Sisustukseen sopiva tehosekoitin: Musta KitchenAid Artisan

Rakastan smoothieita, mutta en ole tehnyt niitä koskaan itse. Olen ollut aiheesta tosi kiinnostunut, kysellyt kavereilta heidän suosikkireseptejä ja tutkinut  netin smoothie-tarjontaa. Mutta omat pirtelöni olen aina hankkinut kaupoista tai kahviloista. Talvilomalla aktivoiduin asian suhteen ja päätimme, että nyt meille hankitaan ihan oma blenderi, tehosekoitin, jolla tullaan tekemään maailman parhaimmat smoothiet.

Tehosekoitintarjontaa löytyy netistä pilvin pimein ja niiden opiskeluun olisi saanut aikaa kulumaan vaikka kuinka. On se jännä juttu, miten saat hetkessä kärpäsestä härkäsen ja nälkä vain kasvaa syödessä. Sama juttu, kun hankimme kahvikoneen; ensin menimme nettiin etsimään halvinta espressokeitintä ja loppujen lopuksi päädyimme hankkimaan jotain ihan muuta. Sen verran hyvät espressot ja capuccinot on tämä DeLonghin Dinamica kuitenkin meille keittänyt, ettemme ole kertaakaan katuneet, että koneeseen vähän satsattiin!

Ahkeran eri merkkien ja mallien vertailun ja liikkeessä asiantuntija-opastuksen jälkeen päädyimme KitchenAid Artisan -tehosekoittimeen. Tässä yhdistyi monta vaatimuslistalla ollutta asiaa: luotettava merkki, laadukas laite, riittävä teho, kannustavat käyttäjäkokemukset jne... Ja tottahan toki jatkuvasti esillä olevan laitteen pitää sisustukseenkin sopia!

Musta KitchenAid -blenderi melkein uppoaa musta-valkoiseen keittiön sisustukseemme. Yksinkertaisen massiivinen muotoilu ja kiiltävän musta pinta harjatun teräksen sävyisillä yksityiskohdilla on kuin meille tehty. Rakkautta ensi silmäyksellä, eli tähän kun törmättiin, ei muut enää tuntuneet miltään. Mustan Artisanin jälkeen yksikään budjetin rajoissa ollut blenderi ei enää noussut tälle tasolle tai aiheuttanut pienintäkään vatsanpohjassa kutkutusta.   

Yksi iso tekijä oli myös se, että KitchenAid Artisan ei ole mikään kevyt muovimasiina vaan jo painollaan, käsituntumalla ja visuaallisella ilmeellään luottamusta ja kunnioitusta herättävä kodinkone. Kannu on lasia, josta ei liukene BPA- tai muita kemikaaleja, eikä kannun pinta käytön myötä ja ajan mittaan kulu astianpesukoneen jäljiltä. Laitteen osat ovat laadukkaita, eikä irtonaisia hilavitkuttimia ole liikaa, vaan paketti pysyy helposti kasassa tällaisella 'ei niin -tekniikan ihmelapsellakin'. Purku, puhdistus ja takaisin kokoaminen pitää olla helppoa, jotta laitetta kuin laitetta tulee käytettyä. Ja tässä tapauksessa se on juuri sitä!

Täällä ollaan siis ahkerasti harjoiteltu erilaisia smoothie-kombinaatioita, mutta lisävinkkejä otetaan kiitollisena vastaan. Eli jos sinulla on hyviä smoothiereseptejä tiedossa, niin jaksaisitko jakaa niitä muillekin? 'Överin vihreä terveyspommi' tai 'herkkusuun kestosuosikki' - kaikki smoothievinkit ovat tervetulleita! Onko sinulla siis jokin salainen smoothie-suosikki?

Herkullista ja nautinnollista viikonloppua!

- Mirkka -

Meidän keittiö nyt - ja tulevaisuudessa?

Teimme keittiöömme noin vuosi sitten pikaisen pintapäivityksen. Tai remppamieshän sen teki, mutta minä suunnittelin ja mies myöntyi rouvan remonttiplääneihin - eli yhteistyöllä maaliin asti!

Kaikki sai alkunsa Helsinki Design Schoolin huikeasta viimeisestä opintopäivästäni valokuvaaja Martti Järven studiolla. Olin jo pitkään ihastellut teollisuustyylisiä ja bistrohenkisiä keittiöitä, ja kun näin valokuvausstudiolla valkoisen "ei turhan millintarkasti" toteutetun tiilisladontakaakeliseinän, oli keittiöremonttihaaveeni sinetöity. Paluuta ei enää ollut. Piste.

