logo

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Kotimme sisustusmuutokset 2018 - ja mitä 2019 tuo mukanaan?


Vuosi 2018 oli sisustuksellisen myllerryksen vuosi kotonamme. Harvoin niin moni asia muuttuu niin lyhyessä ajassa. Uskon, että osittain tämä johtuu sisustussuunnittelijaksi valmistumisestani ja sitä kautta saamastani sisustuksellisesta infoähkystä. Eikä ähky tässä tapauksessa todellakaan ole negatiivista! 

Olen pikku tytöstä lähtien ollut kiinnostunut sisustuksesta, mutta sissariopinnot laajensivat omaa sisustuksellista näkemystä ja avasivat monia inspiroivia ovia, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Virikelaari täyttyi hurjaa vauhtia ja samalla vahvisti visiota siitä, miltä nykyisen kodin haluaa näyttävän. Oma tyyli on ollut vahvasti läsnä jokaisessa kodissani, mutta viime vuoden aikana tyyli muuttui melko radikaalisti, joten suht lyhyessä ajassa tapahtui yllättävän paljon - ja välillä siitä sai valitettavasti kuullakin...


Luulenpa, että joku muukin aktiivinen sisustaja saa välillä vihjailuja alati päivittyvästä kodin sisustuksestaan. Ei huolta, heitot voi jättää täysin omaan arvoonsa. Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä, mutta me sisustajat vaan tykätään sisustamisesta. Kun on luova kotihiiri ja katselee ympäristöä esteettisen linssin läpi, niin mikä onkaan osuvampi kohde paineiden purkupaikaksi kuin oma koti. Myönnän toki, ettei omat neliöt aina riitä tyydyttämään luovuuden tuskaa, joten olen erittäin innoissani, kun joku pyytää sisustussuunnittelijan apua - minä tyttö tulen kyllä näyttämään kaapin paikan! ;)

Vaikka kodin sisustaminen on loppumaton suo ja inspiraatiota sekä ideoita jaetaan julkisesti somen välityksellä, ei se silti tarkoita, että kotia rakennetaan ja sisustetaan muita varten. Kyse ei ole siitä, että uusilla sisustushankinnoilla retosteltaisiin tai kodit laitettaisiin paremmuusjärjestykseen ja niiden kauneudella kilpailtaisiin. Kauneushan on sitä paitsi katsojan silmissä, joten jos tekisit tämän kaiken toisille, et kuitenkaan pystyisi koskaan miellyttämään jokaista silmäparia.

Omalla kohdallani kyse on rakkaasta harrastuksesta, niin rakkaasta, että opiskelin siitä itselleni uuden ammatin. Ja jo opiskeluaikana huomasin sisustussomeilun vetovoiman. Tilan suunnittelu, kuvauskohteen stailaus, lopputuloksen ikuistaminen kameran muistikortille ja kuvista kirjoittamalla kertominen tuntuivat omalle jutulle. Jutulle, josta vaan tulee ihan älyhyvä fiilis!
  

Tämän postauksen oli tarkoitus tiiviissä paketissa kertoa kotimme viime vuoden sisustuksellisista muutoksista, mutta teksti lähtikin vähän sivuraiteille... Noh, tulipahan tuokin vuodatettua, joten keskitytään nyt siihen, mitä kotimme sisustuksessa tapahtui vuonna 2018. Ja sitä muutoslistaahan riittää; keittiön pinnat päivittyivät vuoden alussa, moni huonekalu vaihtui, vähintään yhtä moni sisustuselementti väistyi pelkistetymmän tyylin tieltä ja taisipa joku seinäkin vaihtaa väriään. Suoraan sanottuna en edes muista, mitä kaikkea tuli puuhasteltua.

Kun muutoksia tapahtuu lyhyessä ajassa paljon, voi helposti ajatella, ettei paikka tunnu enää omalle kodille. Totuus on kuitenkin juuri päinvastainen; nyt näyttää ja tuntuu niin omalle, ettei kotoisampaa koloa voisi kuvitellakaan. Kaikki irrallaan olleet palaset ovat loksahdelleet paikalleen ja kodissa vallitsee yhtenäinen, rauhoittavan tunteen tuova linja.


