kotiliesi

torstai 19. joulukuuta 2019

Joulukattaus: näin meillä tänä vuonna



Kerroin viime joulun alla, kuinka joulukattausta on mukava suunnitella etukäteen ja tehdä kattauksesta harjoitusversio H-hetkeä varten. Monen mielestä varmaan ihan turhaa ajan hukkaa, mutta tällaisesta sisustushurahtaneesta aivan älyttömän mukavaa pakkautuneen luovuuden purkamista.

Vaikken tunnustaudukaan viralliseksi jouluihmiseksi, huomasin silti jo marraskuun puolella suunnittelevani, minkälaisessa kattauksessa tänä jouluna nautitaan pöydän anteja. Meillä on nyt uusi ruokapöytä, joten jo sekin tuo pientä visuaalista muutosta kattaukseen. Vaikka pöytälevy onkin lasia ja se jo itsessään on näyttävä, pukeutuu pöytä silti tänä jouluna pellavaan. Hankin H&M:ltä harmaan pellavapöytäliinan, joka antaa suuntaviivaa muulle kattaukselle. Tarjoiluastioita ei todellakaan vaihdeta vuosittain, eli tänäkin jouluna meillä nautiskellaan jouluruoka H&M:n petroolinsinisiltä lautasilta, jotka saavat kaverikseen H&M:N samansävyiset pellavalautasliinat.


Joulunajan kattausten värimaailma rakentuu siis harmaan ja petroolinsinisen ympärille. Esteettisenä kontrastina ja pöydän piristeenä kattaus viimeistellään lämpimillä ruskeansävyillä, jota löytyy mm. jouluisista pähkinöistä ja erilaisista puuastioista. Jopa pelkkä juuttinaru toimii joulukattauksessa täydellisesti ja meidän lautasliinat pidetäänkin aisoissa paksua narua olevilla lautasliinan pidikkeillä.

Joulupöytä ei itse asiassa tarvitse kovinkaan paljon koristelua; jo pelkät jouluruoat tuovat mausteisilla sävyillään pöytään mielenkiintoa ja näyttävyyttä. Jos kattauksesta haluaa vielä astetta tai paria juhlavamman, riittää siihen 
- kattauksen yhtenäinen värilinja (meillä harmaa ja petroolinsininen)
- maljakkoon jouluista vihreää (meillä tod. näk. pieni männynoksa)
- ripaus luonnonsävyjä (meillä puutarjottimet,juuttinaru ja lautasliinan koristeena kuiva heinänpätkä)
- ja kattauksen kanssa sävy sävyyn olevat kruunukynttilät.


Siinä kaava meidän tämän vuoden joulukattaukseen. Päälle vielä kuvasta unohtuneet (hups!) kiiltävät viinilasit ja aterimet sekä lämpöä luovat lepattavat kynttilät - ja sitten se on siinä: Meidän joulukattaus. 

Rentoa joulun odotusta & leppoisaa joulun aikaa!

- Mirkka -

tiistai 17. joulukuuta 2019

Joulun helpot & edulliset kynttiläasetelmat


Tasan viikko ja sitten eletään pari päivää astetta satuisemmissa merkeissä: joulu alkaa tosiaan olla jo ovella!

En ole kovimpia jouluhifistelijöitä, mutta pikku hiljaa joulufiilis on hiipinyt minunkin mieleeni. Joulumielen nostattajana on jo jonkin viikon ajan toiminut musiikki; ensin Jarkko Aholan Ave Maria -jouluklassikot ja H-hetken lähestyessä on siirryttyä astetta painavampaan jouluhengailuun Raskasta Joulua -levyjen myötä. Meillä ei oteta joulua liian kevyesti!

Tunnelmallinen taustamusiikki tuo joulujärjestelytkin mieleen ja mikäpä muukaan ajatuksissa olisi ensimmäisenä kuin sisustukselliset jutut. No joo, ruoka on prioriteeteissa myös kärkisijoilla, mutta nyt keskityttiin esteettiseen puoleen. 

