tiistai 26. maaliskuuta 2019

Suuret koristetyynyt sisustuksessa


Askossa oli "kaikki vähintään -50%" -ale ja niinhän siinä kävi, että kotimme sisustus täydentyi suurilla koristetyynyillä. Ihastuin tyynyihin netissä, soitin liikkeeseen ja varasin itselleni kaksi tyynyä. Myyjä halusi jostain syystä laittaa sivuun kaikki neljä jäljellä olevaa (tietoinen myyntitaktiikka?), joten samapa tuo minulle, saisinpahan ainakin valita parhaat päältä. 

Tämä kaikki tapahtui tylsänä "ei mitään tekemistä" -hetkenä, ihan extemporeena ja ilman minkäänlaista mietintäaikaa saatikka akuuttia tyynytarvetta. Tylsät hetket voivat olla vaarallisia ja käydä yllättävän kalliiksi - mutta nythän kaikki oli vähintään puoleen hintaan, eli nou hätä.

Tyynyt vaikuttivat lähes täydellisiltä sohvallemme; ne olivat paksua ja rouheaa poppanamaista kudosta ja värivaihtoehdot vaaleanbeige, suklaanruskea ja tummanharmaa olisivat kaikki käyneet meille. Näin kevään korvalla ihastuin ensimmäisenä vaaleanbeigeen tyynyyn, mutta onneksi sitä ei enää ollut liikkeessä. Seuraavaksi varmin valinta oli tämä tummanharmaa ja tyynyt kotiin tuotuani totesin, että onneksi beiget olivat jo menneet toisiin koteihin. Olkoon keväinen väri tai ei, mutta tämä tumma väri kävi meille paremmin kuin hyvin. 

Väri oli siis valittu, mutta pientä epävarmuutta toi tyynyn koko. 60x60 cm on melko massiivinen sohvalle, mutta ajatus olikin, ettei sohvalla olisi muita koristetyynyjä, ainoastaan päädyissä nämä kaksi suurempaa yksilöä. Mallailin tyynyjä huonekaluliikkeen sohvalle ja lopullinen päätös oli tehty; nämä lähtevät meille!


Kun olin maksanut uudet sohvan tyynyt, heräsi ajatus isokokoisista tyynyistä myös sängyn päädyssä. Samaiset tyynythän kävisivät hienosti makuuhuoneeseen, kun sängyssämme ei ole päätyä. Sängynpäätynä ovat toimineet neljä 50x50-koristetyynyä ja kolme nukkumatyynyä, pieni tyynymeren alku siis. Huoneen ilme rauhoittuisi kummasti, jos päädyssä olisikin nukkumatyynyjen lisäksi vain kaksi suurikokoisempaa tyynyä. Siitä se ajatus sitten lähti ja poistuin liikkeestä neljä suurta sisustustyynyä rikkaampana (myyjän varaus-/myyntitaktiikka siis toimi). 

Kotiin tultuani heitin tyynyt sekä sohvalle että sängylle, ja melko isoilta ja jäykiltähän ne näyttivät. Mutta nyt kun tyynyt ovat kunnolla kotiutuneet, tehdaskäsittelyn jäljiltä pehmentyneet ja oma sisustussilmä on niihin tottunut, niin enpä enää vaihtaisi niitä pienempiin.


Ja juuri kun makuuhuoneen sänky päivittyi uusilla tyynyillä, saa rouva päähänsä, että sänky kaipaa sittenkin ihan oikean päädyn. Sellaisen DIY-version, jonka mies näppäränä kaverina rouvalleen loihtisi. Ja mielellään mahdollisimman nopeasti tietenkin.

Noh, katsellaan, mihin tuon nikkarointiprojektin kanssa päädytään, mutta siihen asti nautitaan tällaisestä sängynpäädystä ja sohvalla loikoillaan isojen tyynyjen pehmeässä syleilyssä.

Ei yhtään huonompi heräteostos -terkuin

- Mirkka -

torstai 21. maaliskuuta 2019

Sisustusvinkki: Kukka-asetelmat ilman kukkia



Keski-ikä tai orastava mummomania alkaa varmaan vaivaamaan, kun huomaan, että kotimme täyttyy pikku hiljaa maljakoista. Minä, vanha kaktusintoilija ja terrakottaruukkujen rakastaja, joka ei ole niin välittänyt maljakoista, on alkanut hamstraamaan jos minkä kokoista ja mallista maljakkoa. Mutta ei sentään överikuvioleikattuja kristallimaljakoita, joten mummous pois meikäläisestä - ainakin toistaiseksi. 