Ripottelin viime vuoden kuvatulvaa sinne tänne tekstin lomaan. Kuvia kerätessäni huomasin, että sisustamisessani on tosiaankin tainnut olla jokin punainen lanka, tai sanoisinko mustanruskea lanka. Tyyli on yhtenäinen läpi kodin jokaisen huoneen. Tai on meillä yksi huone, joka poikkeaa täysin muusta kodista. Se on 9-vuotiaan tyttäremme huone. Olen tietoisesti tehnyt rajauksen, etten tuo tytärtämme tai hänen huonettaan somen puolelle.  Olisipa huone kuinka kuvauksellinen tahansa, mutta se on täysin hänen valtakuntaansa, ei äidin sisustusreferenssi. Ja jos rehellisiä ollaan, niin pääsen huomattavasti helpommalla, kun en edes yritä stailata ja kuvata huonetta... Miten noin pieni ihminen voikin saada aikaan niin isosti sotkua!

Tarkoitus ei siis tosiaankaan ole arvostella, jos toiset haluavat jakaa julkisesti enemmän. Ja sitä paitsi, on ihana lukea toisten perhe-elämästä ja katsella kuvia muiden arjesta. Jokainen vaan tekee omat julkisuuslinjauksensa ja minun raja menee tyttären oven kynnyksellä.


Ja taas teksti meinasi lähteä omille poluilleen, joten palataanpas kiltisti sisustusrintamalle. 

Kodissamme on aiemmin ollut vahva talonpoikaisuusleima ja se lienee suurin asia, joka päivittyi viime vuoden aikana pelkistetympään suuntaan. Moni antiikkisen vanha huonekalu vaihtoi kotia ja jos tilalle on tullut jotain uutta, niin huomattavasti aiempaa yksinkertaisempaa. 

Olen ollut jo vuosikausia ruskean rakastaja, mutta viime vuonna ruskeavoittoisuus kääntyi vahvasti mustanpuhuvampaan suuntaan. Toki haluan edelleen pitää läsnä lämpöä tuovan ruskean, ja muutama talonpoikaishuonekalukin siellä täällä tuo kaivattua kontrastia. Mutta summa summarum: Sisustus muuttui pari askelta modernimmaksi ja muutaman palikan verran skandinaavisemmaksi. Mutta moderniksi skandikodiksi meidän kotia ei vieläkään voi kutsua. Ja hyvä niin, koska tällä paletilla se tuntuu omalta ja näyttää meiltä.


Ja mitä alkanut vuosi tuo sisustuksellisesti tullessaan? Minusta ei saa juuriharjallakaan hangattua ylikierroksilla käyvää sisustusintoilijaa pois, joten en edes yritä väittää, etten tekisi muutoksia kodissamme. Päivitystä tapahtuu varmasti koko ajan, mutta kotimme kokonaisuus on nyt kompakti, joten mitään suurta en usko vuoden aikana tapahtuvan. 

Sisimpäni taistelee myös jatkuvaa kulutushysteriaa vastaan, joten pieni ostolakkokin voisi olla ihan paikallaan... Pikku kivaa voin siis varmuudella luvata, mutta eiköhän suurimmat huonekaluhankinnat kirjata viime vuoden kirjanpitoon ja tämä vuosi kulutetaan maltillisemmin. Toivottavasti.

Ihanaa sisustusvuotta - meille kaikille!

- Mirkka -

perjantai 11. tammikuuta 2019

&tradition Pavilion -perhe kasvoi: Esittelyssä olohuoneen uusi nojatuoli



Kerroin ennen joulua joululahjasta, jonka hankin itselleni. Valaisin- ja tuolifriikkinä sorruin - yllätys, yllätys - tuoliin! Eikä mihin tahansa nelijalkaiseen vaan mustaan ja komeaan TON 30 -tuoliin. Samassa postauksessa päivittelin rivien välissä sitä, kuinka mopo on lähtenyt keulimaan tuolihankintojen osalta ja menin vähän jo lupailemaan, että rauhoitun sillä saralla. Kunhan ensin hankin yhden tuolikaunottaren kotiimme... Ihan vaan yhden!

Tsa-daa! Tättärä-tää! Tässä Hän nyt on on: &traditionin Pavilion AV5 -nojatuoli! 