Meidän joulu on joka vuosi pelkistetympi ja pelkistetympi, eikä kotiimme tänäkään vuonna tule montaa joulun elementtiä. Tyttäremme haluaa kuusen, ja jostain syystä ehdottomasti teko-sellaisen. Vanhemmat pääsevät kuusen suhteen todella helpolla, en siis valita, vaan tytär sakoon muovikuusensa - tänäkin jouluna.


Kuusen lisäksi jouluinen tunnelma luodaan kynttilöillä. Mustia ja harmaita pöytäkynttilöitä löytyy lähes jokaisesta huoneesta ja joulun aikaan niitä poltetaan aamusta iltaan. Kynttilänjalkoina toimivat erilaiset puu- ja savikulhot koristellaan ruokakaupasta hankituilla pähkinöillä, kanelitangoilla ja tähtianiksilla. Ja koska poikkeus vahvistaa säännön, saa joku kulho koristeekseen myös kahvinpapuja sekä viini- ja kuoharipullojen korkkeja.



Joulun jälkeen koristeet kaadetaan takaisin pusseihinsa odottamaan seuraavaa joulua, joten paljon helpommaksi ja edullisemmaksi ei jouluisten kynttiläasetelmien teko voi enää muuttua.


Kynttilän tunnelmaa ja stressitöntä mieltä joulun odotukseesi!

- Mirkka -






tiistai 3. joulukuuta 2019

Marimekon Urna ja H&M:n maljakot ne yhteen soppii... - ja vinkki maljakkoasetelmiin



Hankin alkuvuodesta Marimekon Urna-maljakon, enkä ole katunut kertaakaan, että päädyin juuri tähän maljakkoon. Tarkan euron tyttönä maljakon hankintaa piti miettiä jonkin aikaa, mutta kun sopivat alennukset tulevat eteen, ei haavettaan voinut enää kaupan hyllylle jättää. Ja onneksi en jättänytkään, niin mieluinen se on ollut, enkä ole kertaakaan katunut maljakon hankintaa. 

Pidän Urna-maljakon muotoilusta ja väristä, joka käy kotimme kokonaisuuteen kuin nenä päähän. Se sopii hyvin mm. vanhoihin lasipulloihin, joita käytän usein maljakkoina sekä suureen ruskeaan AIV-pulloon, joka toimii tällä hetkellä kuivattujen ukkolaukkojen kotina. Minulla näyttää olevan jokin takaraivossa piilevä mieltymys kelta-ruskeaan lasiin ja sitä löytyykin meiltä muodossa jos toisessa, huoneessa jos toisessa. 


Ja kun tykkää jostain tietynlaisesta, niin tokihan sen bongaakin ensimmäisenä laajan tarjonnan joukosta. H&M Homen nettisivuja plaratessani huomio kiinnittyi isohkoon ruskeaan lasimaljakkoon ja saman sarjan pikkumaljakkoon. Katselukierroksen jälkeen huomasin palavaani maljakoiden pariin uudelleen ja uudelleen, ja kun hintakaan ei päätä huimannut, päätin painaa Tilaa-painiketta.



Pitihän yksinäisen Urnan saada kavereita ja eikös näiden maljakoiden muotokieli puhukin samaa kieltä? Väri ja muotoilu käyvät hyvin yksiin ja nyt yhtenäinen maljakko-linja kulkee läpi asunnon. Laadussa toki huomaa maljakoiden huomattavan hintaeron; Urna on paksua lasia ja painoltaankin aivan eri luokkaa, kuin H&M:n pikkuserkkunsa. Mutta sehän ei menoa hidasta ja nyt löytyy saman tyylin maljakoita useammallekin tasolle yhtä aikaa. 

Vinkki! 
Erikokoisilla ja -muotoisilla, mutta samantyylisillä tai -värisillä maljakoilla saakin näppärästi luotua näyttäviä maljakkoasetelmia. Jokaiseen maljakkoon ei välttämättä tarvitse laittaa kukkia tms., vaan yhteen maljakkoon jotain ja muut vaikka tyhjiltään astelman esteetttisiksi täydentäjiksi. Tai vaihtoehtoisesti jokaiseen maljakkoon jotakin; esimerkiksi kaikkiin maljakoihin samanlainen kukka tai oksa toimii oikein hyvin. Asetelman yhtenäisyys ja visuaalinen massiivisuus tekee siitä näyttävän huoneen huomionherättäjän - oletko samaa mieltä?

