tiistai 18. kesäkuuta 2019

Mitä 'ei-kukkaihmisen' maljakkoon?


Olen tainnut jo useampaan otteeseen mainita, etten ole kovinkaan kova kukka-ihminen. Naiset yleensä pitävät kukista ja mieheltä saaduista kukkakimpuista, mutta minä en niinkään. Outo lintu, mikä outo lintu, mutta minkäs teet. 

Toki kukat ovat mielestäni todella kauniita ja varsinkin puutarhoissa ne saavat osakseen suurta ihastelua, mutta kotimaljakoissani en niistä niin välitä. Mieluummin valitsen kuivan oksan tai heinänpätkän maljakoitani koristamaan. Makuja on monia.


Mutta arvatkaas, mitä tein perjantaina töiden jälkeen? Menin kukkakauppaan! Ja tämä oli oikein jo viikolla suunniteltu juttu, eli perjantaina töiden jälkeen kukkaostoksille. Tai noh, kukkaostoksille lienee liioiteltu termi, kun lähinnä menin ostamaan jotain vihreää. Kerroin kukkakauppiaalle "romanttisten kukkien allergiastani" ja että nyt haettiin jotain yksinkertaista ja tosiaankin, jotain vihreää. Yhteistuumin päädyttiin yksinkertaiseen kimppuun, jossa oli pari suurta tuonenkielon lehteä, karhunheinää ja green trick -neilikkaa. Juu, lopputulos oli ihan ok. 

Kassalle mennessäni mukaan lähti vielä yksittäinen oksa nappikrysanteemia, jonka ajattelin laittaa maljakkoon ihan yksiksein. Kotiin tullessa asettelinkin kukkaostokseni heti maljakoihin ja juu, lopputulos oli ihan ok. 

On se vaan kumma, miten en näe kukkakaupan kauniita kimppuja omassa kodissani, ne eivät vaan tunnu omilta jutuilta. Kuitenkin, viikonlopun aikana kukkakimppua katseltuani, totesin, että onhan se enemmänkin kuin pelkästään ok. Huomasinkin jo suunnittelevani, että juhannukseksi pitää saada taas jotain uutta ja freshiä kukkakaupan vihreää.


Mutta silti. Kukkakaupassa loihdittu kimppu oli jo viikonlopun aikana hajotettu ja laitoin tuonenkielot ja green trick -neilikat kuivumaan. Kukkamyyjän mukaan niiden kuivatus tuskin onnistuu, mutta en usko ennen kuin kokeilen itse. Itsepäinen mikä itsepäinen, hih.

Yksinäinen nappikrysanteemi Urna-maljakossa sen sijaan koristaa edelleen olohuoneen sohvapöydällä. Eli kukkien pitää olla minulle  e r i t t ä i n  yksinkertaisia - sitten on rouva tyytyväinen.


Mitä tästä kukkakauppakokeilusta siis opin? 

No sen, että kauniit kukat kimpuissa eivät ole minun juttu. Pihoilla ja puutarjoissa rakastan kukkien kauneutta ja runsautta, mutta neljän seinän sisällä suosin karumpia maljakon täytteitä. Niinpä hainkin sunnuntaina ison kimpun (koirankusemia?) luonnonheiniä lähiojasta - se on se minun juttu!


Keskikesän kukkaisterkuin

- Mirkka -