Makuuhuoneen työpisteellä on saman sarjan AV2-tuoli ja olen tykästynyt tuohon tuoliin edelleen niin täysillä, että nähtyäni tämän nojatuoli-version se oli pakko saada. Vanha rokokoo-tuoli muutti uuteen kotiinsa ja AV5 käy täydellisesti rokokoon tilalle. Tuolin esteettinen keveys tuo ilmavuutta suht pieniin neliöihin, joten tuntuu kuin oltaisiin saatu huoneeseen pari lisäneliötäkin. 

Olin jo jonkin aikaa kuolannut tämän tuolin perään, mutta tarkan euron tyttönä odotin loppuvuoden alennusprosentteja. Kun sain sähköpostiini kauan odotetun tarjousviestin, ei tuolin tilaamista tarvinnut enää miettiä, vaan sormi oli samantien 'Tilaa'-painikkeella.


Näin sydäntalvella tuoli verhoutuu pehmeään lampaantaljaan ja voin jo etukäteen kuvitella, mistä tulee suosikki hyggeilypesäni. Keväämmällä, kun koti taas riisutaan kevyempään kuosiin, joutaa taljat varastoon ja tuoli paljastaa kauniin pähkinäpintansa. Hei, olipas muuten hyvät kaupat; sain kuin kaksi tuolia yhden hinnalla!

Hyvää kannatti todellakin odottaa ja uskon vakaasti, että tuolikuumeeni on nyt laskenut hurjimmista lukemistaan ja rauhoitun sillä saralla. Ainakin hetkeksi.

Terkuin

Mirkka - the tuolifriikki ;)



tiistai 8. tammikuuta 2019

Sänky ilman päiväpeittoa


Meidän sängyissä ei käytetä nykyisin päiväpeittoja. Vuosien varrella päiväpeitot ovat koko ajan keventyneet - ja hupsista heijaa - nyt niitä ei ole ollenkaan. Samalla lakanoihin ja muihin vuodevaatteisiin on tullut kiinnitettyä enemmän huomiota ja ne ovatkin päivittyneet pelkistetympään tyyliin. 

Muutos päiväpeitottomaan elämään ei käynyt hetkessä, vaan pikku hiljaa vuosien varrella. Olin jo pitkään haaveillut hotellimaisista valkoisista lakanoista ja pitkän etsiskelyn jälkeen löysin täydelliset. Kaiken kukkuraksi puuvillasatiiniset, jotka tuntuvat ylellisen pehmeältä, eli aivan täydelliset hotellitunnelman luojat! Reilu vuosi sitten kerroinkin blogissa näistä uusista valkoisista lakanoista. Hankimme kaikkiin sänkyihin (siis kokonaiseen kahteen sellaiseeen) kaksin kappalein Finlaysonin Elegia -pussilakanat ja tyynyliinat. Kaksin kappalein siksi, että aina on puhtaat lakanat odottamassa ja tyyli pysyy koko ajan puhtaan pelkistettynä ja raikkaan valkoisena.

Kuviollisia lakanoita meillä ei enää käytetetä, ja vanhat lakanat palvelevat nykyisin marokkolaisen nahkapouffin täytteenä tai kierrätyksen kautta uusissa pedeissä.


Viime syksynä repäisin ja hankin parisänkyymme ruosteenväriset pellavalakanat. Kun värinkaipuu iskee, vaihdan valkoiset lakanat ruosteisiin ja huoneen fiilis muuttuu hetkessä. Kuviottomalla kuosilla mennään ruosteistenkin pellavalakanoiden suhteen, joten mihin me enää päiväpeittoa tarvitsisimmekaan? Yksivärisillä lakanoilla saa aikaan siistin petauksen ja samalla vuodevaatteet pääsevät hengittämään päivän aikana.

Toki yksivärisyys kaipaa pientä piristystä ja sitä tuovat eri väriset koristetyynyt ja torkkupeitto. Eikä pidä unohtaa nukkumatyynyjä. Laitan niihin usein eriväriset tyynyliinat kuin peittojen pussilakanat ovat, joten ne tuovat kivasti kontrastia kokonaisuuteen. Kuvien petaus syntyy siis simppelisti käytössä olleista petivaatteista, torkkupeitosta ja koristetyynyistä.


Oma haasteensa minulla on saada petauksesta rennon rempseä ja hulvattoman huoleton. On huomattavasti helpompaa vetäistä peitto viivasuoraan ja asetella tyynyt siistiin riviin. Kun olimme mukana Suomen kaunein koti -ohjelmassa, muistan kuinka Hanna Sumari kommentoi, että hänen tekisi mieli hieman sotkea sängyllä järjestyksessä olleita sisustustyynyjä. Ymmärrän oikein hyvin, niin minunkin tekisi! 

