logo

torstai 21. maaliskuuta 2019

Sisustusvinkki: Kukka-asetelmat ilman kukkia



Keski-ikä tai orastava mummomania alkaa varmaan vaivaamaan, kun huomaan, että kotimme täyttyy pikku hiljaa maljakoista. Minä, vanha kaktusintoilija ja terrakottaruukkujen rakastaja, joka ei ole niin välittänyt maljakoista, on alkanut hamstraamaan jos minkä kokoista ja mallista maljakkoa. Mutta ei sentään överikuvioleikattuja kristallimaljakoita, joten mummous pois meikäläisestä - ainakin toistaiseksi. 

Erilaisia maljakoita alkaa kuitenkin olla jo joka tasolla ja kaapit pullollaan. Yksi syyllinen on tuo Marimekon Urnakin, joka ei jättänyt minua rauhaan ennen kuin kiikutin sen kotiimme. Nyt on hyvä olla ja mieli rauhallinen - meillä molemmilla Urnan kanssa. 


 
 
 

Eli ei, en myönnä, että ikä vaikuttaisi asiaan, vaan syy on vain ja ainoastaan siinä, että markkinoilla on silmiä hiveleviä maljakoita ja kirpparit pursuavat sisustukseen kerroksellisuutta tuovia vanhoja maljakoita, tai maljakoiksi sopivia pulloja tms. Niinpä kotiimme onkin kertynyt maljakoita klassikoista trendeihin ja trendeistä kierrätysaarteisiin. 

Skaala on siis laaja, mutta yksi tekijä yhdistää kaikkia maljakoitamme ja niiden asetelmia. Nimittäin se, ettei yhdessäkään ole leikkokukkia, kauniita kukkakimppuja tai -asetelmia. Se ei vaan tunnu omalta; ne on ihan liian hienoja ja pikku-nättejä meikäläiselle, tällaiselle tavalliselle tallukalle, joka tykkää hiukan maskuliinisemmasta sisustustyylistä. Minä löydän omantyylisen kauneuden ennemminkin puun koukeroisesta oksasta ja hennoista risuista, kuivista heinistä tai pitkistä strutsin sulista. Tällä kombolla maljakkoasetelma tuntuu mirkkamaiselta ja sopii paremmin kotimme tyyliin ja kokonaisilmeeseen.



Keräsin tähän postaukseen vanhoja ja uusia kuvia (varoitus kuvatulvasta!) erilaisista maljakkoasetelmistamme. Kuten kuvista näkyy, samat heinät ja oksat kiertävät eri asetelmissa sekä maljakoissa. Tämä on helppo ja nopea tapa saada taas uutta ilmettä sisustukseen; sisustuksen päivittäminen ei kaipaa aina kaupan kautta koukkausta.

...paitsi jos limsahyllyllä näkee kauniin pullon, joka huutaa maljakoksi tai kynttilänjalaksi pääsyä. Blogini seuraajat varmaan muistavatkin, että minä olen kuullut tuota pullojen kiljuntaa usealla kauppareissulla; sen verran monta olut- ja virvoitusjuomapulloa on tullut kannettua kotiin ihan vain sisustusmielessä. Ja onpa kynttilänjalkakin pitänyt joskus hankkia Alkosta...



Jos minulla olisi kesämökki, niin siellä olisi terassin ja tuvan pöydillä suuret lasimaljakot, jotka pursuaisivat kukkia niityiltä ja ojanpielistä. Mökkimaisemassa rakastaisin luonnonkukkien överiä runsautta ja värikimaraa, mutta kaupunkiloissa olen huomattavasti hillitympi. Epäilenpä, että mökkioloissa olisin sisustuksellisesti muutenkin paljon rönsyävämpi ja boheemimpi, mutta kotona mennään Less Is More -metodilla. Mieluummin yksi kuiva oksankarahka kuin runsas romanttinen kukkakimppu.  

Se on se mun juttu. Minkälaisista maljakkoasetelmista sinä tykkäät?


Leppoisaa loppuviikkoa & lupsakkaa viikonloppua!

- Mirkka -


 

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Helppo ja halpa pika-DIY: Korutelineestä kaktuskoristeeksi



Minulla on kaupoilla kierrellessä koko ajan tutka päällä. Varsinkin kirpputoreilla tutkat on viritetty ääriasentoonsa. Etsinnässä on nimittäin jatkuvasti tee-se-itse -kohteita; jotain omaa mieltä sävähdyttävää, josta saa pienellä ehostuksella vieläkin sykähdyttävämpää. Ja tälla kaikella pitää luonnollisesti olla pienen pieni hinta.

