keittiö oli edelleen sekä esteettisesti että kuntonsa puolesta priimaluokkaa. Mutta kuten sanoin: Paluuta ei enää ollut. Piste.
Visio uuden keittiön tyylistä oli siis vahvalla pohjalla, joten seuraavaksi piti miettiä, miten se toteutetaan - ja ennen kaikkea pienellä budjetilla. Koska
varsinaista akuuttia remonttitarvetta ei ollut, vaan kyse oli vain
pintojen freesaamisesta, päädyttiin tasojen ja seinäkaakeleiden vaihtamiseen. Siinä sivussa vaihtuivat hana, allas ja keittiön pistorasiat sekä valokatkaisijat, mutta niinhän siinä aina käy, että nälkä kasvaa syödessä. Ja kun yhden kohdan paklaa, niin kohta huomaa, että viereinen pläntti kaipaa myös ehostusta.
Koska kyseessä oli rajallinen budjetti, aloitettiin suunnittelu (luonnollisesti) IKEAn keittiösivuja edestakaisin surffaillen. Lähes ensivisiitillä sieltä löytyikin sopiva allas ja hana sekä mieluisa tasomateriaali. Mustat pelkistetyt pistorasiat ja valokatkaisijat tuottivat varmaan eniten harmaita hiuksia remontissa, mutta loppujen lopuksi nekin löytyivät netistä.
Remontin laukaisevana ajatuksenahan oli valkoiset kaakelit tiiliskiviladonnalla ja mustilla saumoilla. Mutta hupsista-heijaa, ajatus muuttui täysin päinvastaiseksi rautakaupassa ja lopputuloksen näette kuvista. Tyyli kuitenkin pysyi teollisbistroilevana kuten alkuperäisellä toivelistalla olikin.
Tässä uudistetussa kyökissä on kokkailtu nyt reilut vuoden päivät ja täytyy sanoa, että olen tyyli- ja materiaalivalintoihin edelleen todella tyytyväinen. Hyviä sapuskoja noissa puitteissa on saanut aikaiseksi!
Mutta kun... Mutta kun seuraat aktiivisesti, mitä sisustusrintamalla tapahtuu ja mm. Instagramissa seuraat eri keittiöfirmojen päivityksiä, niin kyllähän se oma mielikin muuttuu trendien ja keittiömaailman kehityksen mukana. Pidän tosiaankin tästä maskuliinisesta tyylistä, se on luonteva jatkumo kotimme yleiselle ilmeelle, mutta toisaalta toivoisin täysin muuta, jotain aivan päinvastaista.
Jos siis tällä hetkellä alkaisin keittiöremonttihommiin tai pääsisin vaikka suunnittelemaan täysin uutta keittiötä, olisi keittiön värimaailma ja materiaalivalinnat ihan erilaiset. Tällä hetkellä suosin pelkistettyä ja eleganssia, rauhallista ja eleetöntä. Rohkeat kaakelivalinnat vaihtuisivat maalattuun seinäpintaan ja kaakelit jätettäisiin tällä kertaa kaupan hyllylle. Värimaailmana olisi vaaleanharmaa; sama sävy sekä taustaseinässä että keittiökaapistoissa. Laminaattitason sijasta panostettaisiin laatuun ja pitkäikäisyyteen, joten keittiötasona olisi vaaleanharmaa terrazzotaso - mielellään suht isoilla ja vaaleilla kivikuvioinneilla. Yläkaapistoja olisi vain pakollinen määrä, jotta käytännöllisyys riittävine säilytystiloineen olisi taattu. Muut seinät saisivat olla tyhjiä yläkaapeista ja niitä koristaisi korkeintaan muutama tyylikäs seinävalaisin. Tai mikseipä katosta roikkuvat pienet valaisimet. Ja näiden detaljien materiaali voisi olla vaikka messinki. Pientä kontrastia vallitsevaan vaaleaan harmauteen, mutta vain pientä.
Mitäs muuta vielä..? Ei ehkä muuta. Kuten sanoin: pelkistettyä ja eleganssia, rauhallista ja eleetöntä. Siitä olisi minun tulevaisuuden keittiö tehty.
