Piikikästä perheenlisäystä
Meidän kaktusperhe nimittäin kasvoi kolmella uudella tulokkaalla. Tai noh, jos ihan tarkkoja ollaan, niin ei kaktusten määrä alkuperäisestä yhtään lisääntynyt. En tiedä miten se on mahdollista, mutta onnistuin siirtämään pari vanhaa pienokaistani kaktusten taivaaseen. Rehellisyyttä peliin, eli kyllä mä oikeasti taidan tietää, miten siinä pääsi niin käymään...
Joka paikassa toitotetaan kuinka helppohoitoisia kaktukset ovat, eikä niitä tarvitse kastella usein. Toimin ohjeiden mukaisesti, enkä kastellut liikaa. Tai niinku ollenkaan, mutta se on pelkkä sivuseikka. Jossain vaiheessa muistin, että kaktuksia pitäisi varmaan huomioidakin jotenkin ja kun otin ruukut ylähyllyltä huomasin, että pari palleroa oli nuupahtanut aivan kokonaan. Ei ollut enää terhakoita piikkejä törröttämässä, ei ollut ei. Pikaisena ensiapuna kunnolla vettä niskaan ja vielä suihkutukset päälle. Johan luulisi palleroiden virkistyvän ja eikun ruukut takaisin ylähyllylle. Seuraavan kerran, kun muistin kaktusystäviäni, oli nuupahtuneisuus vaihtunut homehtumiseksi, mätänemiseksi tai joksikin muuksi korjaamattomaksi. Ei auttanut muu kuin tyhjentää ruukut roskikseen ja lähteä kaktusostoksille.
