logo

tiistai 27. marraskuuta 2018

Ristiriitaiset Black Friday -aatokset



Odotin Black Fridayta lapsenomaisella innolla. Ostoslistalla ei tosin ollut mitään, mitä olisin haukkana metsästänyt, mutta silti kiinnostus tarjouksia kohtaan heräsi. Ainahan on mahdollisuus, että vastaan tulisi jotain, mitä oikeasti haluaa - ja (muka) todellakin tarvitsee.

Toisaalta taas omatunto soimasi tästä yleisen kulutushysterian herättämästä päivästä. Tunnen kaupallisia juhla- ym. päiviä kohtaan muutenkin pientä vastenmielisyyttä ja tämähän ei ollut yhtään mitään muuta. Black Fridayn ostohysterian lietsominen on muuttunut niin voimakkaaksi, että pieni ihminen voi melkein tuntea piston sydämessään, jos ei tee yhtään "fiksun edullista ostosta".



Jo Black Friday -etkot olivat kiivaat ja kun itse perjantaihin päästiin, niin aloin olemaan enemmänkin ärsyyntynyt kuin kiitollinen joka puolelta pursuavista tarjouksista. Puhelin pimputteli taukoamatta tarjousviesteistä ja sähköposti täyttyi mainoskirjeistä. Tuossa vaiheessa ei enää olisi voinut vähempää kiinnostaa lähteä shoppailukierrokselle. Ajatuskin ihmismassoista ja vallitsevista kyynärpäätaktiikoista ahdisti. Vaihtoehtona olisi tietty ollut nettishoppailu, mutta enää sekään ei houkutellut - liika vaan on liikaa.

Myönnän, että seurasin mielenkiintoisimpien yritysten lähettämiä viestejä ja tarjouslinkkejä, mutta mitään "pakko saada" ei tullut vastaan. Onneksi. Nuorempana olin alttiimpi heräteostoksille, mutta nykyisin hankintoja harkitaan tarkkaan. Ja jos oikeasti haluan jotain, olen valmis säästämään siihen vaikka pidempäänkin ja hankin tuotteen, kun säästöt on kasassa. En toki laittaisi pahakseni, jos siihen saumaan sattuisi osumaan Black Friday tai jokin muu superhyper-alennussesonki. Mutta nyt ei ollut intohimoja tai tarpeita ostaa mitään, ei vaikka olisi saanut miten ha-la-val-la.


Black Friday paisui Black Weekendiksi, Black Weekiksi ja jatkui seuraavan viikon puolella vielä Cyber Mondayna. HUH sanon minä! Mutta arvaa kuka on ylpeä itsestään, eikä hurahtanut yhteenkään tarjoukseen? Arvaa. Hih.

Ristiriitaiset tunnelmat siis. Toisaalta on hienoa, että kuluttajille tarjotaan tuotteita järkevämpään hintaan ja tehdään mahdolliseksi hankkia jotain, mihin ei normihinnoilla pystyisi. Mutta silti. 

Black Friday ei taida olla ihan minun juttu, mutta hei: Eihän sen tarvitsekaan!

- Mirkka -



Ps. Tällä vuodatuksella ei ole tarkoitus syyllistää ketään, joka on tehnyt hienoja löytöjä perjantaina, päinvastoin; hieno juttu, jos löysit edullisesti! Piti vaan päästellä vähän omia hysteriahöyryjä ilmoille. ;)


perjantai 23. marraskuuta 2018

Joulun etkot ja vähän erilainen joulun väripaletti


Olen tainnut jo aiemminkin mainita, etten ole suurenluokan jouluihminen. Nautin kyllä joulunpyhistä satasella ja kaikki on laitettu vimpan päälle, jopa kattausta harjoitellaan etukäteen. Mutta muuten virittäydyn jouluun vasta viime metreillä ja joulu riisutaan mieluusti jo tapanina.

En tiedä, mikä minua ahdistaa joulussa. Tai tiedänpäs. Minua ei ahdista itse joulu, vaan joulunalusstressi ja pää kolmantena jalkana -hössötys. Niinpä olen iän karttuessa rauhoittunut joulurintamalla ja pyrkinyt ottamaan rennommin. Joulupöytään ei tarvitse laittaa kaikkea mahdollista vaihtoehtoa, vaan perheen suosikkipöperöt riittävät. Lahjoja  ei tarvitse ostaa koko suvulle, vaan oma perhe ja varsinkin lapsi on se tärkein. Meille aikuisille kun riittää rauhallinen yhdessäolo ja lapsen riemun seuraaminen. Yököttävän kliseistä, mutta niin totta.