Kuopion Carlson on liike, josta löytyy ihan mitä vain. Tarjolla on edullista päivittäistavaraa ja brändimerkkejä A:sta Ö:hön ja trendistä trendiin. Siis ihan mitä vain. Kiertelin taloustavaraosastoa ajan kanssa ja huomioni kiinnittyi myyntipöytään, joka oli täynnä valkoista Made in China -posliinia. Oli kuppia, kippoa, koriste-esinettä - kaikkea mahdollista posliinin muodossa. Ja kaiken sen keskellä oli pieniä kaktuskoristeita. Tai niin minä ainakin ensin luulin. Ihastuin koristeisiin ja pyörittelin niitä pöydällä erilaisina asetelmina. Yritin mielessäni visioida löytyisikö koristeille kotoa paikka, olisiko niille oikeasti käyttöä ja onko ne edes just mun juttu - etteivät vaan päätyisi taas käyttämättöminä kaapin perukoille...


Jonkin aikaa asiaa mielessä pyöriteltyäni päädyin kotiuttamaan meille kaksi hieman toisistaan eroavaa kaktuskoristetta. Jo liikkeessä minulla oli vakaa aikomus, että kiiltävä valkoinen posliinipinta (ks. toiseksi alimmainen kuva käsittelemättömistä kaktuksista) muuttuu tee-se-itse -käsittelyssä mattapintaiseksi hiekansävyksi. Juuri siihen samaan sävyyn, millä olen aiemmin maalannut Gran Canarialta tuodut kivennäisvesipullot ja uuden elämän saaneen puutarjottimen, joista kummastakin olen postannut aiemmin. Kyseessä on Prismasta hankittu  Rewellin pienoismallimaali sävy Matt 89. Maalin väri on täydellinen hiekan ja mudan sävy - sävy, joka tuntuu tällä hetkellä sisustuksellisesti passelilta paikkaan kuin paikkaan.

Huomasin kotona hintalappua kaktusten pohjasta irrottaessani, että lapussa luki 'Koruteline'. Niin no joo, sitähän nämä juuri olivatkin! Hassua, etten moista kaupassa hoksannut. Toisaalta, ihan sama, mikä kaktusten virallinen käyttötarkoitus oli, koska ne vaan miellyttivät sisustussilmää. Ja jos tarkkoja ollaan, niin aikasen pienikokoisia nämä korutelineiksi olisivatkin. Ehkä kaktuksen haaroihin voisi pari sormusta laittaa, mutta muuten ei kovinkaan käyttökelpoiset moiseen tarkoitukseen. Niinpä ne ovatkin täydelliset posliinikoristeet; pienet ja persoonalliset makuuhuoneen sisustuselementit.


Parin maalauskerroksen jälkeen kaktukset saivat oman paikkansa makuuhuoneen IKEAn BESTÅ -kaapin päältä. Kaapin musta kiiltävä lasipinta ja kaktusten mattabeige-väritys tuovat hienoa kontrastia - ne passaavat mielestäni paremmin kuin hyvin yhteen. 

Eikä tullut kalliiksi; kaktukset maksoivat 4,49 €/kpl ja maalipurkki vähän reilu kaksi euroa. Sisustaminen antoi taas sitä parastaan, eli suurta iloa pienellä vaivalla ja taloudellisella satsauksella. Kiitos sisustaminen, olet huippu! 

Tiistaisin tee-se-itse -terkuin

- Mirkka -

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Sisustukseen sopiva tehosekoitin: Musta KitchenAid Artisan


Rakastan smoothieita, mutta en ole tehnyt niitä koskaan itse. Olen ollut aiheesta tosi kiinnostunut, kysellyt kavereilta heidän suosikkireseptejä ja tutkinut  netin smoothie-tarjontaa. Mutta omat pirtelöni olen aina hankkinut kaupoista tai kahviloista. Talvilomalla aktivoiduin asian suhteen ja päätimme, että nyt meille hankitaan ihan oma blenderi, tehosekoitin, jolla tullaan tekemään maailman parhaimmat smoothiet.

