logo

lauantai 28. huhtikuuta 2018

Koska keittiössäkin kiiltää - that's why!


Eihän siihen muuta syytä tarvita, eli eikun maalaamaan. Koska keittiö-olohuone -akseli on yhtenäistä tilaa ja keittiön seinä on korkeakiiltoista mustaa laattaa, niin pitäähän samaa struktuuria löytyä muualtakin. Entten tentten teelikamentten... Ja tsadaa: pensselöinnin kohteeksi joutui olohuoneen pöytämme. Pöytä on tehty vanhasta ruokailupöydästä, jonka jalat on pariin otteeseen lyhennetty sohvan eteen sopivaksi. Pinnassa oli ruskea petsi, joka nyt jäi mustan maalin alle. Kotiimme on vuosien varrella kerääntynyt jo turhankin paljon ruskeansävyjä, joten ruskeakiintiö tuli yksinkertaisesti täyteen. Piste.





Siitä alkoikin edellisessä postauksessa mainitsemani "ei mennyt niin kuin Strömsössä" -projekti. Koska olemme mieheni kanssa jo "semi-ammattilaisia" ;) maalaamisen saralla, ei maalikaupassa turhia myyjän apuja kyselty, vaan valitsimme hyllystä mustan täyskiiltävän maalin. Ennen maalausta tehtiin perusteelliset pohjatyöt eli pinnan hionta, pyyhintä hiontapölystä, vielä vähän hiontaa ja huolellista pyyhintää. Vihdoin ensimmäinen maalikerros pintaan ja hyvältähän se näytti. Tottakai se näytti, kun se oli musta. Tosin ei ihan niin kiiltävä kuin olin kuvitellut, mutta ei muuta kuin kuivumisen jälkeen uusi maalikerros, niin eiköhän se siitä. Mutta kun ei tosiaan siitä. Pinta ei ollut paksu ja tasaisen kiiltävä, vaan paremminkin laikukkaan mattainen ja vain paikoittain näkyi häivähdys kaivattua kiiltoa. Kaiken lisäksi pinta oli täynnä pienen pieniä ilmakuplia, eli lopputulos ei todellakaan ollut sitä, mitä haettiin.
 




Tässä vaiheessa todettiin, että kolmas kerros tuskin toden sanoo, joten ei auttanut kuin turvautua luottoystäväämme Googleen. Monilla muilla oli ollut samoja ongelmia ja joku onnellinen oli löytänyt avun Miranol-maalista. Minullakin oli Miranolin ylivertaisuudesta muistikuvia, joten pitihän sitä kokokeilla. Ensimmäinen pensselin veto ja olin varma; pöydästä tulee täydellinen! Pari kerrosta pinta vaati, mutta niin siinä tosiaan pääsi käymään, että lähes täydellinenhän siitä tuli! Paitsi että pöydän ollessa jo omalla paikallaan huomasimme, että yksi jalka oli jäänyt miranoloimatta ja se oli huomattavasti mattaisempi kuin muu pinta. Niinpä taas suojamuoveja ja maalausvälineitä virittämään kylpyhuoneeseen, mutta sehän kävi jo rutiinilla. 

Yritin lohdutella itseäni sanonnoilla "hiljaa hyvä tulee" ja "lopussa kiitos seisoo". Ja on ne vanhat sanonnat vaan viisaita, kun niinhän siinä loppujen lopuksi kävikin! (useamman päivän tuhrauksen jälkeen) ;)



 

Jos jotain negatiivista lopputuloksen suhteen, niin kiiltomustassa näkyy pieninkin pölyhiukkanen heti sen jälkeen, kun olet juuri pyyhkinyt pinnan, mutta so what! Nyt pöytä joka tapauksessa mätsää täydellisesti keittiön seinälaattoihin - ne elämän pienet suuret asiat! ;)

Jospa ne oli tässä, 

tämän vuoden maalaamiset meinaan -terkuin,

- Mirkka -

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Romanttisuudesta riisuttu makuuhuone

 




Milloin tämä keväthuuman tuoma pesänrakennusvietti oikein helpottaa?!? Vai onko kevät edes syyllisenä, koska tämä alkoi jo heti vuoden vaihduttua? Syvään huokaisten voin todeta, ettei loppua joka tapauksessa ole näkyvissä ja isommat sekä pienemmät sisustuspäivitysideat vain vilisevät pääkopassa.