Onkin hieman erikoista, että olen jo marraskuussa virittänyt kotiini joulun etkot, mutta tälle on hyvä syy. Pääsin kertomaan erääseen lehteen sisustusbloggaamisestani ja juttua varten piti ottaa jouluisia kuvia. Maljakon kuivat oksat vaihtuivat männynoksiin ja joulupalloihin. 

Meidän perheen joulu ei ole perinteisen punainen vaan olen ihastunut mausteisiin, ripauksen itämaista tunnelmaa tuoviin väreihin. Syvä burgundinpunainen, petroolinsininen, okrankeltainen ja pähkinänruskea valtaavat meidän joulun väripaletin. Tähän kaveriksi tummanpuhuvia kruunukynttilöitä, niin voin luvata, että joulutunnelma on vallannut kodin.


Kun lehtikuvat oli otettu, riisuin joulun heti pois, jotta itse H-hetkellä kaikki tuntuu ainutlaatuiselta. Ja tiedättekö mitä? Kun kalenteri näyttää aatonaattoa, niin siinä vaiheessa tällaisen paatuneimmankin 'ei niin joulutyypin' on vallannut fiilis, joulufiilis. ♥ 


Ihanaa H-hetken odotusta & värikästä valmisteluaikaa!

- Mirkka -

 

tiistai 20. marraskuuta 2018

Makuuhuoneen pieni suuri muutos: helmalakana vaihtui joustofroteelakanaan



Ei siihen kummia tarvita, kun huoneen ilme muuttuu kummasti. Jo aikoja sitten luonnonvalkoinen helmalakana vaihtui mustaan, ja nyt musta helmalakana vaihtui harmaaseen joustofroteelakanaan. 

Ajatuksena oli saada loputkin maalaisromantiikan rippeet makuuhuoneesta ja viime ajat koko helmalakanatsydeemi on tuntunut turhan raskaalta. Halusin sängyn jalat näkyviin ilmavuutta luomaan ja helmalakanan vekit tuntuivat nykytyyliin turhan romanttisilta.



Google on laulanut ja kaikki mahdolliset hakusanat käytetty, mutta juuri oikeankokoista tai -hintaista patjansuojusta ei ole löytynyt. Kunnes menin (monennenkohan kerran jo) Jyskin sivuille ja löysin sieltä muotoonommellun joustofroteelakanan. Väri oli vaaleanharmaa, joten se natsasi täydellisesti makuuhuoneen seiniin. Materiaalina frotee, joka tuntui ensin turhankin arkiselta, mutta loppujen lopuksi se on just hyvä. Sängyn runko uppoaa nyt väriltään sekä "mattaiselta" struktuuriltaan hyvin sängynpäätyseinään.



Ostin ensin yhden lakanan ja oletin, että se riittää peittämään kummatkin sänkymme patjat. Oletin väärin, eli yhteen patjaan lakana oli täydellinen, mutta toinen patja vaati oman lakanansa. Lakanoilla oli hintaa 15 euroa kipaleelta, joten sängyn päivitys ei silti tullut kalliiksi. 


Nämä on niitä pieniä juttuja, joilla saadaan suuria muutoksia aikaan. Ja just nämä on niitä kaikkein parhaimpia!


- Mirkka -



torstai 15. marraskuuta 2018

TON 14 - ja tuolihaaveet toteutuivat!


Kuten Instagram-seuraajani ovat voineet huomatakin, olen haaveillut mustista TON 14 -tuoleista jo pidemmän aikaa. Olen välillä kysellyt mielipidettänne mm. IKEAn työtuolin vaihtamisesta tähän tuolikaunottareen, mutta silloin päädyinkin &Traditionin Pavilion AV2 -tuoliin, josta lisää täällä

Vanha ruokailuryhmämme sai uuden kodin ja samalla oli oiva hetki keventää ruokailunurkkauksemme tunnelmaa. Raskaat talonpoikaiskalusteet vaihtuivat IKEAn LISABO-pöytään ja tsadaa: TON 14 -tuoleihin!


Jouduin odottamaan tuoleja noin kuukauden päivät. Aika tuntui kivuliaan pitkältä, mutta hyvää kannatti odottaa. Ruokailuryhmän kokonaisuus on paljon sirompi kuin ennen, ja muutoksella saatiin juuri sitä mitä toivottiinkin, eli tilaa. Tuolit ovat todella kevyet, joten niitä on huomattavasti helpompi liikutella kuin korkeaselkäisiä ja täyspuisia talonpoikaistuoleja.