Erilaisia maljakoita alkaa kuitenkin olla jo joka tasolla ja kaapit pullollaan. Yksi syyllinen on tuo Marimekon Urnakin, joka ei jättänyt minua rauhaan ennen kuin kiikutin sen kotiimme. Nyt on hyvä olla ja mieli rauhallinen - meillä molemmilla Urnan kanssa. 


 
 
 

Eli ei, en myönnä, että ikä vaikuttaisi asiaan, vaan syy on vain ja ainoastaan siinä, että markkinoilla on silmiä hiveleviä maljakoita ja kirpparit pursuavat sisustukseen kerroksellisuutta tuovia vanhoja maljakoita, tai maljakoiksi sopivia pulloja tms. Niinpä kotiimme onkin kertynyt maljakoita klassikoista trendeihin ja trendeistä kierrätysaarteisiin. 

Skaala on siis laaja, mutta yksi tekijä yhdistää kaikkia maljakoitamme ja niiden asetelmia. Nimittäin se, ettei yhdessäkään ole leikkokukkia, kauniita kukkakimppuja tai -asetelmia. Se ei vaan tunnu omalta; ne on ihan liian hienoja ja pikku-nättejä meikäläiselle, tällaiselle tavalliselle tallukalle, joka tykkää hiukan maskuliinisemmasta sisustustyylistä. Minä löydän omantyylisen kauneuden ennemminkin puun koukeroisesta oksasta ja hennoista risuista, kuivista heinistä tai pitkistä strutsin sulista. Tällä kombolla maljakkoasetelma tuntuu mirkkamaiselta ja sopii paremmin kotimme tyyliin ja kokonaisilmeeseen.



Keräsin tähän postaukseen vanhoja ja uusia kuvia (varoitus kuvatulvasta!) erilaisista maljakkoasetelmistamme. Kuten kuvista näkyy, samat heinät ja oksat kiertävät eri asetelmissa sekä maljakoissa. Tämä on helppo ja nopea tapa saada taas uutta ilmettä sisustukseen; sisustuksen päivittäminen ei kaipaa aina kaupan kautta koukkausta.

...paitsi jos limsahyllyllä näkee kauniin pullon, joka huutaa maljakoksi tai kynttilänjalaksi pääsyä. Blogini seuraajat varmaan muistavatkin, että minä olen kuullut tuota pullojen kiljuntaa usealla kauppareissulla; sen verran monta olut- ja virvoitusjuomapulloa on tullut kannettua kotiin ihan vain sisustusmielessä. Ja onpa kynttilänjalkakin pitänyt joskus hankkia Alkosta...



Jos minulla olisi kesämökki, niin siellä olisi terassin ja tuvan pöydillä suuret lasimaljakot, jotka pursuaisivat kukkia niityiltä ja ojanpielistä. Mökkimaisemassa rakastaisin luonnonkukkien överiä runsautta ja värikimaraa, mutta kaupunkiloissa olen huomattavasti hillitympi. Epäilenpä, että mökkioloissa olisin sisustuksellisesti muutenkin paljon rönsyävämpi ja boheemimpi, mutta kotona mennään Less Is More -metodilla. Mieluummin yksi kuiva oksankarahka kuin runsas romanttinen kukkakimppu.  

Se on se mun juttu. Minkälaisista maljakkoasetelmista sinä tykkäät?


Leppoisaa loppuviikkoa & lupsakkaa viikonloppua!

- Mirkka -


 

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Helppo ja halpa pika-DIY: Korutelineestä kaktuskoristeeksi



Minulla on kaupoilla kierrellessä koko ajan tutka päällä. Varsinkin kirpputoreilla tutkat on viritetty ääriasentoonsa. Etsinnässä on nimittäin jatkuvasti tee-se-itse -kohteita; jotain omaa mieltä sävähdyttävää, josta saa pienellä ehostuksella vieläkin sykähdyttävämpää. Ja tälla kaikella pitää luonnollisesti olla pienen pieni hinta.