Kaksin aina kaunihimpi -maljakkoterkuin

- Mirkka -  

keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Lasinen ruokapöytä: Itse suunniteltu ja ammattilaisten toteuttama



Meillä vaihtui ruokapöytä - taas. 

Vasta noin vuosi sitten antiikkinen talonpoikaispöytä vaihtui kevyempään IKEAn LISABO -pöytään, mutta nyt LISABOnkin oli jo aika vaihtaa kotia. Pöydässä ei periaatteessa ollut mitään vikaa; se miellytti muotoilultaan edelleen ja toimi hyvin meidän perheen arjessa, mutta... Se sisustajan mieli, tarkennan: Se ailahtelevainen sisustajan mieli. Eikäku korjataan vielä kerran: Se kehittyvä sisustajan mieli, hih.

Makuuhuoneemme pieni työpiste koki oman osansa muutoksista jokin aika sitten, kun pöytälevy vaihtui lasiseen, kerron siitä enemmän täällä. Tämä muutos on ollut enemmän kuin mieluinen ja siitä se ajatus sitten lähti keulimaan... Ensin haaveilin suuremmasta lasisesta työpöydästä, johon olin mielessäni jo suunnitellut Hay Loop Stand -pukkijalkoja. Suurempi työpöytä tosin vaatisi suuremman kodinkin, joten se ei ollut juuri nyt ajankohtaista. 

Mutta tiedätkö sen tunteen, kun joku ajatus jää pyörimään päähän, eikä se jätä sinua rauhaan? Minulle kävi lasipöydän suhteen juuri niin! Ja kun työpöytähaaveen toteuttamiseen tarvittaisiin liian monta muuttuvaa palikkaa, niin idea piti toteuttaa jotenkin muuten; helpommin ja yksinkertaisemmin. Jokunen aikahan siinä vierähti ennen kuin aivot alkoivat raksuttamaan... Ja sitten se tuli, kuningasajatus; Haluan meille harmaan lasisen ruokapöydän juuri tietynmuotoisilla mustilla teräksisillä jaloilla!


Seuraavaksi suunnitelmat paperille, niin lasilevyn kuin teräksisen jalkakehikonkin suhteen, ja suunnitelmat paikallisille oman alansa huippuammattilaisille Lasilinkille ja Toivalan Metallille

Olin etukäteen jännittänyt, osaako joku toinen toteuttaa juuri sen vision, mikä päässäni pyöri. Huoli oli täysin turha; kyllä ne osasi! Jännitin myös sitä, josko olen tehnyt mittojen suhteen jonkin peruuttamattoman virheen, eikä lasi- ja teräspalikat käykään keskenään yhteen. Numerot eivät tunnetusti ole se minun juttuni - mutta onneksi pilkuntarkkuus on! - eli nehän istuivat täydellisesti yhteen.

Pientä päänvaivaa tuotti palikoiden kiinnittäminen toisiinsa niin, ettei pöydän esteettisyys kärsi turvallisuuden ja käytännöllisyyden vuoksi. Saimme Lasilinkin asiantuntevalta henkilökunnalta hyviä vinkkejä kiinnitykseen ja niitä pyöritellen päädyimme lopulliseen ratkaisuumme. Kiinnitystä varten pöytäkehikon yläputkiin on tehty kuusi pientä pyöreää metallikiekkoa, joihin oli aikomuksena laittaa kirkkaat silikoniset ovistopparit, kirkas kaksipuoleinen teippi, pursottaa tuubista mustaa silikonia tai tai tai... Toimivia vinkkejä olimme siis saaneet monia. 

Ajatuksia mutusteltuamme päädyimme ohueen mustaan silikonilevyyn, josta leikattaisiin metallikiekkojen kokoiset pyöreät palaset. Kuin tilaukseesta mieleen juolahti, että meillähän on käyttämätön musta kattilan silikonikansi. Siitäpä siis saksilla sopivan kokoiset silikonikiekot ja avot; kiinnitysongelma oli ratkaistu!