Jos joskus kodissamme on enemmän neliöitä, niin haaveilen suuremmasta pöydästä ja näyttävimmistä tuoleista. Tämän voi ratkaista niinkin, että TON 14 -tuolit ovat sivuilla kuten nytkin, mutta pöydän päätyihin hankitaan massiivisemmat tuolit. Esimerkiksi tämän CH24-tuolin kelpuuttaisin meille oikein hyvin. Toimisi myös mustalla rungolla ja luonnonvärisellä istuimella. Tarkensin ihan vaan sen vuoksi, josko joulupukki sattuisi lukemaan tätä postaustani... 


Eli isompi koti (vaikka järvenrannalta) ja pari CH24 -tuolia. Siinä minun pienet ja vaatimattomat joululahjatoiveeni. ;)

- Mirkka -

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Ginipullo kynttilänjalkana



Ginipullo on saavuttanut hurjan suosion kynttilänjalkana. Varsinkin Napue-pullo löytyy jo useammastakin sisustuskuvasta. Ihastuin itsekin samaiseen pulloon, mutta nuukana tyttönä en viitsinyt hankkia sitä ajatuksella, että kaadan sisällön viemäristä alas. Niinpä asia jäi hautumaan ja ehdin jo unohtaa koko pullon. 

Kunnes viininhakureissulla jäin Alkossa ihastelemaan kauniita pulloja ja ginihyllyllä huomasin MUI GIN -pullon. Pullorakkaus roihahti samantien ja pullo kummitteli mielessä niin kauan, että loppujen lopuksi se piti hankkia. Ja kun pulloa oikein kovasti haluaa, ei sen sisältökään enää ollut ongelma: Gini kaadettiin viinikarahviin ja rouva sai kauan himoitsevansa kynttilänjalan.
 

Ennen tyhjennystä pullo koristi kotiamme asetelmissa, josta olen kertonut aiemmin täällä. Kuten aiemmasta postauksesta huomaa, niin viinalla sisustaminenkin toimii oikein hyvin!


Luulenpa, että pienissä neliöissämme alkaa olla jo niin paljon kynttilänjalkoja ja tupruttelevia kynttilöitä, että taidan rauhoittua tällä saralla. Tasot on täytetty vanhoilla laboratoriopulloilla sekä ruskeilla kirpparilöydöillä ja nyt vielä ginipulloillakin. Eiköhän tällä kokoelmalla saada jo joulutunnelmakin aikaiseksi.

- Mirkka -



lauantai 10. marraskuuta 2018

Verhotangoille lähtöpassit ja tilalle seinävalaisin


Kotimme verhot saivat viime keväänä kyytiä ja siitä lähtien meillä on elelty ilman verhoja - ja täysin kivuitta. Verhotankoja en kuitenkaan uskaltanut heti poistaa, jos verhojen kaipuu iskeekin syksyn saavuttua. Näin ei kuitenkaan ole käynyt ja tyhjät verhotangot ovat pistäneet silmään jo pidemmän aikaa. Niinpä ne saivat vihdoin lähtöpassit, ruuvireiät paklattiin piiloon, päälle tupruteltiin maali ja näin saatiin esteettinen rauha ikkunaseiniin.


Aiemmin ruokailunurkkauksen tunnelmavalaistusta hoiti tauluun kohdistettu ja verhotankoon kiinnitetty klipsivalaisin. Valaisimesta piti nyt luopua, koska sille ei enää ollut kiinnityspaikkaa. Valon lisäksi ikkunaseinä kaipasi kipeästi "täytettä", joten seinävalaisin oli luonteva ratkaisu ongelmaan. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: nyt valaistus toimii, eikä seinä näytä alastomalta.

Juuri sen oikean valaisimen löytyminen otti hetken jos toisenkin, mutta pitkä etsintä tuotti tulosta. Kun törmäsin &Traditionin Bellevue AJ2 -seinävalaisimeen, mikään muu vaihtoehto ei enää tuntunut yhtään miltään. Tanskalainen suunnittelija Arne Jacobsen todellakin osasi hommansa; valaisimen sulavalinjainen muotoilu mustalla mattametallilla ja messinkisillä detaljeilla - eihän tuollaista voi vastustaa!

Seuraavaksi vuorossa oli vertailu, mistä valaisin kannattaisi tilata. Päädyin nivalalaiseen Laatukalusteeseen luottamuksen herättäneen puhelinpalvelun sekä ennätysnopean toimituksen vuoksi. Olisin saanut valaisimen ulkomaalaisista nettikaupoista pari kymppiä edullisemmin, mutta nyt kotimaisen yrittäjyyden kannattaminen ja nopea toimitusaika painoivat vaakakupissa enemmän. 

