perjantai 5. elokuuta 2016

Mistä on meidän koti tehty?


Kerron näin heti alkuun, mistä meidän kodin sisustus rakentuu. Oma tyyli on muotoutunut ajan kanssa, erilaisia kömmähdyksiä kokeillen, niistä pikku hiljaa oppien ja oman punaisen lankansa loppujen lopuksi löytäen. Välillä on kokeiltu värillisempää, välillä maalaisromanttisempaa ja välillä yksinkertaisempaa sekä valkoisempaa, mutta loppujen lopuksi on päädytty aiemmin mainitsemaani kolmeen r:ään, eli ruskeaan, ruosteseen ja rustiikkiin - ja se tuntuu nyt omalta jutulta. 

Kierrätän mielelläni vanhaa; kirpparit voivat parhaimmillaan olla todellisia aarreaittoja. Useimmiten niistä lähtee tyhjin käsin, mutta välillä nappaa kunnolla ja tekee löytöjä isolla L:llä. Seuraan aktiivisesti sisustustrendejä ja noukin sieltä itseäni miellyttävät jutut. Olen kuitenkin näissä trendi-asioissa melko ronkeli, enkä halua kulkea massojen mukana. Niinpä voinkin hankkia jonkin muodissa olevan sisustusjutun, mutta etsin siitä tyylillisesti omannäköisen. Olen myös tavallaan ylpeä siitä, että ns. trendijutut voi hankkia edullisestikin ja niin, että siinä on jokin persoonallinen juju. Tämä toki vaatii yleensä jonkin verran vaivaa ja vielä enemmän aikaa, mutta "lopussa kiitos seisoo", vai miten se nyt menikään... Pääpointti on se, ettei sama maljakko, huonekalu tai sisustuselementti tule vastaan joka toisessa sisustuskuvassa tai sisustajan kodissa.

Vannon jatkuvasti, että nyt loppuu sisustus- ym. rakennusprojektit, mutta nyt olen antanut periksi ja myönnän, ettei ne taida meidän huushollissa koskaan loppua. Kun edellisen työstö saadaan valmiiksi, niin ajatukset on jo uudessa tuunaus- tms. projektissa. Miehenikin on tämän jo suht hyvin sisäistänyt ja todennut julman osansa. ;) Eli rouva suunnittelee ja ideoi, ja hän on se, joka joutuu ne toteuttamaan. Nämä on niitä vaimon valinta -kysymyksiä, heh heh...

Keräsin alle Instassa aiemmin julkaisemiani kuvia ja kerron tavaroista, huonekaluista, tuunauksista ym. alla lisää. Niistä käynee ilmi, mistä on meidän koti tehty. :)


Keittiön ruokailunurkkaus

Pöytä on hankittu Helsingin vuosien aikoina Tattarisuon Antiikista ja tuolit ovat löytäneet meille vuosien varrella, mikä mistäkin. Tuttavamme tuttava kunnosti ja entisöi eriparia olevat tuolit ja lopputulos on tässä: yhtenäinen ruokailuryhmä. Oman makuni mukaan tuoleissa saisi näkyä enemmänkin elämänjälkiä ja ajanpatinaa, mutta tuollaisena me ne kunnostuksen jälkeen saatiin, joten enpä viitsinyt tuolien hakuvaiheessa enää asiasta mainita. Kunnostuksessa on muutenkin ollut tosi iso työ ja hyvät ne on, oikein hyvät. :) 

Olohuoneen lukunurkkaus

Mieheni harrastaa lukemista ja takana oleva kirjanhylly (sekä kotimme kaapit ym...) ovat täynnä vanhoja sotakirjoja. Niinpä meillä onkin yhteinen intressi kierrellä kirppareita; minä etsin sisustusjuttuja ja hän sotakirjoja. Tähän vielä lisätään meidän neidin lahjominen mahdollisilla lelulöydöillä ja avot; perheellä on yhteinen kirppisharrastus!

Kirjanhyllyn edessä oli ennen Ikean Ektorp -laiskanlinna, mutta alkuvuodesta hankimme siihen Boknäsin antiikkinahkaisen nojatuolin. Kaveriksi hommattiin marokkolainen pouf Zoco Homesta ja nyt ne ovat erottamaton parivaljakko. Mm. antiikkinahka, marokkolaisuus, vanhat puulaatikot, sarvet, kaktukset ja mehikasvit ovat niitä "meidän juttuja".