Kotimme oli tuolloin noin viisi ja puoli vuotta vanha, joten keittiö oli edelleen sekä esteettisesti että kuntonsa puolesta priimaluokkaa. Mutta kuten sanoin: Paluuta ei enää ollut. Piste.

Visio uuden keittiön tyylistä oli siis vahvalla pohjalla, joten seuraavaksi piti miettiä, miten se toteutetaan - ja ennen kaikkea pienellä budjetilla.  Koska varsinaista akuuttia remonttitarvetta ei ollut, vaan kyse oli vain pintojen freesaamisesta, päädyttiin tasojen ja seinäkaakeleiden vaihtamiseen. Siinä sivussa vaihtuivat hana, allas ja keittiön pistorasiat sekä valokatkaisijat, mutta niinhän siinä aina käy, että nälkä kasvaa syödessä. Ja kun yhden kohdan paklaa, niin kohta huomaa, että viereinen pläntti kaipaa myös ehostusta. 

Koska kyseessä oli rajallinen budjetti, aloitettiin suunnittelu (luonnollisesti) IKEAn keittiösivuja edestakaisin surffaillen. Lähes ensivisiitillä sieltä löytyikin sopiva allas ja hana sekä mieluisa tasomateriaali. Mustat pelkistetyt pistorasiat ja valokatkaisijat tuottivat varmaan eniten harmaita hiuksia remontissa, mutta loppujen lopuksi nekin löytyivät netistä.  

Remontin laukaisevana ajatuksenahan oli valkoiset kaakelit tiiliskiviladonnalla ja mustilla saumoilla. Mutta hupsista-heijaa, ajatus muuttui täysin päinvastaiseksi rautakaupassa ja lopputuloksen näette kuvista. Tyyli kuitenkin pysyi teollisbistroilevana kuten alkuperäisellä toivelistalla olikin. 

Tässä uudistetussa kyökissä on kokkailtu nyt reilut vuoden päivät ja täytyy sanoa, että olen tyyli- ja materiaalivalintoihin edelleen todella tyytyväinen. Hyviä sapuskoja noissa puitteissa on saanut aikaiseksi!

Mutta kun... Mutta kun seuraat aktiivisesti, mitä sisustusrintamalla tapahtuu ja mm. Instagramissa seuraat eri keittiöfirmojen päivityksiä, niin kyllähän se oma mielikin muuttuu trendien ja keittiömaailman kehityksen mukana. Pidän tosiaankin tästä maskuliinisesta tyylistä, se on luonteva jatkumo kotimme yleiselle ilmeelle, mutta toisaalta toivoisin täysin muuta, jotain aivan päinvastaista.

Jos siis tällä hetkellä alkaisin keittiöremonttihommiin tai pääsisin vaikka suunnittelemaan täysin uutta keittiötä, olisi keittiön värimaailma ja materiaalivalinnat ihan erilaiset. Tällä hetkellä suosin pelkistettyä ja eleganssia, rauhallista ja eleetöntä. Rohkeat kaakelivalinnat vaihtuisivat maalattuun seinäpintaan ja kaakelit jätettäisiin tällä kertaa kaupan hyllylle. Värimaailmana olisi vaaleanharmaa; sama sävy sekä taustaseinässä että keittiökaapistoissa. Laminaattitason sijasta panostettaisiin laatuun ja pitkäikäisyyteen, joten keittiötasona olisi vaaleanharmaa terrazzotaso - mielellään suht isoilla ja vaaleilla kivikuvioinneilla. Yläkaapistoja olisi vain pakollinen määrä, jotta käytännöllisyys riittävine säilytystiloineen olisi taattu. Muut seinät saisivat olla tyhjiä yläkaapeista ja niitä koristaisi korkeintaan muutama tyylikäs seinävalaisin. Tai mikseipä katosta roikkuvat pienet valaisimet. Ja näiden detaljien materiaali voisi olla vaikka messinki. Pientä kontrastia vallitsevaan vaaleaan harmauteen, mutta vain pientä.

Mitäs muuta vielä..? Ei ehkä muuta. Kuten sanoin: pelkistettyä ja eleganssia, rauhallista ja eleetöntä. Siitä olisi minun tulevaisuuden keittiö tehty. 

Eli eikun lottoamaan -terkuin ;)

- Mirkka -

TON 14 - ja tuolihaaveet toteutuivat!

Kuten Instagram-seuraajani ovat voineet huomatakin, olen haaveillut mustista TON 14 -tuoleista jo pidemmän aikaa. Olen välillä kysellyt mielipidettänne mm. IKEAn työtuolin vaihtamisesta tähän tuolikaunottareen, mutta silloin päädyinkin &Traditionin Pavilion AV2 -tuoliin, josta lisää täällä. 