Voimakkain boho-kausi on selätetty ja heti joulun jälkeen alkoi kodin päivittäminen pelkistetympään kuosiin. Jokainen huone on saanut osansa ja nyt vuorossa oli makuuhuoneen riisuminen romanttisesta talonpoikaistyylistä. Vanha Singer-ompelukonepöytä ja ladonlaudoista itse tuunattu sängynpääty ilahduttavat nyt toisten koteja. 

Työpöytänä toiminut ompelukonepöytä vaihtui yksinkertaiseen pöytälevyyn - simppeli is the best. Olen ihastunut seinään kiinnitettäviin huonekaluihin, jotka luovat tilaan avaruutta, kun jalat eivät vie lattiatilaa. Eikä ihastustani yhtään vähennä se, että siivoaminen helpottuu huomattavasti!





Tämä oli taas näitä "nollasta sataan sekunnin sadasosassa" -visioita, eli kun sain päähäni Singerin vaihtamisen pelkkään pöytälevyyn, piti se toteuttaa HETI. Netistä  ei löytynyt tarpeeksi nopeasti sopivaa mustaa pöytälevyä, joten oli otettava muut avut käyttöön. Ja nyt pitää taas kiittää kaiken hamstraavaa aviomiestä, joka oli säästänyt ylimääräisen hyllylevyn pätkän. Itsehän olisin moisen jo heittänyt kierrätykseen, mutta onneksi vastakohdat täydentävät toisiaan ja mies oli toiminut juuri päinvastoin. Pätkä oli passelinkokoinen, mutta valitettavasti valkoinen. Viime kuukausina on tullut sen verran maalailtua milloin mitäkin, että pensselin käteen ottaminen ei olisi voinut vähempää houkuttaa. Mutta mitäpä sitä ei sisustuksensa eteen  tekisi, eli ei muuta kuin loihtimaan valkoinen mustaksi. Onneksi varastoista löytyi (myös) täyskiiltävää mustaa Miranolia, joten näppärästihän kaikki loppujen lopuksi kävi. IKEAsta vielä EKBY LERBERG -hyllynkannattimet (samat vaihdettiin seinähyllyynkin) ja paketti oli valmis. Yksinkertaista, nopeaa ja ennen kaikkea edullista! Herääkin kysymys, että miten niin sisustaminen on muka kallista...

Tuosta Miranolista tuli mieleeni syy, miksi purkki jokin aika sitten hankittiin, ja siitä taas pulpahti ajatuksiini, että tuostakin maalausprojektista pitänee postata blogin puolella. Se voisi mennä vaikka otsikon "Aina ei mene niin kuin Strömsössä" alle. Huh. Palaan aiheeseen. ;)





Sängynpäädyn muutos kävi työpöytääkin nopeammin, eli työpaikan kahvipöydässä ohimennen maininta "olen muuten myymässä sängynpäätyäni", kaupat tuli samantien ja makuuhuoneeseen saatiin esteettisesti lisäneliöitä.

Btw, ei tullut muuten kalliiksi tämäkään muutos, päinvastoin.





Tällainen riisumisprojekti tällä kertaa. Mielenkiinnolla jään odottamaan seuraavaa sisustusviiraustani...

Jatkuuko pesänrakennuskuume vielä sielläkin?

- Mirkka -



lauantai 14. huhtikuuta 2018

Keittiöremppa tehty - tervetuloa kurkistamaan!

 

 
    
Ihan pikkuisen on venynyt tämä keittiöremppa-postaus, mutta nyt vihdoin sain tallennettua pikselien muotoon ja mustaksi valkoiselle uudistetun keittiömme.