Tehosekoitintarjontaa löytyy netistä pilvin pimein ja niiden opiskeluun olisi saanut aikaa kulumaan vaikka kuinka. On se jännä juttu, miten saat hetkessä kärpäsestä härkäsen ja nälkä vain kasvaa syödessä. Sama juttu, kun hankimme kahvikoneen; ensin menimme nettiin etsimään halvinta espressokeitintä ja loppujen lopuksi päädyimme hankkimaan jotain ihan muuta. Sen verran hyvät espressot ja capuccinot on tämä DeLonghin Dinamica kuitenkin meille keittänyt, ettemme ole kertaakaan katuneet, että koneeseen vähän satsattiin!


Ahkeran eri merkkien ja mallien vertailun ja liikkeessä asiantuntija-opastuksen jälkeen päädyimme KitchenAid Artisan -tehosekoittimeen. Tässä yhdistyi monta vaatimuslistalla ollutta asiaa: luotettava merkki, laadukas laite, riittävä teho, kannustavat käyttäjäkokemukset jne... Ja tottahan toki jatkuvasti esillä olevan laitteen pitää sisustukseenkin sopia!

Musta KitchenAid -blenderi melkein uppoaa musta-valkoiseen keittiön sisustukseemme. Yksinkertaisen massiivinen muotoilu ja kiiltävän musta pinta harjatun teräksen sävyisillä yksityiskohdilla on kuin meille tehty. Rakkautta ensi silmäyksellä, eli tähän kun törmättiin, ei muut enää tuntuneet miltään. Mustan Artisanin jälkeen yksikään budjetin rajoissa ollut blenderi ei enää noussut tälle tasolle tai aiheuttanut pienintäkään vatsanpohjassa kutkutusta.   

Yksi iso tekijä oli myös se, että KitchenAid Artisan ei ole mikään kevyt muovimasiina vaan jo painollaan, käsituntumalla ja visuaallisella ilmeellään luottamusta ja kunnioitusta herättävä kodinkone. Kannu on lasia, josta ei liukene BPA- tai muita kemikaaleja, eikä kannun pinta käytön myötä ja ajan mittaan kulu astianpesukoneen jäljiltä. Laitteen osat ovat laadukkaita, eikä irtonaisia hilavitkuttimia ole liikaa, vaan paketti pysyy helposti kasassa tällaisella 'ei niin -tekniikan ihmelapsellakin'. Purku, puhdistus ja takaisin kokoaminen pitää olla helppoa, jotta laitetta kuin laitetta tulee käytettyä. Ja tässä tapauksessa se on juuri sitä!


Täällä ollaan siis ahkerasti harjoiteltu erilaisia smoothie-kombinaatioita, mutta lisävinkkejä otetaan kiitollisena vastaan. Eli jos sinulla on hyviä smoothiereseptejä tiedossa, niin jaksaisitko jakaa niitä muillekin? 'Överin vihreä terveyspommi' tai 'herkkusuun kestosuosikki' - kaikki smoothievinkit ovat tervetulleita! Onko sinulla siis jokin salainen smoothie-suosikki?


Herkullista ja nautinnollista viikonloppua!

- Mirkka -




tiistai 12. maaliskuuta 2019

Andy Warhol tuli taloon!


Vihdoinkin! Siis vihdoinkin Andy tuli kotiin! Matka Ruotsin maalta Savon sydämeen oli yllättävän mutkikas, tai ainakin tosi kuoppainen. 

Kerroin helmikuun Deko-lehdessä kotimme sisustuksen vuodenaikavaihteluista. Meillä ei vaihdeta verhoja tai mattoja sesonkien mukaan, vaan  meillä vaihdellaan sisustusjulisteita. Uusi juliste vanhoissa kehyksissä saa tilassa kummia aikaiseksi!
  

Haavelistallani oli jo pidempään ollut Andy Warholin juliste "I never read. I just look at pictures". Osuvampaa tekstiä ei voisi ollakaan esteetikolle, joka ei saa sanoja pysymään samalla rivillä. Olen todennut, että silloin on parempi olla lukematta ja keskittyä vain kuviin, huom. kauniisiin kuviin. Ja jos kyseisen tekstin lomassa olevat kuvat ovat rumia tai tylsiä, niin silloin kannattaa vaihtaa lukukohdetta. Eli mitäs luulette; luenko mieluummin tieteellistä ja sivistävää kirjallisuutta vai kauniita kuvia pursuavia sisustuslehtiä ja -kirjoja? 