Kuopion Carlson on liike, josta löytyy ihan mitä vain. Tarjolla on edullista päivittäistavaraa ja brändimerkkejä A:sta Ö:hön ja trendistä trendiin. Siis ihan mitä vain. Kiertelin taloustavaraosastoa ajan kanssa ja huomioni kiinnittyi myyntipöytään, joka oli täynnä valkoista Made in China -posliinia. Oli kuppia, kippoa, koriste-esinettä - kaikkea mahdollista posliinin muodossa. Ja kaiken sen keskellä oli pieniä kaktuskoristeita. Tai niin minä ainakin ensin luulin. Ihastuin koristeisiin ja pyörittelin niitä pöydällä erilaisina asetelmina. Yritin mielessäni visioida löytyisikö koristeille kotoa paikka, olisiko niille oikeasti käyttöä ja onko ne edes just mun juttu - etteivät vaan päätyisi taas käyttämättöminä kaapin perukoille...


Jonkin aikaa asiaa mielessä pyöriteltyäni päädyin kotiuttamaan meille kaksi hieman toisistaan eroavaa kaktuskoristetta. Jo liikkeessä minulla oli vakaa aikomus, että kiiltävä valkoinen posliinipinta (ks. toiseksi alimmainen kuva käsittelemättömistä kaktuksista) muuttuu tee-se-itse -käsittelyssä mattapintaiseksi hiekansävyksi. Juuri siihen samaan sävyyn, millä olen aiemmin maalannut Gran Canarialta tuodut kivennäisvesipullot ja uuden elämän saaneen puutarjottimen, joista kummastakin olen postannut aiemmin. Kyseessä on Prismasta hankittu  Rewellin pienoismallimaali sävy Matt 89. Maalin väri on täydellinen hiekan ja mudan sävy - sävy, joka tuntuu tällä hetkellä sisustuksellisesti passelilta paikkaan kuin paikkaan.

Huomasin kotona hintalappua kaktusten pohjasta irrottaessani, että lapussa luki 'Koruteline'. Niin no joo, sitähän nämä juuri olivatkin! Hassua, etten moista kaupassa hoksannut. Toisaalta, ihan sama, mikä kaktusten virallinen käyttötarkoitus oli, koska ne vaan miellyttivät sisustussilmää. Ja jos tarkkoja ollaan, niin aikasen pienikokoisia nämä korutelineiksi olisivatkin. Ehkä kaktuksen haaroihin voisi pari sormusta laittaa, mutta muuten ei kovinkaan käyttökelpoiset moiseen tarkoitukseen. Niinpä ne ovatkin täydelliset posliinikoristeet; pienet ja persoonalliset makuuhuoneen sisustuselementit.


Parin maalauskerroksen jälkeen kaktukset saivat oman paikkansa makuuhuoneen IKEAn BESTÅ -kaapin päältä. Kaapin musta kiiltävä lasipinta ja kaktusten mattabeige-väritys tuovat hienoa kontrastia - ne passaavat mielestäni paremmin kuin hyvin yhteen. 

Eikä tullut kalliiksi; kaktukset maksoivat 4,49 €/kpl ja maalipurkki vähän reilu kaksi euroa. Sisustaminen antoi taas sitä parastaan, eli suurta iloa pienellä vaivalla ja taloudellisella satsauksella. Kiitos sisustaminen, olet huippu! 

Tiistaisin tee-se-itse -terkuin

- Mirkka -

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Sisustukseen sopiva tehosekoitin: Musta KitchenAid Artisan


Rakastan smoothieita, mutta en ole tehnyt niitä koskaan itse. Olen ollut aiheesta tosi kiinnostunut, kysellyt kavereilta heidän suosikkireseptejä ja tutkinut  netin smoothie-tarjontaa. Mutta omat pirtelöni olen aina hankkinut kaupoista tai kahviloista. Talvilomalla aktivoiduin asian suhteen ja päätimme, että nyt meille hankitaan ihan oma blenderi, tehosekoitin, jolla tullaan tekemään maailman parhaimmat smoothiet.

Tehosekoitintarjontaa löytyy netistä pilvin pimein ja niiden opiskeluun olisi saanut aikaa kulumaan vaikka kuinka. On se jännä juttu, miten saat hetkessä kärpäsestä härkäsen ja nälkä vain kasvaa syödessä. Sama juttu, kun hankimme kahvikoneen; ensin menimme nettiin etsimään halvinta espressokeitintä ja loppujen lopuksi päädyimme hankkimaan jotain ihan muuta. Sen verran hyvät espressot ja capuccinot on tämä DeLonghin Dinamica kuitenkin meille keittänyt, ettemme ole kertaakaan katuneet, että koneeseen vähän satsattiin!