Ja kyllä kannatti; jo seuraavana päivänä sain mallailla uutta valaisinta seinälle - uskomattoman nopeaa palvelua! Nyt tiedän, minkä yrityksen nettisivuille menen ensimmäisenä, kun seuraavan kerran tulee akuutti sisustustuotetarve. Btw, tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, ainoastaan tyytyväisen asiakkaan hehkutus. :)


Valoa sinunkin päivääsi!

- Mirkka -

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Lasipullo kynttilänjalkana, osa 2


Jatketaanpas tätä "lasipullojen uusi elämä" -sarjaa ruskeilla pulloilla. Edellisessä postauksessahan kerroin vanhoista laboratoriokäytössä olleista pulloista, jotka ilahduttavat nyt kynttilänjalkoina.


Olen jo useamman vuoden ajan keräillyt vanhoja ruskeita lasipulloja, joita alkaa löytyä joka koossa ja muodossa. Jokin aika sitten sain herätyksen, että ruokakauppojen oluthyllyiltähän löytyy myös yllättäviä kaunottaria ja niistä kerroin aiemmin täällä

Kun värit ja muodot natsaavat yhteen, saa pulloista näyttäviä asetelmia kynttilänjalkoina tai maljakkoina. Kuvien pulloista kaksi on vanhoja kirpparilöytöjä, yksi pullo oluthyllyltä ja yksi on entinen saippuapumppupullo, jonka pumppu hajosi, mutta en raskinut luopua itse pullosta. Moninaiset ovat siis pullojen tiet, mutta nyt ne ovat sulassa sovussa sohvapöydällämme. 


Olen tykästynyt olohuoneemme värimaailmaan, johon erisävyiset ruskeat pullot mustalla ja harmaalla terästettyinä sopivat mainiosti. Kun tila ei ole suuri, tuo yhtenäinen värimaailma rauhaa ja yllättävää tilantuntua. Niinpä jätän suuremmat väri-iloittelut toisille ja pitäydyn tässä väripaletissa. Ainakin hetken. Tulevista väriviirauksistahan ei koskaan tiedä...

Kaikkea kivaa sinne linjojen toiseen päähän!

- Mirkka -




lauantai 3. marraskuuta 2018

Kotimme pääsi kirjan sivuille - ja kirja-ARVONTA tottakai!



 

Juu-u, näin on. Siellä se tosiaan seisoo, meidän koti kirjan sivuilla. Kotimme on siis mukana Ilona Pietiläisen Tervetuloa jouluun -kirjassa. Tämä oli minulle erityinen ja huikea kokemus, koska sain itse kirjoittaa tekstin sekä ottaa kotimme kuvat. Otan tämän aikamoisena luottamuksenosoituksena Ilonalta. Jos harrastusrintaman kaksi suurinta rakkaudenkohdetta ovat kirjoittaminen ja kuvaaminen, niin voitte arvata olinko innoissani, kun Ilona ehdotti, että voisin itse hoitaa koko paketin. 


Kirjassa esitellään toinen toistaan säteilevämpää joulukotia, jaetaan satumaisia ideoita ja kerrotaan lempeitä tarinoita. Kirja on täynnä mitä kauniimpia kuvia ja koukuttavimpia kertomuksia, joten joulufiilikseltä ei yksinkertaisesti voi välttyä. Se on paljon luvattu tällaiselta "ei niin joulutyypiltä". Osittain senkin vuoksi  meidän perheen joulu ei ole tontunnutunpunainen, vaan joulu rakentuu perinteille, joita maustetaan pienellä ripauksella itämaista magiaa.

Kirjaan pääsy omalla tekstillä ja kuvilla oli mahtava kokemus. Taas ollaan yhtä porrasta lähempänä haaveiden toteutumista. Matka on pitkä, mutta maastahan se pienikin ponnistaa.

Koska joulu on sadun ja haaveiden aikaa, niin saanko esittää pienen salaisen toivomuksen? Tässä se tulee, eihän Pukki kerrota kellekään: 
"Rakas Joulupukki, toivoisin, että jonain päivänä sisustuskirjan kannessa, kirjailijan nimen kohdalla, lukisi Mirkka Tulokas".

Jotta balanssi säilyy, niin pienellä ihmisellä pitää olla suuret haaveet. ;)



Joulu on myös antamisen aikaa, joten minulla on ilo arpoa yhdelle onnekkaalle Tervetuloa jouluun! -kirja. Arvontaan voi osallistua Instagramissa m.newcomer_visualist -tililläni Arvonta-kuvan yhteydessä. Arvonta alkaa nyt ja päättyy perjantaina 9.11. klo 22.00. Kipin kapin osallistumaan ja joulufiilistä kasvattamaan!
 

Ihanaa joulun odotusta ja 

satumaisen paljon onnea arvontaan!

- Mirkka -