Andyn teksti tosiaan kolahti siihen malliin, että päädyin tilaamaan julisteen Ruotsin Moderna Museetista. Mietinkin jokin aika sitten blogipostauksessani, kannattaako julistetta tilata, kun postituskulut olivat samaa luokkaa kuin itse juliste. Pitkän pähkäilyn tuloksena päädyin siihen, että kyllä kannattaa. Tilasin julisteen ja tilaaminen kävi näppärästi, kuten ne yleensä käyvätkin. Mutta matkanteko Ruotsista Suomen Savoon kesti yllättävän pitkään. Kun paketti vihdoin saapui määränpäähänsä, huomasin heti sitä avatessa, että juliste oli pahoin ryttääntynyt. Itse pahvilaatikko oli moitteettomassa kunnossa, mutta julisterulla oli kuin nyrkillä pakettiin survaistu. Voitte siis arvata, miltä juliste näytti, kun se levitettiin suoraksi. Ei ollut suora, ei.


Vähän ehdin jo sivautella ärräpäitä ilmoille, koska ei ollut ensimmäinen kerta, kun Ruotsista tilattu juliste on pakattu huolimattomasti ja saapuu perille rypistyneenä. Tilasimme viime vuonna tyttärellemme Marcus & Martinus -julisteita ja sama juttu, eli oikomishoitoon menivät ennen kehyksiin asettamista. Reklamaatiota ei viitsitty tuolloin tehdä, kun julisteiden saaminen Kuopioon oli taas kestänyt luvattoman kauan, eikä uusia julisteita olisi millään jaksanut odottaa. Siis neitimme, en minä.

Moderna Museetin asiakaspalvelu toimi onneksi moitteettomasti ja reklaamatioviestin lähetettyäni oli uusi juliste meillä paljon ensimmäistä tilausta nopeammin. Ja siinä hän nyt on: Andy Warhol - viisaine sanoineen.


I never read. I just look at pictures.

- Mirkka -


P.s. Onko tuo taulun paikka satojen kirjojen vieressä hieman koominen? Kärsiikö taulun tekstin uskottavuus..? ;)

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Lomalahja itselle: AYTM Globe -maljakko


Olen sisustuksen suhteen kuin alkoholisti, joka löytää aina syyn avata pullon korkki. Niin myös minä löydän lähes aina "perustellun" syyn hankkia jotain sisustukseen liittyvää. Tällä kertaa syynä oli loma, talviloma. Kyllähän kunnon lomalainen itselleen lomalahjan hankkii, eikö?

Näin vankan perustelun siivittämänä annoin itselleni luvan käväistä Finnish Design Shopin nettisivuilla, eikä mennyt hetkeäkään, kun lomalahja oli löydetty!

 
 

Kerroin jo aiemmin addiktiostani pyöreitä sisustusesineitä kohtaan. Pieni ja pyöreä vaan on muotona sellainen, joka käy paikkaan kuin paikkaan ja asetelmaan kuin asetelmaan. Juuri muodon ja esteettisen keveyden vuoksi ihastuin tanskalaiseen AYTM Globe -maljakkosarjaan. Mallistosta löytyy maljakoita kolmessa eri koossa, viidessä värissä ja mustalla tai kultaisella jalalla. Lasimaljakon värivaihtoehtoina ovat musta, sininen, roosa, vihreä ja meripihka. 

Otin tylsästi varman päälle ja päädyin mustaan, koska se vaan käy joka paikkaan. Alunperin haaveilin pienestä mustasta maljakosta kultaisella jalalla, mutta koska sitä yhdistelmää ei ollut saatavilla, päädyin mustaa mustalla -versioon. Nyt on ainakin otettu satakymmenen prosenttisesti varman päälle!



Visionani onkin, että hankin joskus myöhemmin saman maljakon isompana kokona ja ehkäpä silloin päädynkin kultaiseen jalkaan. Maljakot olisivat kiva pari samalla lasinsävyllä, mutta jalat toisivat pientä kontrastia keskenään. Siihen asti tämä pienen pieni, vain 10 cm halkaisijaltaan oleva Globe-maljakko saa kaveerata Annon Rauha -maljakon kanssa. Hyvinhän tämäkin pariskunta näyttää tulevan toimeen!



Nyt pistän sisustusasiat hetkeksi taka-alalle ja keskityn täysillä lomanviettoon. Tämä loma lomaillaan kotioloissa kaikkea kivaa perheen kanssa puuhaillen. Kotiloman ohjelmalistaa on karttunut kiitettävästi, mutta tarkoituksena on silti elää hetkessä ja unohtaa kaikki aikataulut. Tehdään sitä, mitä huvittaa, ja jos ei huvita, niin sitten ei tehdä mitään. 