Ahkeran eri merkkien ja mallien vertailun ja liikkeessä asiantuntija-opastuksen jälkeen päädyimme KitchenAid Artisan -tehosekoittimeen. Tässä yhdistyi monta vaatimuslistalla ollutta asiaa: luotettava merkki, laadukas laite, riittävä teho, kannustavat käyttäjäkokemukset jne... Ja tottahan toki jatkuvasti esillä olevan laitteen pitää sisustukseenkin sopia!

Musta KitchenAid -blenderi melkein uppoaa musta-valkoiseen keittiön sisustukseemme. Yksinkertaisen massiivinen muotoilu ja kiiltävän musta pinta harjatun teräksen sävyisillä yksityiskohdilla on kuin meille tehty. Rakkautta ensi silmäyksellä, eli tähän kun törmättiin, ei muut enää tuntuneet miltään. Mustan Artisanin jälkeen yksikään budjetin rajoissa ollut blenderi ei enää noussut tälle tasolle tai aiheuttanut pienintäkään vatsanpohjassa kutkutusta.   

Yksi iso tekijä oli myös se, että KitchenAid Artisan ei ole mikään kevyt muovimasiina vaan jo painollaan, käsituntumalla ja visuaallisella ilmeellään luottamusta ja kunnioitusta herättävä kodinkone. Kannu on lasia, josta ei liukene BPA- tai muita kemikaaleja, eikä kannun pinta käytön myötä ja ajan mittaan kulu astianpesukoneen jäljiltä. Laitteen osat ovat laadukkaita, eikä irtonaisia hilavitkuttimia ole liikaa, vaan paketti pysyy helposti kasassa tällaisella 'ei niin -tekniikan ihmelapsellakin'. Purku, puhdistus ja takaisin kokoaminen pitää olla helppoa, jotta laitetta kuin laitetta tulee käytettyä. Ja tässä tapauksessa se on juuri sitä!


Täällä ollaan siis ahkerasti harjoiteltu erilaisia smoothie-kombinaatioita, mutta lisävinkkejä otetaan kiitollisena vastaan. Eli jos sinulla on hyviä smoothiereseptejä tiedossa, niin jaksaisitko jakaa niitä muillekin? 'Överin vihreä terveyspommi' tai 'herkkusuun kestosuosikki' - kaikki smoothievinkit ovat tervetulleita! Onko sinulla siis jokin salainen smoothie-suosikki?


Herkullista ja nautinnollista viikonloppua!

- Mirkka -




tiistai 12. maaliskuuta 2019

Andy Warhol tuli taloon!


Vihdoinkin! Siis vihdoinkin Andy tuli kotiin! Matka Ruotsin maalta Savon sydämeen oli yllättävän mutkikas, tai ainakin tosi kuoppainen. 

Kerroin helmikuun Deko-lehdessä kotimme sisustuksen vuodenaikavaihteluista. Meillä ei vaihdeta verhoja tai mattoja sesonkien mukaan, vaan  meillä vaihdellaan sisustusjulisteita. Uusi juliste vanhoissa kehyksissä saa tilassa kummia aikaiseksi!
  

Haavelistallani oli jo pidempään ollut Andy Warholin juliste "I never read. I just look at pictures". Osuvampaa tekstiä ei voisi ollakaan esteetikolle, joka ei saa sanoja pysymään samalla rivillä. Olen todennut, että silloin on parempi olla lukematta ja keskittyä vain kuviin, huom. kauniisiin kuviin. Ja jos kyseisen tekstin lomassa olevat kuvat ovat rumia tai tylsiä, niin silloin kannattaa vaihtaa lukukohdetta. Eli mitäs luulette; luenko mieluummin tieteellistä ja sivistävää kirjallisuutta vai kauniita kuvia pursuavia sisustuslehtiä ja -kirjoja? 

Andyn teksti tosiaan kolahti siihen malliin, että päädyin tilaamaan julisteen Ruotsin Moderna Museetista. Mietinkin jokin aika sitten blogipostauksessani, kannattaako julistetta tilata, kun postituskulut olivat samaa luokkaa kuin itse juliste. Pitkän pähkäilyn tuloksena päädyin siihen, että kyllä kannattaa. Tilasin julisteen ja tilaaminen kävi näppärästi, kuten ne yleensä käyvätkin. Mutta matkanteko Ruotsista Suomen Savoon kesti yllättävän pitkään. Kun paketti vihdoin saapui määränpäähänsä, huomasin heti sitä avatessa, että juliste oli pahoin ryttääntynyt. Itse pahvilaatikko oli moitteettomassa kunnossa, mutta julisterulla oli kuin nyrkillä pakettiin survaistu. Voitte siis arvata, miltä juliste näytti, kun se levitettiin suoraksi. Ei ollut suora, ei.


