maanantai 26. syyskuuta 2016

Viva Panza!


Pitkästä aikaa oli vapaa perjantai-ilta ja päätettiin miehen kanssa käydä töiden jälkeen ulkona syömässä, siis jossain muualla kuin Hesessä tai Mäkkärissä. Vaatimuslista ravintolan suhteen ei ollut pitkä, ainoastaan ruoan piti olla hyvää - siis oikeasti hyvää - ja paikan mukavan rento. Joo, siis "mukavan rento"... Todellisuushan on sitä, että kun tällainen sisustusfanaatikko valitsee ravintolaa, ei se todellakaan saa olla liian rento, vaan kyllä sisustussilmänkin pitää saada nauttia elämyksistä. Totuus on siis se, että ns. helppo ravintolavalinta saadaan nopeasti muuttumaan stressaavaksi tehtäväksi, eikä mikään paikka meinaa kelvata.

   










WC:n sisustuskaan ei pettänyt... ;)

Niinhän siinä kävi nytkin, eli kaupungin ravintolavaihtoehtoja käytiin läpi pari päivää ja valinnat ehtivät vaihtua jo muutamaankin otteeseen... Mutta "kova työ" palkittiin - taasen kerran! Päädyimme lopulta kokeilemaan meksikolaista Panza-ravintolaa, ja voi pyhä jyssäys, kun kolahti! Jo oven avatessa tiesin, että nyt tämä nainen rakastui! Sisustus oli juuri sitä, mitä kaikin puolin antoisalta ravintolakäynniltä kaipaankin: persoonallinen, teemaan sopiva, mielikuvituksellinen ja ennen kaikkea ruokahalun herättävä! Nam, ahmin jo sisustuksen yksityiskohdilla vatsani puolilleen täyteen!






Ja sitten itse pääasia eli ruoka. Se oli hyvää, siis oikeasti hyvää, niinku tosi tosi hyvää! Rakastan meksikolaista ruokaa, mutta suomalaisen ravintolamaailman tarjonta ei ole aiemmin vakuuttanut. Nytkin meinattiin ensin mennä jonnekin muualle, kun useasti on tuntunut, että kotona tehty maistuu enemmän meksikolaiselle kuin ravintolassa nautittu. En todellakaan ole mikään gourmetkokki, mutta valitettavasti tex mex -ravintolat ympäri Suomea eivät ole aiemmin säväyttäneet. Mutta nyt säväytti! Makuelämys oli täydellinen, enkä välillä tunnistanut, mikä mikäkin makunystyröitä hivelevä maku oikein oli. Tämä hyvä, oikein hyvä!




Mutta se sisustus! Miehen kanssa rupattelu ja päivän kuulumisten vaihto jäivät kakkoseksi, kun minun piti kerätä kovalevylleni ympäröiviä sisustusyksityiskohtia - ja niitä riitti! Voi mitä mielikuvituksen ilotulitusta sisustuksessa olikaan käytetty. Ja paletti oli silti koko ajan siististi kasassa. Neljän seinän sisällä ei osannut kuvitellakaan, että ollaan keskellä savolaista kaupunkia ja suomalaista sateista syyssäätä. Kiitos Panza oikein mukavasta viikonlopun aloituksesta!

"Pieni" salainen haaveeni on ollut jo pitkään, että joskus pääsisin suunnittelemaan ravintolan sisustuksen. Tämä ravintolakokemus herätti uinuvan haaveeni ja viikonlopun ajan mietin pieniä yksityiskohtia myöten tulevan suunnittelukohteeni. Huom. "tulevan suunnittelukohteeni", eli ei enää mitään konditionaalimuotoja. ;) Ihmisellä pitää olla haaveita & tavoitteita ja olkoon tämä minun sellainen.
  

Pumpulilinnahaaveiden täyttämää viikkoa!

Mirkka

 


sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Siveltimet silmäniloksi


Erilaisia meikkisiveltimiä ja -huiskia on kertynyt meikkikorin pohjalle ja halusin ne esille wc:n tasolle, josta ne on helppo löytää ja kätevä käyttää. Koska meidän huushollissa asiat tehdään esteettisyys edellä (= käytännöllisyydestä ei aina niin väliä), niin idea meinasi tyssätä alkuunsa, kun en keksinyt huiskille sopivaa astiaa, joka sopisi wc:n rustiikkiseen sisustukseen. 





