logo

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Kotimme sisustusmuutokset 2018 - ja mitä 2019 tuo mukanaan?


Vuosi 2018 oli sisustuksellisen myllerryksen vuosi kotonamme. Harvoin niin moni asia muuttuu niin lyhyessä ajassa. Uskon, että osittain tämä johtuu sisustussuunnittelijaksi valmistumisestani ja sitä kautta saamastani sisustuksellisesta infoähkystä. Eikä ähky tässä tapauksessa todellakaan ole negatiivista! 

Olen pikku tytöstä lähtien ollut kiinnostunut sisustuksesta, mutta sissariopinnot laajensivat omaa sisustuksellista näkemystä ja avasivat monia inspiroivia ovia, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Virikelaari täyttyi hurjaa vauhtia ja samalla vahvisti visiota siitä, miltä nykyisen kodin haluaa näyttävän. Oma tyyli on ollut vahvasti läsnä jokaisessa kodissani, mutta viime vuoden aikana tyyli muuttui melko radikaalisti, joten suht lyhyessä ajassa tapahtui yllättävän paljon - ja välillä siitä sai valitettavasti kuullakin...


Luulenpa, että joku muukin aktiivinen sisustaja saa välillä vihjailuja alati päivittyvästä kodin sisustuksestaan. Ei huolta, heitot voi jättää täysin omaan arvoonsa. Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä, mutta me sisustajat vaan tykätään sisustamisesta. Kun on luova kotihiiri ja katselee ympäristöä esteettisen linssin läpi, niin mikä onkaan osuvampi kohde paineiden purkupaikaksi kuin oma koti. Myönnän toki, ettei omat neliöt aina riitä tyydyttämään luovuuden tuskaa, joten olen erittäin innoissani, kun joku pyytää sisustussuunnittelijan apua - minä tyttö tulen kyllä näyttämään kaapin paikan! ;)

Vaikka kodin sisustaminen on loppumaton suo ja inspiraatiota sekä ideoita jaetaan julkisesti somen välityksellä, ei se silti tarkoita, että kotia rakennetaan ja sisustetaan muita varten. Kyse ei ole siitä, että uusilla sisustushankinnoilla retosteltaisiin tai kodit laitettaisiin paremmuusjärjestykseen ja niiden kauneudella kilpailtaisiin. Kauneushan on sitä paitsi katsojan silmissä, joten jos tekisit tämän kaiken toisille, et kuitenkaan pystyisi koskaan miellyttämään jokaista silmäparia.

Omalla kohdallani kyse on rakkaasta harrastuksesta, niin rakkaasta, että opiskelin siitä itselleni uuden ammatin. Ja jo opiskeluaikana huomasin sisustussomeilun vetovoiman. Tilan suunnittelu, kuvauskohteen stailaus, lopputuloksen ikuistaminen kameran muistikortille ja kuvista kirjoittamalla kertominen tuntuivat omalle jutulle. Jutulle, josta vaan tulee ihan älyhyvä fiilis!
  

Tämän postauksen oli tarkoitus tiiviissä paketissa kertoa kotimme viime vuoden sisustuksellisista muutoksista, mutta teksti lähtikin vähän sivuraiteille... Noh, tulipahan tuokin vuodatettua, joten keskitytään nyt siihen, mitä kotimme sisustuksessa tapahtui vuonna 2018. Ja sitä muutoslistaahan riittää; keittiön pinnat päivittyivät vuoden alussa, moni huonekalu vaihtui, vähintään yhtä moni sisustuselementti väistyi pelkistetymmän tyylin tieltä ja taisipa joku seinäkin vaihtaa väriään. Suoraan sanottuna en edes muista, mitä kaikkea tuli puuhasteltua.

Kun muutoksia tapahtuu lyhyessä ajassa paljon, voi helposti ajatella, ettei paikka tunnu enää omalle kodille. Totuus on kuitenkin juuri päinvastainen; nyt näyttää ja tuntuu niin omalle, ettei kotoisampaa koloa voisi kuvitellakaan. Kaikki irrallaan olleet palaset ovat loksahdelleet paikalleen ja kodissa vallitsee yhtenäinen, rauhoittavan tunteen tuova linja.


Ripottelin viime vuoden kuvatulvaa sinne tänne tekstin lomaan. Kuvia kerätessäni huomasin, että sisustamisessani on tosiaankin tainnut olla jokin punainen lanka, tai sanoisinko mustanruskea lanka. Tyyli on yhtenäinen läpi kodin jokaisen huoneen. Tai on meillä yksi huone, joka poikkeaa täysin muusta kodista. Se on 9-vuotiaan tyttäremme huone. Olen tietoisesti tehnyt rajauksen, etten tuo tytärtämme tai hänen huonettaan somen puolelle.  Olisipa huone kuinka kuvauksellinen tahansa, mutta se on täysin hänen valtakuntaansa, ei äidin sisustusreferenssi. Ja jos rehellisiä ollaan, niin pääsen huomattavasti helpommalla, kun en edes yritä stailata ja kuvata huonetta... Miten noin pieni ihminen voikin saada aikaan niin isosti sotkua!

Tarkoitus ei siis tosiaankaan ole arvostella, jos toiset haluavat jakaa julkisesti enemmän. Ja sitä paitsi, on ihana lukea toisten perhe-elämästä ja katsella kuvia muiden arjesta. Jokainen vaan tekee omat julkisuuslinjauksensa ja minun raja menee tyttären oven kynnyksellä.


Ja taas teksti meinasi lähteä omille poluilleen, joten palataanpas kiltisti sisustusrintamalle. 

Kodissamme on aiemmin ollut vahva talonpoikaisuusleima ja se lienee suurin asia, joka päivittyi viime vuoden aikana pelkistetympään suuntaan. Moni antiikkisen vanha huonekalu vaihtoi kotia ja jos tilalle on tullut jotain uutta, niin huomattavasti aiempaa yksinkertaisempaa. 

Olen ollut jo vuosikausia ruskean rakastaja, mutta viime vuonna ruskeavoittoisuus kääntyi vahvasti mustanpuhuvampaan suuntaan. Toki haluan edelleen pitää läsnä lämpöä tuovan ruskean, ja muutama talonpoikaishuonekalukin siellä täällä tuo kaivattua kontrastia. Mutta summa summarum: Sisustus muuttui pari askelta modernimmaksi ja muutaman palikan verran skandinaavisemmaksi. Mutta moderniksi skandikodiksi meidän kotia ei vieläkään voi kutsua. Ja hyvä niin, koska tällä paletilla se tuntuu omalta ja näyttää meiltä.


Ja mitä alkanut vuosi tuo sisustuksellisesti tullessaan? Minusta ei saa juuriharjallakaan hangattua ylikierroksilla käyvää sisustusintoilijaa pois, joten en edes yritä väittää, etten tekisi muutoksia kodissamme. Päivitystä tapahtuu varmasti koko ajan, mutta kotimme kokonaisuus on nyt kompakti, joten mitään suurta en usko vuoden aikana tapahtuvan. 

Sisimpäni taistelee myös jatkuvaa kulutushysteriaa vastaan, joten pieni ostolakkokin voisi olla ihan paikallaan... Pikku kivaa voin siis varmuudella luvata, mutta eiköhän suurimmat huonekaluhankinnat kirjata viime vuoden kirjanpitoon ja tämä vuosi kulutetaan maltillisemmin. Toivottavasti.

Ihanaa sisustusvuotta - meille kaikille!

- Mirkka -