Lasilevyä hakiessamme Lasilinkin ihana Essi esitteli, mitä kaikkea lasista voikaan tehdä. Uskomatonta, mitä luovuuden ja käytännöntoteutuksen ilotulitusta heiltä löytyikään - olin hetken satumaisessa lasitaivaassa... Essin inspiroivan esittelykierroksen jälkeen ideat pyörivät päässä tuhatta ja sataa, ja mietin kuumeisesti, mitä lasista tehtyä sitä seuraavaksi suunnittelisikaan...

Innostuin nimittäin tosissani, kun huomasin, ettei sisustusvalinnoissakaan tarvitse tyytyä kompromissiratkaisuihin: Jos markkinat eivät vastaa tarpeisiisi, niin suunnittele tuote itse ja anna ammattilaisten toteuttaa haaveesi. 

 

Estetiikan nälkäinen sisustussilmäni tykkää lasipöydästä satasella, onhan pöytä juuri meidän neliöihin ja tyyliin suunniteltu. 

Ja se ISOIN KIITOS kuuluu kotimaiselle käsityölle:  
Lasilinkki ja Toivalan Metalli, toteutitte pöytähaaveeni täydellisesti ja työn jälki on pelkkää priimaa - KIITOS!

Ihania yhteisiä hetkiä ruokapöydän ympärillä 

teille ja meille!

- Mirkka -





keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Mujin tuliaisia

 

Kuten sisustusväki hyvin tietääkin, avasi Japanin Ikea, eli lifestyle-ketju Muji Euroopan suurimman myymälänsä ovet Helsingin Kampin kauppakeskuksessa 8.11. Ja kuin tilauksesta, juuri tuona samaisena päivänä mieheni oli työmatkalla Helsingissä. Mitäpä sitä ei rakkaan vaimonsa vuoksi tekisi ja paluulentoa odotellessaan hän oli tehnyt pikaisen kierroksen Mujin myymälässä - avajaispäivästä huolimatta.

Olen nimittäin itse sen verran mukavuudenhaluinen ja "kylki kyljessä -läheiskammoinen", että kierrän yleensä kaukaa liikkeiden avajaispäivät. Jo pelkkä ajatus ruuhkautuvasta ihmismassasta saa ahdistuslukemat nousemaan ja hikikarpalot otsalle. Mieluummin annan ajan kulua, alkuinnostuksen hieman laantua ja tutustun uuteen kohteeseen myöhemmin - ja rauhassa.


Mutta sehän ei kuitenkaan estä etäshoppailua. Kun kuulin, että mieheni aikoo käväistä Mujilla, menin heti yrityksen nettisivuille sillä ajatuksella, josko sieltä löytyy jotain pakko saada -juttuja. Sivuja plaratessani mikään ei ainakaan etänä tehnyt lähtemätöntä vaikutusta... Uskon kuitenkin ja toivon vakaasti, että paikan päällä ymmärrän paremmin tämän idän ihmeen päälle. 

Illalla miehen kotiuduttua oli tarkoitus nauttia sushi-illallinen, joten mikäpä olisikaan ollut sopivampi pikkutuliainen kuin uudet syömäpuikot pidikkeineen. Eikä tämä tuliainen edes painanut paljon, saatikka vienyt tilaa lentokoneen käsimatkatavaroissa, eli varsin järkituliaiset. Sellaiset siis, kiitos.

Siinä oli minun etäinen ensikosketus Helsingin Muji-myymälään. Milloin pääsen itse livenä paikalle; ei tietoa, mutta sitä ennen nautiskellaan näistä puikoista ja japanilaisista kulinaristisista elämyksistä.

Mujinamiterkuin

- Mirkka -



tiistai 12. marraskuuta 2019

Helppo DIY-koriste - ja vinkki hajujen neutralisointiin


Jääkaapissamme on ollut jo pitkään avattu IKEAn kahvipapupussi, jonka olen joskus hankkinut kuvauksia varten: kahvipavut toimii nimittäin hyvin esim. kahvikuvien esteettisinä täydentäjinä. Kahvikuvat ovat viime aikoina jääneet, joten pavutkin ovat olleet käyttämättöminä ja avattu papupussi on yksinkertaisesti unohtunut jääkaappiin. 