Ompelukoneesta opiskelu(-ja bloggaus)nurkkaukseksi

Tämä vanha Singerin ompelukone löytyi muutama vuosi sitten nettikirppikseltä ja se on toiminut aiemmin yöpöytänäni. Mieheni aloittaa syksyllä jatko-opiskelut, joten jostain piti taikoa hänelle opiskelunurkkaus. Niinpä Singerin toimenkuva laajeni yöpöydästä työpöydäksi ja hyvin näyttää toimivan. Stailaus muutettiin niin, että koristeet saivat lähteä ja tilalle tuli kannettava (+ pari muuta koristetta ;)). Nytkin näpyttelen blogia Singerin äärellä, eikä työpisteessä ole valittamista.


Ne "meidän jutut"

Kotoamme löytyy paljon sulkia (hankittu kalastusliikkeistä ;)),sarvia ja kalloja (ei aitoja missään nimessä!), vanhaa patinoitunutta puuta, luonnonkiviä, vanhoja ruskeita lasipulloja, kaktuksia, puisia ja peltisiä tarjottimia - ja niitä em. vanhoja kirjoja (kuvassa oleva Hemingwayn 'Kenelle kellot soivat' on päässyt sisustukseenkin).

Tänä kesänä olen innostunut keräilemään meren ja järven rannoilta sisustukseen sopivia kiviä, ajopuita ja muuta rannalta löytyvää aarteistoa. Löysin Porvoon makasiineilta vanhoja verkon kohoja (alla olevassa kuvassa niitä on kaksi ajopuunpalasen kaverina) eli "toisen roska on toisen aarre" pitää tosiaankin paikkansa!


Kirppislöytöjä

Olen etsinyt vanhaa kirjasinlokerikkoa jo pitkän aikaa. Kotiseudulla en ole niihin törmännyt (Pohjois-Savo ei ole vahvimmilla Suomen sisustuskartalla), eikä netissäkään ole tullut sopivaa vastaan. Kesälomalla vietimme päivän Porvoossa ja siellähän se sitten tulla tupsahti eteeni; ihan kolmin kappalein, eikä hintakaan huimannut. Niinpä yksi lokerikko lähti meidän mukana Kuopioon. Paikkaansa se ei ole vielä oikein löytänyt, mutta ei väliä; on se vaan niin ihana!

Sulkien savinen maljakko on myös löydetty kirpparilta. Se oli alunperin valkoinen ja hintaa 1 €. Vaikka hinta ei heikottanut, niin meinasin vielä kassajonossa kääntyä takaisin ja viedä sen pois - mutta onneksi en vienyt. Maalasin maljakon kahdella eri värillä patinoituneennäköiseksi ja nyt se sopii meille - kuin nyrkki silmään. No ei kai!!! ;)


Aarteita, osa 684 ;)

Yksi suurimmista aarteistani on vuosi sitten Kuopion rompepäiviltä löydetty saha, joka palvelee nykyisin tuulikaappimme 140 cm:n korkuisena peilinkehyksenä. Huomasin rompepäivillä jo kauas, että koivua vasten nojaa jokin puinen ja kaunis - mikä lie - mutta mieleen tuli heti kehykset. Menin puolijuoksua tavaran luo ja huomasin sen olevan jonkinlainen saha, ainakin siinä oli keskellä puisia kehyksiä sahanterä. Noh, niin hienoa kuin historia onkin, niin minulle oli siinä vaiheessa aivan sama, mikä tuo kapistus oli aiemmin ollut. Näin heti silmissäni hienoakin hienommat peilinkehykset ja kiiruhdin kysymään myyjältä hintaa. Olin varautunut jo paljon suurempaan euromäärään, mutta myyjä tokaisikin hinnan olevan vaivaiset 10 euroa. Olen yleensä melko kova tinkimään, mutta nyt tyrkkäsin nopeasti myyjälle kympin käteen ja lähdin vikkelästi autolle päin. Eihän sitä tiedä vaikka myyjä olisi perunut alhaisen hinnan, jos olisi tajunnut, mikä aarre oli kyseessä. ;) Kotona poistimme terän, pesimme kehykset ja veimme ne paikalliseen lasiliikkeseen peilin ostamista ja kiinnittämistä varten. Hintaa tälle operaatiolle tuli 30 €, eli koko peilille vaivaiset 40 €! Eikä tule todellakaan toista samanlaista heti vastaan. Tämä oli Löytö. Korjaan: Aarre!

Kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti! Itselle rakkaista sisustusjutuista voisi kertoa vaikka kuinka pitkään. Ja nyt oli aikaa naputella, kun kuume painaa ja vietin kotona saikkupäivää. Eli jos tekstissä oli jotain kummallisuuksia, niin laitetaan kuumeen piikkiin! :)

Mukavaa viikonloppua - muistetaan nauttia! <3
Mirkka