keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Lasinen ruokapöytä: Itse suunniteltu ja ammattilaisten toteuttama



Meillä vaihtui ruokapöytä - taas. 

Vasta noin vuosi sitten antiikkinen talonpoikaispöytä vaihtui kevyempään IKEAn LISABO -pöytään, mutta nyt LISABOnkin oli jo aika vaihtaa kotia. Pöydässä ei periaatteessa ollut mitään vikaa; se miellytti muotoilultaan edelleen ja toimi hyvin meidän perheen arjessa, mutta... Se sisustajan mieli, tarkennan: Se ailahtelevainen sisustajan mieli. Eikäku korjataan vielä kerran: Se kehittyvä sisustajan mieli, hih.

Makuuhuoneemme pieni työpiste koki oman osansa muutoksista jokin aika sitten, kun pöytälevy vaihtui lasiseen, kerron siitä enemmän täällä. Tämä muutos on ollut enemmän kuin mieluinen ja siitä se ajatus sitten lähti keulimaan... Ensin haaveilin suuremmasta lasisesta työpöydästä, johon olin mielessäni jo suunnitellut Hay Loop Stand -pukkijalkoja. Suurempi työpöytä tosin vaatisi suuremman kodinkin, joten se ei ollut juuri nyt ajankohtaista. 

Mutta tiedätkö sen tunteen, kun joku ajatus jää pyörimään päähän, eikä se jätä sinua rauhaan? Minulle kävi lasipöydän suhteen juuri niin! Ja kun työpöytähaaveen toteuttamiseen tarvittaisiin liian monta muuttuvaa palikkaa, niin idea piti toteuttaa jotenkin muuten; helpommin ja yksinkertaisemmin. Jokunen aikahan siinä vierähti ennen kuin aivot alkoivat raksuttamaan... Ja sitten se tuli, kuningasajatus; Haluan meille harmaan lasisen ruokapöydän juuri tietynmuotoisilla mustilla teräksisillä jaloilla!


Seuraavaksi suunnitelmat paperille, niin lasilevyn kuin teräksisen jalkakehikonkin suhteen, ja suunnitelmat paikallisille oman alansa huippuammattilaisille Lasilinkille ja Toivalan Metallille

Olin etukäteen jännittänyt, osaako joku toinen toteuttaa juuri sen vision, mikä päässäni pyöri. Huoli oli täysin turha; kyllä ne osasi! Jännitin myös sitä, josko olen tehnyt mittojen suhteen jonkin peruuttamattoman virheen, eikä lasi- ja teräspalikat käykään keskenään yhteen. Numerot eivät tunnetusti ole se minun juttuni - mutta onneksi pilkuntarkkuus on! - eli nehän istuivat täydellisesti yhteen.

Pientä päänvaivaa tuotti palikoiden kiinnittäminen toisiinsa niin, ettei pöydän esteettisyys kärsi turvallisuuden ja käytännöllisyyden vuoksi. Saimme Lasilinkin asiantuntevalta henkilökunnalta hyviä vinkkejä kiinnitykseen ja niitä pyöritellen päädyimme lopulliseen ratkaisuumme. Kiinnitystä varten pöytäkehikon yläputkiin on tehty kuusi pientä pyöreää metallikiekkoa, joihin oli aikomuksena laittaa kirkkaat silikoniset ovistopparit, kirkas kaksipuoleinen teippi, pursottaa tuubista mustaa silikonia tai tai tai... Toimivia vinkkejä olimme siis saaneet monia. 

Ajatuksia mutusteltuamme päädyimme ohueen mustaan silikonilevyyn, josta leikattaisiin metallikiekkojen kokoiset pyöreät palaset. Kuin tilaukseesta mieleen juolahti, että meillähän on käyttämätön musta kattilan silikonikansi. Siitäpä siis saksilla sopivan kokoiset silikonikiekot ja avot; kiinnitysongelma oli ratkaistu!


Lasilevyä hakiessamme Lasilinkin ihana Essi esitteli, mitä kaikkea lasista voikaan tehdä. Uskomatonta, mitä luovuuden ja käytännöntoteutuksen ilotulitusta heiltä löytyikään - olin hetken satumaisessa lasitaivaassa... Essin inspiroivan esittelykierroksen jälkeen ideat pyörivät päässä tuhatta ja sataa, ja mietin kuumeisesti, mitä lasista tehtyä sitä seuraavaksi suunnittelisikaan...

