Piha pukeutui syksyyn

Kukat ja kasvit alkavat lakastua ja pihan väritys on muutenkin muuttunut jo syksyiseksi, joten oli aika kaivaa lyhdyt esiin ja pukea piha syysasuunsa.

 

Osa kasveista on vielä todella eloisan vihreitä, joten kesä ei ole täysin päästänyt otteestaan. Piha on - varsinkin aurinkoisella säällä - todella kaunis; syvänvihreää ruskansävyillä höystettynä, joten väkisinhän siinä silmä lepää. 

Kauniisti nuo lyhdyt näyttävät käyvän kesäisen vihreälle ja aurinkoisellekin taustalle. Mutta kaiken kruunaa kuitenkin pimenevät illat ja kun saa sytyttää kynttilät palamaan - siitä vaan tulee niin rauhallinen olo...

Terassin pöydällä kesänsä viettäneet mehikasvit ovat odottaneet ruukkuun ja sisätiloihin siirtoa jo tovin, mutta on se kumma, miten syksyn tullen iskee totaalinen laiskuus puutarhahommien tiimoilta. Kehtuuttaa niin himskatisti, eikä enää huvittaisi tehdä pienintäkään pihahommaa. Kesällä olisin voinut viettää pihalla tuntikausia rikkaruohoja kitkien ja kaikenlaisia puutarhajuttuja nyhräten, mutta nyt tyytyisin mielelläni vaan ihastelemaan pihaa ikkunan läpi. Ulkotyöt ei vaan jaksa nyt innostaa, saatikka jos vielä pitäisi upottaa kätensä multaan. On se kumma, miten paljon vuodenajat vaikuttavat välillä niin intohimoisiin harrastuksiin. Noh, katsotaanhan vaan kunhan kevät taas koittaa, niin puen jo maaliskuussa puutarhahanskat käteen, kumpparit jalkaan ja odotan intopinkeänä pihalle pääsyä ja multahommia - kuin lehmät laitumille pääsyä. Ammuu! 

Mutta sitä ennen nautitaan syksyn väriloistosta ja kuulaista syysilloista - lempeää kynttilänvaloa unohtamatta!

Kauniita ruskansävyjä ja kynttilän lämpöä 

meille kaikille! 

Mirkka

Hopeiset syyskukat

Istutin alkukesästä kukkapenkkiin hopealehteä "pääkasvien" täydennykseksi, mutta nyt haluankin siitä eroon. Hopealehti on viihtynyt penkissä tosi hyvin ja se on todella näyttävännäköinen, kun se kasvaa isona röykkiönä. Voisinpa sanoa, että se on suorastaan houkuttelen kaunis; samettisenpehmeitä lehtiä on aivan pakko päästä hiplailemaan. Kukkapenkin punainen- tai sanoisinko valkoinen lanka on aiemmin ollut vihreä-valkoisuus. Runsaita massiivisia kasveja valkoisilla kukilla. En ole niin välittänyt itse kukista, pääasia että on vihreää ja vehreää, mutta jos on kerta pakko kukkia, niin sitten valkoisena, kiitos. 

Mieli muuttuu ja visiot vaihtuvat, ja nyt haluankin näiden "valkoisten" kasvien tilalle ruostetta, ruskeaa ja viininpunaista. Tosi "yllättävät" värivalinnat minun tapauksessa, heh heh. Uudet värit eivät kuitenkaan tule pelkästään intohimostani ruskeansävyjä kohtaan, vaan ne myös sulautuvat pihan muuhun väritykseen; liuskekivipatioon ja -kukkapenkkiin, asuinrakennuksen yksityiskohtiin - ja toki myös ruosteisiin maitotonkkiin. ;) Kukkapenkki siis yksinkertaisesti vaan huutaa ruosteen sävyjä vihreän kaveriksi - sinäkin kuulet tuon huudon, eikö? ;)

Niinpä hopealehdet saavat väistyä kesän ajan ruukuissa olleiden keijunkukkien tieltä. Siirrän ne kukkapenkkiin talvehtimaan ja toivon, että ne viihtyvät penkissä yhtä hyvin kuin hopealehdetkin ja ilahduttavat meitä taas ensi kesänä.

Hopea-valkoisuus saa siis lähteä pihalta, mutta en raski heittää hopealehtiä heti jorpakkoon, vaan päätin kokeilla niitä sisällä maljakossa. Ehkä ruukku olisi fiksumpi veto, mutta kun ei vaan viitsi ruveta oikeisiin istutuspuuhiin... Pelkäänpä, että hopealehdet viihtyvät maljakossa vain pienen hetken, mutta ei haittaa. Pieni ja lyhytkin ilo on parempi, kuin ei iloa lainkaan.

Puutarhuri-ihmiset varmasti naureskelevat näille minun kuivatus-, maljakko- ym. kukkakokeiluille, mutta kantapään kauttahan oppii parhaiten, joten antaa rouvan kokeilla - ja epäonnistua(?). Kyllä joskus vielä tärppää ja kokeiluni lopputuloksesta tulee täysi kymppi. ;)

Sisällä olevan kummituspuumme myötä huomasin, että sisustukseemme sopii hyvin hämyisen hopeiset kasvit. Tämän innoittamana ostin pienen hopealangan, sehän on nimittäin kuin tehty meille. Paitsi että... Eihän se ole sisäkasvi ollenkaan! Mutta mistäs minä olisin voinut sen tietää?!? 

Nyt se on ollut meillä pari viikoa, kastelematta tietty (eihän kaikkea voi muistaa!) ja tarkemmin katsoen huomasin, että ressukka alkaa näyttää jo uhkaavasti kuivumisen merkkejä... Meinasin ruveta elvytyspuuhiin ja antaa pienokaiselle vettä janoonsa, mutta se näyttikin orastavassa kuivumisprosessissaan niin hyvältä, joten päätin antaa sen kuivua kokonaan. Vähän tekee pahaa kiusata janoista, mutta mitäpä sitä ei tekisi kauneuden eteen...

Lopputuloksena hopealehden oksat maljakossa ja kuivuva hopealanka ruukussaan. Yhdessä niin kauniita - edes sen pienen hetken. ♥ 

Syksyisin kukkaisterveisin,

Mirkka