Eli aivot narikkaan ja loma-asetukset päälle - se o moro!


Lomalla tai ei, mutta ihanaa viikkoa 

itse kullekin kulkijalle!

- Mirkka -

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Uusi Marimekon Urna-maljakko ja vanha IKEAn BESTÅ-taso



Enkös minä juuri äskettäin postannut siitä, kuinka maailmankirjat menivät sekaisin ja meille kotiutui Marimekkoa ja trendimaljakoita? Ja arvatkaa mitä? Tuon postauksen jälkeen meille tuli lisää Marimekkoa ja trendimaljakoita! 

Alkaako vankka omatyylini horjua ja sorrun jo trendivouhotuksiin? Ei, ei se niin mene, vaan Marimekko vaan taitaa maljakkomuotoilun ja minä yksinkertaisesti ihastuin, rakastuin ja loppujen lopuksi halusin ikioman Urnan kotiani koristamaan. Kaiken lisäksi minulla on tänä vuonna synttärit (tosi yllättävää!), joten maljakko oli synttärilahja itseltäni ja mieheltäni. Olisiko tämä riittävä perustelu maljakon hankinnalle?


Urnaa löytyy useammassa värissä, ja kevään uutuutena heleänä pinkkinäkin, mutta kävisikö se teidän mielestä meidän kodin habitukseen? Samaa mieltä; tosi kaunis maljakko, mutta ei meille. Väriskaalaa plaratessa pysähdyin joka kerta keltaisen maljakon kohdalle. Tuo rustiikin keltainen vain sopii kotimme värikartalle ja käy hyvin yhteen ruskeiden ja muiden murrettujen lasimaljakoidemme kanssa. 

Vai mitä tykkäätte, tuliko hutiostos? Meneekö synttärilahjani uusiksi ja "joudun" taas miettimään, mitä rouva haluaisikaan 45-vuotislahjakseen...

 
Arvatkaas muuten, mitä oikeasti haluaisin? Synttärilahjaksi tai ihan muuten vain... Huom. Aihe vaihtuu lennossa Marimekon maljakoista IKEAn tasoihin, joten yritä pysyä mukana kirjoittajan ailahtelevassa ajatuksenjuoksussa.

Haluaisin nimittäin uudet kuoret eteisen IKEAn BESTÅ -tasoomme. Hankimme kyseisen tason viime vuonna, enkä oikein löytänyt IKEAN valikoimista mieluisia BESTÅ-runkoja. Olisin toivonut, että seinään kiinnitettävä taso olisi ollut väriltään lähellä taustaseinän sävyä, mutta sopivaa väriä ei valikoimista löytynyt. Niinpä jouduin tyytymään kompromissiin ja tason väriksi valikoitui mustanruskea INVIKEN -viilupinta. Ei paras mahdollinen, mutta tuolloisista vaihtoehdoista parhain. Tumma väri uppoutuu seinän väriin ja kun kodin sisustus rakentuu pitkälti mustan ja ruskean ympärille, niin tämä oli passelein valinta.

BESTÅn hankinnan jälkeen olen tutustunut kotimaisia ovia IKEAn runkoihin valmistavaan Doorie-yritykseen. BESTÅ- ja PAX -kaappeihin saa uudet ovet ja peitelevyt, ja värivalikoima on juuri sitä, mitä tasoa hankkiessa hainkin. Mattamustat ovet ja peitelevyt mustalla marmorikuvioidulla kannella - oih, se olisi siinä!

Noh, näillä mennään ja onhan tuo Urna vaan tosi nätti tälläkin tasopinnalla. Kaunis maljakko on kaunis maljakko - ihan missä vain!


Auringonkeltaisin terveisin

- Mirkka -




torstai 21. helmikuuta 2019

Meidän keittiö nyt - ja tulevaisuudessa?


Teimme keittiöömme noin vuosi sitten pikaisen pintapäivityksen. Tai remppamieshän sen teki, mutta minä suunnittelin ja mies myöntyi rouvan remonttiplääneihin - eli yhteistyöllä maaliin asti!

Kaikki sai alkunsa Helsinki Design Schoolin huikeasta viimeisestä opintopäivästäni valokuvaaja Martti Järven studiolla. Olin jo pitkään ihastellut teollisuustyylisiä ja bistrohenkisiä keittiöitä, ja kun näin valokuvausstudiolla valkoisen "ei turhan millintarkasti" toteutetun tiilisladontakaakeliseinän, oli keittiöremonttihaaveeni sinetöity. Paluuta ei enää ollut. Piste.

