logo

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Kesäkukkien kuivatuskokeilu



Syksy on tullut: myönnetään. Oman pienen puutarhan - kuulostipa suureelliselta - tiimoilta mieli on kaksijakoinen; toisaalta tunnen syvää helpotusta, kun ei tarvitse koko ajan kantaa kannukaupalla kasveille vettä, mutta toisaalta itken krokotiilin kyyneleitä, kun kesäisen kaunis vehreys hiipuu heinä kerrallaan. Koska kesäkukkien poisheittäminen tuntuu (henkisesti) turhan raskaalta, olen yrittänyt pelastaa niistä kaiken, mitä vaan voi kuvitella hyödyntävänsä myöhemmin. Siis esteettisesti, ainoastaan esteettisesti - kuivatetut yrtit ym. jatkojalostus jätettäköön pidempihermoisille. ;) 

Niinpä keräilin kukkapenkistä ja ruukuista silmääni värillisesti tai muodollisesti eniten miellyttävät, sidoin heinät kimpuksi, laitoin ne ylösalas roikkumaan ja nyt vaan odotellaan jännityksellä niiden kuivumista. Saas nähdä, mitä tulee - ei nimittäin ole harmainta hajua!
Paljon mahdollista, että syvänpunainen muuttuu kellertävän ruskeaksi ja kiharainen heinä suoraksi tikuksi, mutta mitä väliä; ne ovat oikein kauniita roikkuessaankin ja nautitaan niistä nyt, eikä murehdita tulevaa! Voi kun tuota ohjenuoraa osaisi käyttää arkielämässäkin...


Yksi ihanan tupsuinen heinäkimppu minulla on ollut jo reilun viikon (varmasti liian lyhyt aika, mutta kun ei malta enää odottaa!) kuivumassa ja laitoin sen tänään eteisaulaamme toivottamaan vieraat tervetulleiksi. Väri ja tyyli natsaavat täydellisesti muuhun sisustukseen, ja kesällä rannoilta kerätyt ajopuiden oksat pääsivät tärkeään tehtävään tukemaan heinäkimppua (> tyylikästä tai ei, mutta ainakin tosi kätevää!). :) 

Rennon rempseää syyssunnuntain jatkoa!

Mirkka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

| kiitos viestistäsi - ne ilahduttavat aina! |