Innostuin nimittäin tosissani, kun huomasin, ettei sisustusvalinnoissakaan tarvitse tyytyä kompromissiratkaisuihin: Jos markkinat eivät vastaa tarpeisiisi, niin suunnittele tuote itse ja anna ammattilaisten toteuttaa haaveesi. 

 

Estetiikan nälkäinen sisustussilmäni tykkää lasipöydästä satasella, onhan pöytä juuri meidän neliöihin ja tyyliin suunniteltu. 

Ja se ISOIN KIITOS kuuluu kotimaiselle käsityölle:  
Lasilinkki ja Toivalan Metalli, toteutitte pöytähaaveeni täydellisesti ja työn jälki on pelkkää priimaa - KIITOS!

Ihania yhteisiä hetkiä ruokapöydän ympärillä 

teille ja meille!

- Mirkka -





keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Mujin tuliaisia

 

Kuten sisustusväki hyvin tietääkin, avasi Japanin Ikea, eli lifestyle-ketju Muji Euroopan suurimman myymälänsä ovet Helsingin Kampin kauppakeskuksessa 8.11. Ja kuin tilauksesta, juuri tuona samaisena päivänä mieheni oli työmatkalla Helsingissä. Mitäpä sitä ei rakkaan vaimonsa vuoksi tekisi ja paluulentoa odotellessaan hän oli tehnyt pikaisen kierroksen Mujin myymälässä - avajaispäivästä huolimatta.

Olen nimittäin itse sen verran mukavuudenhaluinen ja "kylki kyljessä -läheiskammoinen", että kierrän yleensä kaukaa liikkeiden avajaispäivät. Jo pelkkä ajatus ruuhkautuvasta ihmismassasta saa ahdistuslukemat nousemaan ja hikikarpalot otsalle. Mieluummin annan ajan kulua, alkuinnostuksen hieman laantua ja tutustun uuteen kohteeseen myöhemmin - ja rauhassa.


Mutta sehän ei kuitenkaan estä etäshoppailua. Kun kuulin, että mieheni aikoo käväistä Mujilla, menin heti yrityksen nettisivuille sillä ajatuksella, josko sieltä löytyy jotain pakko saada -juttuja. Sivuja plaratessani mikään ei ainakaan etänä tehnyt lähtemätöntä vaikutusta... Uskon kuitenkin ja toivon vakaasti, että paikan päällä ymmärrän paremmin tämän idän ihmeen päälle. 

Illalla miehen kotiuduttua oli tarkoitus nauttia sushi-illallinen, joten mikäpä olisikaan ollut sopivampi pikkutuliainen kuin uudet syömäpuikot pidikkeineen. Eikä tämä tuliainen edes painanut paljon, saatikka vienyt tilaa lentokoneen käsimatkatavaroissa, eli varsin järkituliaiset. Sellaiset siis, kiitos.

Siinä oli minun etäinen ensikosketus Helsingin Muji-myymälään. Milloin pääsen itse livenä paikalle; ei tietoa, mutta sitä ennen nautiskellaan näistä puikoista ja japanilaisista kulinaristisista elämyksistä.

Mujinamiterkuin

- Mirkka -



tiistai 12. marraskuuta 2019

Helppo DIY-koriste - ja vinkki hajujen neutralisointiin


Jääkaapissamme on ollut jo pitkään avattu IKEAn kahvipapupussi, jonka olen joskus hankkinut kuvauksia varten: kahvipavut toimii nimittäin hyvin esim. kahvikuvien esteettisinä täydentäjinä. Kahvikuvat ovat viime aikoina jääneet, joten pavutkin ovat olleet käyttämättöminä ja avattu papupussi on yksinkertaisesti unohtunut jääkaappiin. 



Ja yht'äkkiä, kuin salamana kirkkaalta taivaalta tajuan, että minähän voin hyödyntää nuo vanhat pavut, kun en niitä enää kahvikoneeseenkaan todellakaan laita. Muistin, että kahvipapujahan käytetään hajujen neutralisoijina ja niitä näkyy ravintoloissa, yleisö-wc:issä ym., missä ylimääräisiä hajuja halutaan häivyttää. 