Vanha ruokailuryhmämme sai uuden kodin ja samalla oli oiva hetki keventää ruokailunurkkauksemme tunnelmaa. Raskaat talonpoikaiskalusteet vaihtuivat IKEAn LISABO-pöytään ja tsadaa: TON 14 -tuoleihin!

Jouduin odottamaan tuoleja noin kuukauden päivät. Aika tuntui kivuliaan pitkältä, mutta hyvää kannatti odottaa. Ruokailuryhmän kokonaisuus on paljon sirompi kuin ennen, ja muutoksella saatiin juuri sitä mitä toivottiinkin, eli tilaa. Tuolit ovat todella kevyet, joten niitä on huomattavasti helpompi liikutella kuin korkeaselkäisiä ja täyspuisia talonpoikaistuoleja.

Jos joskus kodissamme on enemmän neliöitä, niin haaveilen suuremmasta pöydästä ja näyttävimmistä tuoleista. Tämän voi ratkaista niinkin, että TON 14 -tuolit ovat sivuilla kuten nytkin, mutta pöydän päätyihin hankitaan massiivisemmat tuolit. Esimerkiksi tämän CH24-tuolin kelpuuttaisin meille oikein hyvin. Toimisi myös mustalla rungolla ja luonnonvärisellä istuimella. Tarkensin ihan vaan sen vuoksi, josko joulupukki sattuisi lukemaan tätä postaustani... 

Eli isompi koti (vaikka järvenrannalta) ja pari CH24 -tuolia. Siinä minun pienet ja vaatimattomat joululahjatoiveeni. ;)

- Mirkka -

Uusi ruokapöytä - vain tuolit puuttuvat...

 

Meillä syötiin ennen vanhan talonpoikaispöydän ääressä, mutta pöytä alkoi tuntumaan raskaalta ja ahtaalta. Pöydällä oli leveyttä 120 cm, mutta koukeroiset tassumaiset pöydänjalat veivät yllättävän paljon istumatilasta. Olin jo useamman kuukauden valittanut, kun vieruskaverin kyynärpäät tuntuivat aina olevan "minun tontilla". Niinpä ei tarvittu kuin yksi lauantai-aamun aamiaissessio ja päätös oli tehty: Meille hankitaan uusi ruokapöytä!

Kun entinen pöytä oli täyspuinen ja profiililtaan todella massiivinen, kaipasin vaihtelun vuoksi jotain kevyempää. Vaatimuslistalla olivat hieman vanhaa pöytää suurempi koko, musta väri ja siro muotoilu - ei muuta. Siitä alkoikin googlailu-maraton, jossa meinasi jo kuntokin loppua kesken kaiken. Kun kaikki mahdolliset huonekaluliikkeet, nettimyymälät ja hakusanat oli käyty läpi, ei auttanut kuin aloittaa kierros uudestaan. Ja kun olin ekakierroksella jo nähnyt, mitä on tarjolla, niin toisella kierroksella vaatimustaso oli jo hieman madaltunut. Prikulleen sellaista pöytää, minkä verkkokalvoillani näin, ei vaan löytynyt, joten oli kompromissin paikka. 

Toinen googlailu-kierros tuotti heti tulosta. Kyseessä oli vanha ystävämme IKEA ja LISABO-pöytä. Pöydän koko oli täydellinen ja muotoilu oli muutoin sitä mitä hainkin, mutta aluksi toivoin pöytää suorilla jaloilla. Tämä sen vuoksi, että ruokailunurkkauksen tila on todella rajallinen ja ajattelin, että suorat jalat vievät vähemmän tilaa. Kun tällaista ei löytynyt niin piti päätyä ulkonevasti viistoihin jalkoihn. Ja näin jälkiviisaana voin todeta, että viistot vaikuttavat suoria jalkoja kevyemmiltä, eivätkä ne vie silti yhtään enempää tilaa.

 

  

Vanha ruokailuryhmä löysi uuden kodin ja LISABO on jo kotiutunut meille. Vaikka pöytä on suurempi kuin entinen, näyttää tila silti avarammalta, koska pöytä on niin sirorakenteinen. Aika jännä juttu, että isompi näyttää pienemmältä!

Mutta huomaatteko, mikä yhteistä ruokailuhetkeä hankaloittava puute meitä vielä vaivaa? Aivan oikein; tuolit puuttuvat! Pöydän sain nopeasti ja näppärästi Kuopion IKEAsta, mutta tuolit jouduin tilaamaan ja ne saapuvat tod.näk. vasta viikolla 45. Siihen asti meillä syödään pitkin asuntoa kerätyillä tuoleilla, mutta ei se mitään: Hyvää kannattaa odottaa! 