Tasolla on ennestään mm. ruskeaa kierrätyslasia oleva Indiskan saippuapumppupullo ja patinoitunut puulaatikko vanulapuille ja -puikoille. Näin sisustussilmissäni, että kaksi vanhaa ruskeaa juomalasia olisivat nappivalinta siveltimille - mutta mistäs sellaiset tähän hätään löydät?!? Et mistään! Ruskea lasi ei ole tällä hetkellä erityisen trendikästä, joten turha lähteä metsästämään laseja sisustusliikkeistä tai tavaratalojen talousosastoilta. Mikäs silloin apuun? No kirpparit tietty! Ja heti ensimmäisestä löytyi kaksi täydellistä lasipulloa - vai mitä lie - mutta joka tapauksessa juuri sopivan kokoisia ja näköisiä. Eikä hintakaan ollut esteenä kaupanteolle; kummallakin oli nimittäin hintaa vain yksi vaivainen euro!





Näiden löytöjen lisäksi omista varastoista löytyi erikokoisia pulloja, joten nyt saatiin siveltimet silmäniloksi - ja kaiken kukkuraksi käytännöllisyys on tällä kertaa huippuluokkaa!





Sisustus on nyt tip top, joten ei kai tässä sitten muutakaan, kuin rouvaa ehostamaan ja naamaa sutimaan... ;)

Naisellisin hömppäterveisin,

Mirkka

maanantai 19. syyskuuta 2016

Piha pukeutui syksyyn


Kukat ja kasvit alkavat lakastua ja pihan väritys on muutenkin muuttunut jo syksyiseksi, joten oli aika kaivaa lyhdyt esiin ja pukea piha syysasuunsa.

 

Osa kasveista on vielä todella eloisan vihreitä, joten kesä ei ole täysin päästänyt otteestaan. Piha on - varsinkin aurinkoisella säällä - todella kaunis; syvänvihreää ruskansävyillä höystettynä, joten väkisinhän siinä silmä lepää. 





Kauniisti nuo lyhdyt näyttävät käyvän kesäisen vihreälle ja aurinkoisellekin taustalle. Mutta kaiken kruunaa kuitenkin pimenevät illat ja kun saa sytyttää kynttilät palamaan - siitä vaan tulee niin rauhallinen olo...



Terassin pöydällä kesänsä viettäneet mehikasvit ovat odottaneet ruukkuun ja sisätiloihin siirtoa jo tovin, mutta on se kumma, miten syksyn tullen iskee totaalinen laiskuus puutarhahommien tiimoilta. Kehtuuttaa niin himskatisti, eikä enää huvittaisi tehdä pienintäkään pihahommaa. Kesällä olisin voinut viettää pihalla tuntikausia rikkaruohoja kitkien ja kaikenlaisia puutarhajuttuja nyhräten, mutta nyt tyytyisin mielelläni vaan ihastelemaan pihaa ikkunan läpi. Ulkotyöt ei vaan jaksa nyt innostaa, saatikka jos vielä pitäisi upottaa kätensä multaan. On se kumma, miten paljon vuodenajat vaikuttavat välillä niin intohimoisiin harrastuksiin. Noh, katsotaanhan vaan kunhan kevät taas koittaa, niin puen jo maaliskuussa puutarhahanskat käteen, kumpparit jalkaan ja odotan intopinkeänä pihalle pääsyä ja multahommia - kuin lehmät laitumille pääsyä. Ammuu! 





Mutta sitä ennen nautitaan syksyn väriloistosta ja kuulaista syysilloista - lempeää kynttilänvaloa unohtamatta!

Kauniita ruskansävyjä ja kynttilän lämpöä 

meille kaikille! 

Mirkka

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

DIY-unisieppari

- vai macrame?


Unisiepparit/macramet tuovat sisustukseen ihanan boheemia tunnelmaa. Makuuhuoneessani onkin jo yksi perinteinen pyöreä sieppari, jonka tätini on tehnyt. Sen lisäksi, että se on todella kaunis, on sillä tunnearvoa ihan eri tavalla, kuin kaupasta ostetulla. Sieppari on taannut makoisat unet, mutta ainahan voi nukkua vielä pikkuisen paremmin. ;) Luin nimittäin Muusan ihanan DIY-postauksen ja se inspiroi tekemään toisenkin siepparin, vai macramen(?), makuuhuoneeseemme. En tiedä, mikä tuo viritys virallisesti on, mutta sovitaan vaikka, että se on unisieppari.

   
 
 


Mutta mihin ja minkälaisen tekisin..? Pienen pähkäilyn jälkeen sain idean, että sängynpäätymme yläpuolella olevan ajopuunoksan voisi naamioida unisieppari-asuun. Mutta miten? Lopulta päädyin sulkiin, höyheniin, juuttinaruun ja nahkanauhoihin.  Niillä saisin siepparista omannäköisen; yksinkertainen, tarpeeksi boheemi, eikä liian koristeellinen. 


