Muutimme nykyiseen kotiimme 2012, jolloin rivitaloyhtiömme valmistui. Olen paluumuuttaja, eli perheemme muutti Helsingistä vanhaan kotikaupunkiini Kuopioon. Yksitoista vuotta kului Helsingin sykkeessä ja sitten iski niin kova ikävä Savon sydämeen, että muukin perhe taipui suureen elämänmuutokseen. Muutos oli tosiaan suuri, mutta onneksi lähes pelkästään positiivisessa mielessä.
Yksi monista muutoksista oli se, että Helsingissä asuimme viimeisimmäksi vanhassa kerrostalo-kolmiossa ja Kuopiossa pääsimme juuri valmistuneeseen suurempaan ja vielä hieman edullisempaankin rivitalokotiin. Kaiken kukkuraksi järven ympäröimälle asuinalueelle, eli muuton myötä elinympäristö ja elämänlaatu nousivat useamman pykälän ylöspäin. Asumme Kuopion Saaristokaupungissa ja kuten nimikin sen jo kertoo, löytyy vettä joka puolelta tätä yli 10 000 asukkaan asuinaluetta. Se olikin yksi iso asia, jota Helsingissä asuessani kaipasin. Ehdin asua ympäri pääkaupunkiseutua (nuorena ehtii kaikenlaista) ja ainoastaan Arabianrannassa asuessani meri oli pienen kävelymatkan päässä. Muuten veden äärelle joutui usein lähtemällä lähtemään, ja se tuntui Kallaveden äärellä asuneelle raskaalta.
Nyt tuota ongelmaa ei onneksi ole. Tosin en voi sanoa, että kuulisin nykyisen kodinkaan pihalle laineiden liplatusta, mutta ainakin tiedän, että lähellä sitä on - sitä märkää ja niin ihanaa.
Kun muutimme Kuopioon, olimme mieheni kanssa täysin tumpeloita pihatöiden ja kasvien/kukkien kasvatuksen suhteen. Olimme kumpikin asuneet lähes koko ikämme kerrostalossa, joten kokemusta oli lähinnä kesäkukan ostamisesta pienelle parvekepöydälle. Rivitalokotiin päästyämme, jossa kaiken kukkuraksi oli rivaripihaksi suht iso piha-alue, innostuimme pihatöistä. Ensin kylvettiin ruoho kasvamaan multapihalle, kohta tehtiin jo pieni kukkapenkki ja parin kesän jälkeen uskallettiin laajentaa se jo suureksi liuskekivi-istutusalueeksi. Sitä ennen olimme rakentaneet pihalle liuskekivipation (jonka senkin tekeminen oli aivan uusi juttu kummallekin), ja ylimääräisistä kivistä muurasimme kukille altaan.
Olimme muutama vuosi sitten mukana Suomen kaunein koti -ohjelmassa ja sen myötä meitä pyydettiin samana kesänä kuvattuun Piha ja parveke -ohjelmaan. Kumpikin olivat hienoja kokemuksia ja kuvauspäivät todella antoisia, mutta ennen kaikkea Piha ja parveke -ohjelma opetti meitä pihatöistä todella paljon. Suunnittelimme etukäteen ihanan puutarhurin Kati Jukaraisen kanssa tulevia muutoksia ja kuvauspäivänä suunnitelmat sitten toteutettiin. Kati kertoi kuvauspäivän aikana niin paljon uutta puutarhan hoidosta, että suoritimme varmaan samalla jokusen puutarhuri-opintopisteenkin - kiitos Kati! Itse piha-alueelle ei oikeastaan tehty mitään, olihan se meidän jäljiltä jo priimakunnossa, heh heh... Mutta terassia kohennettiin uusin kalustein ja matoin, rakennettiin tasoa kaappeineen, ja istutettiin aivan älytön määrä erilaisia yrttejä ja kasveja. Sinä kesänä terassillamme oli todellinen ruukkupuutarha!
Muistona tuosta kesästä ja kuvauksista on mm. terassin nurkalla oleva riippahernepuu, joka näkyy yllä olevissa kuvissa. Kuvauskesän ajan puu oli ruukussa ja syksyn myötä se istutettiin maahan. Kuvaukset olivat kaikkinensa huikea kokemus ja antoivat minulle "puutarhurina" rohkeutta kokeilla erilaisia istutuksia kukista koristepuihin saakka. Ja mikä on ollut ihanaa ja yllättävää, niin kasvit ovat pysyneet vielä hengissäkin! Miettikää, ensin et tajua pihatöistä mitään, sitten vähän googlettelet ja konsultoit asiantuntijan, naapurin ja työkavereiden kanssa, ja tsadaa; pian pihasi kukat kukkivat kilpaa keskenään ja vihreä on erimuodoissa vallannut koko pihan. Hieno tunne, kun onnistuu jossain itselle aivan uudessa jutussa!
Tämä on tyylimme tällä hetkellä, mutta jos pääsisin suunnittelemaan uuden pihan alusta alkaen, olisi yleisilme ehkä hieman erilainen. Kodin sisustus on karsittu aiemmin vallinneesta maalairomantiikasta ja sama fiilis on pihankin suhteen. Uudessa pihassa suosisin enemmän modernia ja pelkistettyä ilmettä, massiivisia betonisia istutusaltaita, kalusteiden skandinaavisen selkeää muotoilua, tekstiilien ja kalusteiden harmaata sekä kasvien ja kukkien vihreää väripalettia... Siinäpä jonkinlaista sabluunapohjaa, jota lähtisin pihasuunnitelmassa noudattamaan.
Kasveista sydämeni on vienyt mm. aiemmin mainittu riippahernepuu, joka tulisi ehdottomasti olemaan seuraavassakin pihassani. Myös jättilaukka näyttävine liloine kukintoineen, ja massiiviset ja maukkaat raparperit löytyisivät pihastani. Yksinkertaista ja pelkistettyä, mutta toisaalta massiivista ja runsasta - siitä olisi uusi pihani tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
| kiitos viestistäsi - ne ilahduttavat aina! |