Ja yht'äkkiä, kuin salamana kirkkaalta taivaalta tajuan, että minähän voin hyödyntää nuo vanhat pavut, kun en niitä enää kahvikoneeseenkaan todellakaan laita. Muistin, että kahvipapujahan käytetään hajujen neutralisoijina ja niitä näkyy ravintoloissa, yleisö-wc:issä ym., missä ylimääräisiä hajuja halutaan häivyttää. 

Asiaa piti vielä ihan googlettaakin ja sain vahvistusta, että en ollut nähnyt unta, vaan kahvipapuja todellakin käytetään hajujen neutralisointiin ja niksin toimivuudelle on olemassa myös tieteellinen selitys; kahvi on tehokas hajuhaittoja vastaan, koska se neutralisoi bakteerikantaa ja bonuksena tuo mukanaan kahvin tutun tuoksun. 



Tieteellistä tai ei, mutta laitoin papuja keittiön ja ruokailunurkkauksen kippoihin ja sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla; yksinkertaisen kauniit koristeet ja samalla vähennettyä ruoanlaitosta tulevaa käryä tai muita hajuaistia häiritseviä tekijöitä. 

Toimii tai ei, mutta kivoilta ne ainakin näyttävät!

Kahvin tuoksuisin terkuin

- Mirkka -


tiistai 5. marraskuuta 2019

Ripaus trendikästä rottinkia ruokailunurkkaukseen



Rottinki on kuumaa kamaa tällä hetkellä sisustuspiireissä. Erilaiset punotut kalusteet ovat pikku hiljaa hiipineet sisustuskuviin, ja jopa nuoruuteni Venetsia-tuolit ovat tehneet paluunsa. Kun on jo kerran elänyt tuon Venetsia-vaiheen, niin en olisi uskonut sen nousevan sisustustrendin asemaan noinkin suurella rytinällä. Mutta niinhän se menee vaate-, sisustus- ym. muotivillitysten kanssa, eli piiri pieni pyörii tietyllä aikasyklillä.

Olipa ajan hengen mukaista tai ei, mutta meiltä kyseistä tuolia ei löydy; ei nyt, eikä tulevaisuudessa. Vai pitäisikö sittenkin olla varovaisempi sanojensa suhteen, eikä julkisesti suitsuttaa, ettei enää koskaan, never ever. Tulevaisuuttahan ei voi ennustaa, mutta tällä hetkellä kyseinen tuoli on turhan raskas makuuni - sekä esteettisesti että fyysisesti. Eli jos ja kun rottinkihimo iskee, niin jotain kevyempää, kiitos.


Ja iskihän se! Ripaus rottinkia saapui meillekin ja itse asiassa juurikin tuolin muodossa, muttei venetsialais-sellaisen. Ruokapöytämme ympärillä on jo ennestään ollut neljä mustaa TON 14 -tuolia ja nyt tuoli-kombo täydentyi saman sarjan musta-rottinkisella tuolilla. Kylläpä pieni eroavaisuus muista tuoleista voikin tehdä paljon; vaalea rottinkinen istuinosa tuo mukavasti keveyttä tuolikokoonpanoon. Haaveissani onkin, että joskus ruokapöydän ympärillä olisi neliöitä sen verran, että toiseen päätyyn mahtuisi vielä musta-rottinkinen TON 30 -tuoli. 

Kerroin edellisessä postauksessani, kuinka pyöreä peili toi ruokailunurkkaukseemme japanilaista fiilistä. Mitäpä luulette rottingin tulemisen tekevän kyseiselle tilalle? No lisää sitä japanilaisuutta tietty! 

Sisustaminen on kyllä mahtilaji, kun pienillä muutoksilla tilan henki voi muuttua totaalisesti. Pyöreä peili, puuvillan oksa matalassa maljakossa, siihen päälle vielä ripaus rottinkia ja avot; japanilaistyyli on paketissa!


Pikkujutuilla saadaan tosiaan suuria aikaan. Yksi pieni muutos ruokailutilaamme on vielä tulossa, mutta kerron siitä myöhemmin lisää. Sitä, korostaako se nurkkauksen japanilaisvaikutteita, en osaa näin etukäteen sanoa. Vahingossahan japanilaisuuskin hiipi tilaan, joten voihan olla, että uusi juttu muuttaakin tyylin joksikin ihan muuksi. 