 


Sitten ei muuta kuin tuumasta toimeen, eli naruja, höyheniä ja sulkia virittelemään - ja simpsalapim: sieppari valmistui alta aikayksikön! Kiitos Muusa hienosta ideasta! 

Juuttinaru laskeutuu kauniisti, mutta osa nahkanauhoista ovat olleet rullalla ja nyt ne kääntyilee ja vääntyilee minne sattuu. Toisaalta se tuo mukavasti eloa tähän viritykseen, mutta jos kiehkurat alkavat kovasti häiritsemään, niin laitetaan nauhat suoristukseen - sillähän siitä pääsee.

 



Kyllä nyt luulisi unen maistuvan - krööh pyyh, krööh pyyh...

- Mirkka -



lauantai 10. syyskuuta 2016

Hopeiset syyskukat


Istutin alkukesästä kukkapenkkiin hopealehteä "pääkasvien" täydennykseksi, mutta nyt haluankin siitä eroon. Hopealehti on viihtynyt penkissä tosi hyvin ja se on todella näyttävännäköinen, kun se kasvaa isona röykkiönä. Voisinpa sanoa, että se on suorastaan houkuttelen kaunis; samettisenpehmeitä lehtiä on aivan pakko päästä hiplailemaan. Kukkapenkin punainen- tai sanoisinko valkoinen lanka on aiemmin ollut vihreä-valkoisuus. Runsaita massiivisia kasveja valkoisilla kukilla. En ole niin välittänyt itse kukista, pääasia että on vihreää ja vehreää, mutta jos on kerta pakko kukkia, niin sitten valkoisena, kiitos. 


Mieli muuttuu ja visiot vaihtuvat, ja nyt haluankin näiden "valkoisten" kasvien tilalle ruostetta, ruskeaa ja viininpunaista. Tosi "yllättävät" värivalinnat minun tapauksessa, heh heh. Uudet värit eivät kuitenkaan tule pelkästään intohimostani ruskeansävyjä kohtaan, vaan ne myös sulautuvat pihan muuhun väritykseen; liuskekivipatioon ja -kukkapenkkiin, asuinrakennuksen yksityiskohtiin - ja toki myös ruosteisiin maitotonkkiin. ;) Kukkapenkki siis yksinkertaisesti vaan huutaa ruosteen sävyjä vihreän kaveriksi - sinäkin kuulet tuon huudon, eikö? ;)


Niinpä hopealehdet saavat väistyä kesän ajan ruukuissa olleiden keijunkukkien tieltä. Siirrän ne kukkapenkkiin talvehtimaan ja toivon, että ne viihtyvät penkissä yhtä hyvin kuin hopealehdetkin ja ilahduttavat meitä taas ensi kesänä.

Hopea-valkoisuus saa siis lähteä pihalta, mutta en raski heittää hopealehtiä heti jorpakkoon, vaan päätin kokeilla niitä sisällä maljakossa. Ehkä ruukku olisi fiksumpi veto, mutta kun ei vaan viitsi ruveta oikeisiin istutuspuuhiin... Pelkäänpä, että hopealehdet viihtyvät maljakossa vain pienen hetken, mutta ei haittaa. Pieni ja lyhytkin ilo on parempi, kuin ei iloa lainkaan.





Puutarhuri-ihmiset varmasti naureskelevat näille minun kuivatus-, maljakko- ym. kukkakokeiluille, mutta kantapään kauttahan oppii parhaiten, joten antaa rouvan kokeilla - ja epäonnistua(?). Kyllä joskus vielä tärppää ja kokeiluni lopputuloksesta tulee täysi kymppi. ;)

Sisällä olevan kummituspuumme myötä huomasin, että sisustukseemme sopii hyvin hämyisen hopeiset kasvit. Tämän innoittamana ostin pienen hopealangan, sehän on nimittäin kuin tehty meille. Paitsi että... Eihän se ole sisäkasvi ollenkaan! Mutta mistäs minä olisin voinut sen tietää?!? 



Nyt se on ollut meillä pari viikoa, kastelematta tietty (eihän kaikkea voi muistaa!) ja tarkemmin katsoen huomasin, että ressukka alkaa näyttää jo uhkaavasti kuivumisen merkkejä... Meinasin ruveta elvytyspuuhiin ja antaa pienokaiselle vettä janoonsa, mutta se näyttikin orastavassa kuivumisprosessissaan niin hyvältä, joten päätin antaa sen kuivua kokonaan. Vähän tekee pahaa kiusata janoista, mutta mitäpä sitä ei tekisi kauneuden eteen...



Lopputuloksena hopealehden oksat maljakossa ja kuivuva hopealanka ruukussaan. Yhdessä niin kauniita - edes sen pienen hetken. ♥ 

Syksyisin kukkaisterveisin,

Mirkka