Asiaa piti vielä ihan googlettaakin ja sain vahvistusta, että en ollut nähnyt unta, vaan kahvipapuja todellakin käytetään hajujen neutralisointiin ja niksin toimivuudelle on olemassa myös tieteellinen selitys; kahvi on tehokas hajuhaittoja vastaan, koska se neutralisoi bakteerikantaa ja bonuksena tuo mukanaan kahvin tutun tuoksun. 



Tieteellistä tai ei, mutta laitoin papuja keittiön ja ruokailunurkkauksen kippoihin ja sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla; yksinkertaisen kauniit koristeet ja samalla vähennettyä ruoanlaitosta tulevaa käryä tai muita hajuaistia häiritseviä tekijöitä. 

Toimii tai ei, mutta kivoilta ne ainakin näyttävät!

Kahvin tuoksuisin terkuin

- Mirkka -


tiistai 5. marraskuuta 2019

Ripaus trendikästä rottinkia ruokailunurkkaukseen



Rottinki on kuumaa kamaa tällä hetkellä sisustuspiireissä. Erilaiset punotut kalusteet ovat pikku hiljaa hiipineet sisustuskuviin, ja jopa nuoruuteni Venetsia-tuolit ovat tehneet paluunsa. Kun on jo kerran elänyt tuon Venetsia-vaiheen, niin en olisi uskonut sen nousevan sisustustrendin asemaan noinkin suurella rytinällä. Mutta niinhän se menee vaate-, sisustus- ym. muotivillitysten kanssa, eli piiri pieni pyörii tietyllä aikasyklillä.

Olipa ajan hengen mukaista tai ei, mutta meiltä kyseistä tuolia ei löydy; ei nyt, eikä tulevaisuudessa. Vai pitäisikö sittenkin olla varovaisempi sanojensa suhteen, eikä julkisesti suitsuttaa, ettei enää koskaan, never ever. Tulevaisuuttahan ei voi ennustaa, mutta tällä hetkellä kyseinen tuoli on turhan raskas makuuni - sekä esteettisesti että fyysisesti. Eli jos ja kun rottinkihimo iskee, niin jotain kevyempää, kiitos.


Ja iskihän se! Ripaus rottinkia saapui meillekin ja itse asiassa juurikin tuolin muodossa, muttei venetsialais-sellaisen. Ruokapöytämme ympärillä on jo ennestään ollut neljä mustaa TON 14 -tuolia ja nyt tuoli-kombo täydentyi saman sarjan musta-rottinkisella tuolilla. Kylläpä pieni eroavaisuus muista tuoleista voikin tehdä paljon; vaalea rottinkinen istuinosa tuo mukavasti keveyttä tuolikokoonpanoon. Haaveissani onkin, että joskus ruokapöydän ympärillä olisi neliöitä sen verran, että toiseen päätyyn mahtuisi vielä musta-rottinkinen TON 30 -tuoli. 

Kerroin edellisessä postauksessani, kuinka pyöreä peili toi ruokailunurkkaukseemme japanilaista fiilistä. Mitäpä luulette rottingin tulemisen tekevän kyseiselle tilalle? No lisää sitä japanilaisuutta tietty! 

Sisustaminen on kyllä mahtilaji, kun pienillä muutoksilla tilan henki voi muuttua totaalisesti. Pyöreä peili, puuvillan oksa matalassa maljakossa, siihen päälle vielä ripaus rottinkia ja avot; japanilaistyyli on paketissa!


Pikkujutuilla saadaan tosiaan suuria aikaan. Yksi pieni muutos ruokailutilaamme on vielä tulossa, mutta kerron siitä myöhemmin lisää. Sitä, korostaako se nurkkauksen japanilaisvaikutteita, en osaa näin etukäteen sanoa. Vahingossahan japanilaisuuskin hiipi tilaan, joten voihan olla, että uusi juttu muuttaakin tyylin joksikin ihan muuksi. 

En tiedä - pian se nähdään, joten pysyhän linjoilla.


Rakkain rottinkiterkuin

- Mirkka -