Ja vaikka pöytää ympäröi kirjava tuolisirkus: yksi koulutuoli, yksi rokokootuoli ja miehen mummin vanha talonpoikaistuoli, niin silti nurkkaus on entistä tilavampi, eikä naapurin kyynärpäät ole enää osumaetäisyydellä. Mitä tästä opimme? No ainakin sen, että isompi parempi!

Ja niistä uusista tuoleista lisää, jahka ne saapuvat tänne Savon sydämeen.

Syysterkuin ruokapöydän ääreltä

- Mirkka -

Ruokailunurkkauksen muutos: Kaktukset vaihtuivat kuuhun

Blogiani seuranneet ovat varmaan jo huomanneetkin, että kotimme talonpoikaistyyli on saanut kyytiä viime kuukausien aikana. Viimeisetkin romantiikan rippeet alkavat olla muisto vain ja tilalle on tullut pelkistetympää tyylilinjaa. Kaavaan kuuluu luontevasti, että ruokailunurkkauksen vanhoista ladonlaudoista tehdyt hyllytkin joutuivat poistolistalle. Onneksi romanttisempia sisustajia vielä löytyy, eikä vanhojen sisustusesineiden kierrätys ole ollenkaan hankalaa. Niinpä nämäkin hyllyt löysivät pian uuden hyvän kodin, ja vuosikymmeniä vanhat laudat koristavat nyt uusia seiniä.

Hyllyillä olleet kaktukset ja pikkuruiset anopinhampaat siirtyivät nauttimaan valoisammasta paikasta olohuoneen ja makuuhuoneen ikkunoille. Makuuhuoneemme ikkunaseinäkin on siis saanut osansa uusista sisustustuulista, mutta siitä toisessa postauksessa enemmän - nyt nautitaan keittiön nurkasta. 

Hyllyjen tilalle hankin Deseniolta mustavalkoisen La Lune -julisteen. Valinnanvaikeus meinasi iskeä, mutta kyllä sen sitten tietää, kun täydellinen tulee vastaan. Niin kävi nytkin ja julisteiden plarailu tyssäsi näihin kuumaisemiin. Olavi Virran sanoin: "Täysikuu, kun hänet löydät, jota kaipaan minä niin..."

   
Muutoksen myötä nurkkauksen sisustusilme rauhottui kummasti ja julisteen värimaailma mätsää hyvin alkuvuodesta remontoituun mustavalkoiseen keittiöömme. 

Aika aikaansa kutakin, joten katsotaan, kauanko tämä sisustuksellinen ajanjakso kestää. Just nyt ainakin miellyttää silmää, mutta mielihän voi aina muuttua...

Täysikuun täydeltä iloa päivääsi!

- Mirkka -  

Kesä tuli ja verhot lähti!

 

  

  

Siinäpä se tärkein jo tulikin, eli verhot veks! Makuuhuoneidemme verhot lähtivät jo viime syksynä, ja nyt kun kesä yllättäen koitti, niin keittiö-olohuone -akselimmekin kaipasi oman raikastusruiskeensa. Ja mikäpä sen nopeampi sisustuspäivitys kuin vetäistä verhot tangoistaan.

Uskomatonta, miten paljon noin pieni juttu tekee! Sekunnin sadasosan huone vaikutti alastomalta, mutta heti sen perään valtasi ihanan avara tunnelma. Suosittelen ehdottomasti, jos kaipaat nopeaa ja edullista huoneen yleisilmeen piristystä!

 

Aika näyttää ripustanko verhot takaisin syksymmällä. Voihan hyvinkin olla, että silloin kaipaa taas lämmintä hyggeilytunnelmaa. Toisaalta, olen suunnitellut välillä jo verhotankojen poistoakin, joten saas nähdä mihin vielä päädytään. 

Niin tai näin, mutta nyt nautin verhottomuudesta; se toi niin monta "lisäneliötä" ja huone sai kuin jatkumon pihallemme, jossa pieni pihapuutarhamme alkaa päästä pikku hiljaa parhaaseen teräänsä. 

Nautin tästä hetkestä ja pihan vehreän vihreästä näkymästä - näkymästä, jota verhot eivät enää peitä. 

KESÄterkuin,

- Mirkka -

P.s. Vaikka otin kuvat heti aamulla, jolloin aurinko ei vielä paahtanut täysillä, niin ikkunoista heijastava valo tuotti silti omat ongelmansa kuvien laadun suhteen - pahoitteluni ei niin priimatavarasta!