Vähän ehdin jo sivautella ärräpäitä ilmoille, koska ei ollut ensimmäinen kerta, kun Ruotsista tilattu juliste on pakattu huolimattomasti ja saapuu perille rypistyneenä. Tilasimme viime vuonna tyttärellemme Marcus & Martinus -julisteita ja sama juttu, eli oikomishoitoon menivät ennen kehyksiin asettamista. Reklamaatiota ei viitsitty tuolloin tehdä, kun julisteiden saaminen Kuopioon oli taas kestänyt luvattoman kauan, eikä uusia julisteita olisi millään jaksanut odottaa. Siis neitimme, en minä.

Moderna Museetin asiakaspalvelu toimi onneksi moitteettomasti ja reklaamatioviestin lähetettyäni oli uusi juliste meillä paljon ensimmäistä tilausta nopeammin. Ja siinä hän nyt on: Andy Warhol - viisaine sanoineen.


I never read. I just look at pictures.

- Mirkka -


P.s. Onko tuo taulun paikka satojen kirjojen vieressä hieman koominen? Kärsiikö taulun tekstin uskottavuus..? ;)

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Lomalahja itselle: AYTM Globe -maljakko


Olen sisustuksen suhteen kuin alkoholisti, joka löytää aina syyn avata pullon korkki. Niin myös minä löydän lähes aina "perustellun" syyn hankkia jotain sisustukseen liittyvää. Tällä kertaa syynä oli loma, talviloma. Kyllähän kunnon lomalainen itselleen lomalahjan hankkii, eikö?

Näin vankan perustelun siivittämänä annoin itselleni luvan käväistä Finnish Design Shopin nettisivuilla, eikä mennyt hetkeäkään, kun lomalahja oli löydetty!

 
 

Kerroin jo aiemmin addiktiostani pyöreitä sisustusesineitä kohtaan. Pieni ja pyöreä vaan on muotona sellainen, joka käy paikkaan kuin paikkaan ja asetelmaan kuin asetelmaan. Juuri muodon ja esteettisen keveyden vuoksi ihastuin tanskalaiseen AYTM Globe -maljakkosarjaan. Mallistosta löytyy maljakoita kolmessa eri koossa, viidessä värissä ja mustalla tai kultaisella jalalla. Lasimaljakon värivaihtoehtoina ovat musta, sininen, roosa, vihreä ja meripihka. 

Otin tylsästi varman päälle ja päädyin mustaan, koska se vaan käy joka paikkaan. Alunperin haaveilin pienestä mustasta maljakosta kultaisella jalalla, mutta koska sitä yhdistelmää ei ollut saatavilla, päädyin mustaa mustalla -versioon. Nyt on ainakin otettu satakymmenen prosenttisesti varman päälle!



Visionani onkin, että hankin joskus myöhemmin saman maljakon isompana kokona ja ehkäpä silloin päädynkin kultaiseen jalkaan. Maljakot olisivat kiva pari samalla lasinsävyllä, mutta jalat toisivat pientä kontrastia keskenään. Siihen asti tämä pienen pieni, vain 10 cm halkaisijaltaan oleva Globe-maljakko saa kaveerata Annon Rauha -maljakon kanssa. Hyvinhän tämäkin pariskunta näyttää tulevan toimeen!



Nyt pistän sisustusasiat hetkeksi taka-alalle ja keskityn täysillä lomanviettoon. Tämä loma lomaillaan kotioloissa kaikkea kivaa perheen kanssa puuhaillen. Kotiloman ohjelmalistaa on karttunut kiitettävästi, mutta tarkoituksena on silti elää hetkessä ja unohtaa kaikki aikataulut. Tehdään sitä, mitä huvittaa, ja jos ei huvita, niin sitten ei tehdä mitään. 

Eli aivot narikkaan ja loma-asetukset päälle - se o moro!


Lomalla tai ei, mutta ihanaa viikkoa 

itse kullekin kulkijalle!

- Mirkka -