Muistan myös, kun sisustussuunnittelija-opinnoissa opettajamme Laura Seppänen kertoi, kuinka jossain kuvauksissa aikaa oli tuhraantunut torkkupeiton "huolettomaan" asetteluun sängyn reunalle. Ymmärrän tämänkin erittäin hyvin!


Mutta kun on syntynyt millivilleksi järjestyksen suhteen, niin on ollut aikamoinen savotta muuttua sisustuksen suhteen Hulda Huolettomaksi. Onneksi harjoitus yleensä tekee mestarin ja kuten kuvatkin osoittavat, niin ehkä pientä kehityskelpoisuutta voi olla havaittavissa. Ehkä.


Rennon rempsein ja hulvattoman huolettomin terkuin

- Mirkka -



torstai 3. tammikuuta 2019

Pienen seinän pieni taulukollaasi


Eteisen uusi TON 30 -tuoli kaipasi ilmiselvästi yläpuolelleen jotain. Aiemmin seinää koristi mieheni lapsuudenaikainen viulu, mutta se sai tuolin tultua lähtöpassit. Niinpä eteisen tuoliseinä tuntui alastomalta ja kaipasi jotain. Mutta se, mitä tuo "jotain" olisi, pisti pohdituttamaan päivän jos toisenkin. Loppujen lopuksi päädyin tauluihin ja mieluusti kollaasintapaiseen tauluseinään. Olen haaveillut taulukollaasista jo pidemmän aikaa ja nyt minulla oli siihen sopiva seinänpätkä. Hirmuista revittelyä kapea seinä ei sallinut, mutta pienikin kollaasi riittäisi - pienihän on kaiken kukkuraksi kaunista.

Desenio on luotto-julistetaulukauppani. Valikoima on todella suuri ja lisäksi sivuilta löytää hienoja kuvia kollaasien rakentamisesta sekä esimerkkejä yhteenkäyvistä julisteista. Mutta kuten sanoin, valinnanvaraa riittää ja valinnanvaikeus iskee helposti. Niinpä nytkin sopivien julisteiden valintaan tuhraantui hetki jos toinenkin. Loppujen lopuksi päädyin kolmeen pystysuuntaiseen A4-kokoiseen kuvaan. Halusin, että kuvat käyvät esteettisesti toisiinsa, mutta esittävät täysin eri aiheita. Mukaan valikoituivat maapallo, sonnin sarvet ja iso A-kirjain. Kaikki kuvat sävysävyyn ja tietokoneruudulla ne näyttivätkin oikein hyvältä kokoonpanolta. 


Mutta kun kuvat saapuivat, näin heti, että nyt sisustajan silmä petti pahemman kerran. Juu, kyllähän kuvat sävyjensä ja tyylinsä mukaan kävivät yhteen, mutta kokonaisuus ei silti näyttänyt hyvältä. Ei siis auttanut kuin aloittaa julistesurffailu uudelleen ja samantien löysin itseni taas Desenion sivuilta. Harjoitus tehnee mestarin, joten kolme uutta julistetta löytyivät ihmeen nopeasti ja nyt oli jo tilatessa satavarma tunne, että tämä kollaasi tulee toimimaan. Loppujen lopuksi mustan TON 30 -tuolin kavereina poseeraavat pääkallo, vanha veturi ja kuumailmapallon tekninen piirustus - tosi looginen kolmikko, eikö? 



Täytyy myöntää, että sisustajankin "vankka" tyylitaju voi välillä horjahdella, mutta virheiden kautta voittoon ja nyt olen tyytyväinen kollaasikolmikkooni. Deseniolla oli joulun tienoilla hyviä tarjouksia, joten onneksi tällainen tuplatilaaminen ei vienyt konkurssiin - pelkkää säästöä vaan... Hih. 

Tämä oli hyvä harjoitusseinä kollaasin kokoamiselle. Seuraavaksi vuorossa olisikin tyttäremme huone ja kymmenen julistetaulun sommittelu ja seinälle kiinnittäminen. Huh, homma tuo jo asiaa ajatellessa hikikarpalot otsalle...

Kaikkea kivaa ja kaunista uuteen vuoteesi!

- Mirkka -