En tiedä - pian se nähdään, joten pysyhän linjoilla.


Rakkain rottinkiterkuin

- Mirkka -



torstai 31. lokakuuta 2019

Taulu vaihtui peiliin - ja tila muuttui japanilaistyyliseksi!



Ruokailunurkkauksemme on ollut jo jonkin aikaa muutosten myllerryksessä ja muutostyö sen kun jatkuu. Lähes tasan vuosi sitten talonpoikaisruokailuryhmä vaihtui kevyempään kokonaisuuteen; uudesta pöydästä löytyy juttua täältä ja TON 14 -tuoleista täältä.

Nyt muutoksen kouriin joutui vitriinikaapin yläpuolella oleva seinä. Siinä on jo vuosia ollut erilaisia ja erikokoisia tauluja, mutta nyt niiden oli aika vaihtua heijastavaan peilipintaan. Makuuhuoneessamme on harmaa kaaripeili, joka on väriltään täydellinen harmaita seiniämme vasten. Kun siis sain päähäni vaihtaa ruokailunurkkauksen taulun peiliin, oli värivalinta helppo; harmaaahan sen olla pitää! Ja entäs muoto? No sitähän ei tarvinnut edes miettiä, eli se olisi luonnollisesti pyöreä.


Peilin alapuolella oleva vitriinikaappi on leveydeltään tasan metrin, joten 10 cm kapeampi peili olisi sopivan keveä kaveri kaapille. Kun peiliajatus oli kaikin puolin hiottu loppuun (tähän suunnittelu- ja kehitystyöhön meni ehkä noin 10 minuuttia), niin seuraavaksi tilaus Essille Lasilinkkiin ja muutaman päivän päästä peili oli jo seinällä.

Koska kyseisellä seinällä on ollut erikokoisia tauluja, löytyy seinästä myös useampi porattu reikä proppuineen. Seinällä olleet taulut ovat onneksi olleet sen verran kookkaita, että reikä"meri" on aina jäänyt niiden piiloon. Ennen uuden reiän poraamista testasimme vanhojen reikien sopivuutta ja yksi reikä olikin lähes täydellisellä korkeudella peilille. Siis lähes. En tiedä sattuuko teidän muiden silmiin, mutta minun silmiini sattuu ja mielikin hieman horjahtelee, kun katson peiliä nykyisellä paikallaan. 

Asiat voivat nimittäin olla milleistä kiinni ja nyt eletään juuri sellaista kriisiä. Peili on minun silmiini pari senttiä liian matalalla, jolloin peilin ja kaapin kombo vaikuttaa turhan raskaalta. Muuten tuo kokonaisuus miellyttää kovastikin, mutta raaka tosiasia on, että mies joutuu vielä poraushommiin. Vasta sitten tämän sisustajan mieli lepää. 


No-joo, se peilin korkeudesta. Mutta huomasitteko yhden toisenkin jutun? Muuttuiko teidänkin mielestä ruokailunurkkauksen tyyli hitusen japanilaishenkiseksi pyöreän peilin myötä? 

Ennen peiliä seinällä oli isohko Hakuna Matata -taulu. Suorakaiteenmuotoisen taulun vaihto harmaaseen pyöreään peiliin + ehostukseksi puuvillan oksa Urna-maljakossa ja simsalabim: fiilis muuttui täysin! Ja myönnän: ihan vahingossa. 

Mutta toisaalta ihmekös tuo, ihastelen nimittäin usein perinteistä japanilaista sisustustyyliä. Olisiko se siis salaa muhinut takaraivossa, ja nyt sen oli aika pulpahtaa esille ja ilahduttaa tätä sisustajaa. Tiedä häntä, mutta en laita yhtään vastaan pientä japanilaishenkeä. Löysin muuten netistä tällaisen vinkkisivuston, joka johdattaa japanilaiseen sisustustyyliin. Niin pelkistettyä, niin kaunista - mä niin tykkään! ♥

Entä sinä; iskeekö japanilaisen sisustuksen tyylikieli?

Pyöreän peilin tuomin japanilaisterkuin

- Mirkka -