Kotimme oli tuolloin noin viisi ja puoli vuotta vanha, joten keittiö oli edelleen sekä esteettisesti että kuntonsa puolesta priimaluokkaa. Mutta kuten sanoin: Paluuta ei enää ollut. Piste.


Visio uuden keittiön tyylistä oli siis vahvalla pohjalla, joten seuraavaksi piti miettiä, miten se toteutetaan - ja ennen kaikkea pienellä budjetilla.  Koska varsinaista akuuttia remonttitarvetta ei ollut, vaan kyse oli vain pintojen freesaamisesta, päädyttiin tasojen ja seinäkaakeleiden vaihtamiseen. Siinä sivussa vaihtuivat hana, allas ja keittiön pistorasiat sekä valokatkaisijat, mutta niinhän siinä aina käy, että nälkä kasvaa syödessä. Ja kun yhden kohdan paklaa, niin kohta huomaa, että viereinen pläntti kaipaa myös ehostusta. 

Koska kyseessä oli rajallinen budjetti, aloitettiin suunnittelu (luonnollisesti) IKEAn keittiösivuja edestakaisin surffaillen. Lähes ensivisiitillä sieltä löytyikin sopiva allas ja hana sekä mieluisa tasomateriaali. Mustat pelkistetyt pistorasiat ja valokatkaisijat tuottivat varmaan eniten harmaita hiuksia remontissa, mutta loppujen lopuksi nekin löytyivät netistä.  

Remontin laukaisevana ajatuksenahan oli valkoiset kaakelit tiiliskiviladonnalla ja mustilla saumoilla. Mutta hupsista-heijaa, ajatus muuttui täysin päinvastaiseksi rautakaupassa ja lopputuloksen näette kuvista. Tyyli kuitenkin pysyi teollisbistroilevana kuten alkuperäisellä toivelistalla olikin. 




Tässä uudistetussa kyökissä on kokkailtu nyt reilut vuoden päivät ja täytyy sanoa, että olen tyyli- ja materiaalivalintoihin edelleen todella tyytyväinen. Hyviä sapuskoja noissa puitteissa on saanut aikaiseksi!

Mutta kun... Mutta kun seuraat aktiivisesti, mitä sisustusrintamalla tapahtuu ja mm. Instagramissa seuraat eri keittiöfirmojen päivityksiä, niin kyllähän se oma mielikin muuttuu trendien ja keittiömaailman kehityksen mukana. Pidän tosiaankin tästä maskuliinisesta tyylistä, se on luonteva jatkumo kotimme yleiselle ilmeelle, mutta toisaalta toivoisin täysin muuta, jotain aivan päinvastaista.

Jos siis tällä hetkellä alkaisin keittiöremonttihommiin tai pääsisin vaikka suunnittelemaan täysin uutta keittiötä, olisi keittiön värimaailma ja materiaalivalinnat ihan erilaiset. Tällä hetkellä suosin pelkistettyä ja eleganssia, rauhallista ja eleetöntä. Rohkeat kaakelivalinnat vaihtuisivat maalattuun seinäpintaan ja kaakelit jätettäisiin tällä kertaa kaupan hyllylle. Värimaailmana olisi vaaleanharmaa; sama sävy sekä taustaseinässä että keittiökaapistoissa. Laminaattitason sijasta panostettaisiin laatuun ja pitkäikäisyyteen, joten keittiötasona olisi vaaleanharmaa terrazzotaso - mielellään suht isoilla ja vaaleilla kivikuvioinneilla. Yläkaapistoja olisi vain pakollinen määrä, jotta käytännöllisyys riittävine säilytystiloineen olisi taattu. Muut seinät saisivat olla tyhjiä yläkaapeista ja niitä koristaisi korkeintaan muutama tyylikäs seinävalaisin. Tai mikseipä katosta roikkuvat pienet valaisimet. Ja näiden detaljien materiaali voisi olla vaikka messinki. Pientä kontrastia vallitsevaan vaaleaan harmauteen, mutta vain pientä.


Mitäs muuta vielä..? Ei ehkä muuta. Kuten sanoin: pelkistettyä ja eleganssia, rauhallista ja eleetöntä. Siitä olisi minun tulevaisuuden keittiö tehty. 


Eli eikun lottoamaan -terkuin ;)

- Mirkka -