Olen pitkään ihastellut Moderna Museetin Andy Warhol -tekstijulisteita. Nyt etenin asian suhteen jo niin pitkälle, että tutkin, mitä tekstejä on tarjolla. Ainoa, joka oikein kunnolla kolahti oli "I never read, I just look at pictures". Tuo olisi niin just meikäläistä, joka hengittää estetiikkaa ja voisi elää pelkällä silmiä hivelevällä kauneudella.
Mutta. Mitenkäs sitten, kun mieheni on oikea lukutoukka ja omistaa lähes tuhat kirjaa. Eikä ne tosiaankaan ole kuvakirjoja, vaan mustaa valkoisella kannesta kanteen. Olisiko se epäreilua, jos kodin keskeisellä paikalla olisi iso taulu tuollaisella tekstillä? Olisiko hieman läpinäkyvää, että rouva päättää kodin sisustuksesta?
(no niinhän minä pääasiallisesti teenkin, mutta eihän sen tarvitsisi noin selvästi hypätä silmille - pientä kulissia sentään, hih)
Toisaalta, tämähän sopisi kuin nenä päähän mieheni ja minun harrastamaan sisustushuumoriin. Edellistä kotiamme remontoidessa sisustustekstit ja -tarrat olivat kova sana. Ruokailutilamme seinä huusi jotain tekstinpätkää, joten pitihän sellainen hankkia. Emme kuitenkaan halunneet mitään valmista tusinakamaa vaan löysimme firman, josta sai tilata oman tekstin haluamallaan fontilla. Sisustustyylimme oli siihen aikaan maalaisromanttinen, joten mikä olisikaan käynyt paremmin kuin ranskankielinen teksti koristeellisella kirjasintyylillä.
Mutta mikä tekstiksi? Emme ole kumpikaan ranskankielentaitoisia, joten otimme sanakirjan avuksi. Kirjan lopussa oli esimerkkilauseita, joita turisti voi matkallaan tarvita. Ja sieltähän se täydellinen luritus löytyikin: "Je voudrais quelque chose pour la toux les troubles digestifs ". Eikö näytäkin kauniilta lauseelta ja luo heti luottamuksen ammattimaista sisustajaa kohtaan, eikö tosiaan? Ranskankielen taitajat varmaan jo hoksasivatkin eli suomennettuna teksti tarkoittaa "Haluan jotakin ruoansulatusvaivoihin". Napakymppi teksti ruokailutilan ylle, mutta kieltämättä hieman säälitti asunnon seuraavat asukkaat, jos he eivät ymmärtäneet tekstiä - tai meidän huonoa huumoria. Ainakin ranskankieltä taitaville vieraille on voinut herätä luottamuspula perheen pääkokin taitoihin...
Mutta kun ei ymmärrä lukemaansa vaan painopiste on visuaalisuudella, niin tämä oli täydellinen teksti seinälle. Olen monesti todennut, että on niin paljon helpompaa, kun ei tiedä, mitä ei tiedä. Minä taidankin olla meidän perheen sivistymätön moukka; mies hoitaa lukemisen ja sivistymisen, ja minä olen esteetikko, jolle riittää, että ympärillä on kaunista. Kuvainnollisesti mieheni on perheen viisaus ja minä kauneus - ja balanssi on taattu! ;)
Pitänee jättää posterin hankinta hautumaan, mutta en voi silti olla kysymättä, että kannattaisiko sen hankinta tuohon vitriinin päälle tai kirjahyllyn viereen lattialle? Vai pysytelläänkö ihan vaan näissä vanhoissa julistetauluissa?
- Iso kiitos avustasi!