Kotimmehan on valmistunut 2012 eli keittiö oli kaikin puolin vielä priimakunnossa. Mutta kun on esteetikko, joka voisi melkeinpä elää pelkillä kauniilla sisustuskuvilla, niin voitte vaan arvata olenko ympäröinyt itseni viime kuukausina mitä kauneimmilla keittiöideoilla. 

Ja mikä onkaan lopputulos? No tietty se, että oma "vanha" keittiö alkoi näyttää jo niin so last seasonilta.


 

Jos keittiön suunnittelu olisi mahdollista aloittaa puhtaalta betonipinnalta, niin lopputulos olisi ollut jotain ihan muuta, mutta nyt mentiin vanhojen puitteiden ehdoilla. Niinpä päivityksen alle joutuivat ainoastaan seinälaatoitus ja työtasot altaineen ja hanoineen. 

Tunkkainen ruskea taso vaihtui raikkaaseen mustaan (jokin tuossa "raikkaassa mustassa" mättää) ja valkoiset seinälaatat muuttuivat mustiksi. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan uudetkin laatat olisivat olleet valkoiset, mutta mustilla saumoilla. Onneksi mieltään saa muuttaa ja suunnitelmat menivätkin yllättäen uusiksi. Oltiin nimittäin jo laattaostoksilla, kun näin valitsemani laatan mustana ja visio vaihtui sekunnin sadasosassa. Vuodet ovat kuitenkin tuoneet sen verran malttia, että mietin asiaa yön yli - ja tein kaupat mustista laatoista vasta seuraavana päivänä. ;)

Keittiönseinän lopullisena kohtalona oli kiiltävät mustat laatat marmorinvalkoisilla saumoilla ja tiiliskiviladonnalla. Löysin K-raudasta täydelliset vintage-henkiset ja käsintehtyä laattaa muistuttavaa struktuuripintaa olevat laatat, me like. Jos huonetila olisi suurempi, olisin vetänyt laatoituksella huomattavasti laajemman osan seinästä, mutta rivarikolmion neliöt eivät ole päätä huimaavia, joten piti pysyä kohtuudessa. Laatta-alaa nostettiin kuitenkin huuvan kohdalta aiempaa ylemmäksi, jolloin laattaseinään saatiin lisää näyttävyyttä.


 


Vanhat tasot vaihdettiin mustiin laminaatteihin ja teräsallas mustaksi komposiittialtaaksi. Kuten jo mainitsinkin, niin remppa tehtäisiin pelkistetymmällä tyylillä ja materiaalivalinnat menisivät osin uusiksi, jos puitteet ja kukkaro olisivat sen sallineet. Ja onhan hienoa, että päässä pyörii jo seuraavankin keittiömme suunnitelmat, niin ei tule sitten tehtyä mitään hätiköityä. Tämä keittiöremppa oli siis tällainen harjoitusversio ja seuraava hipoo tietty jo täydellisyyttä, heh heh... ;)

Keittiössämme oli jo ennestään rosteriset kodinkoneet, huuva, kohdevalaisimet sekä pieniä sisustusyksityiskohtia. Rouheaa rosterihenkisyyttä jatkettiin laatoituksen reunoissa olevilla koristelistoilla ja rosterisilla valolistoilla. Vanhat valkoiset valolistat tekivät välitilasta ahtaan ja vanhanaikaisenoloisen, ja jo pelkkä listojen poisto remontin tiimellyksessä sai keittiön näyttämään paljon avarammalta.  

Vink vink! Edullinen keittiön kohennus -idea (valaistuksen sen salliessa) > valolistat veks ja heti näyttää trendikkäämmältä! Pienillä jutuilla voi saada suuria aikaan ja juuri ne olivat meidänkin keittiössä pisteenä I:n päällä luomaan maskuliinista bistro-tunnelmaa.  

 


Mitä tekisin toisin?
- Käytössä olleilla puitteilla en mitään. Esteettisesti keittiömme sulautuu nyt kotimme muuhun sisustukseen ja koko kodissa vallitsee sama teollishenkinen tyyli ja tummanpuhuva tunnelma. 

Ja kenelle kuuluu kiitos? No remppamiehellemme Terolle tietty! Huippuammattilainen muutti paperilla olleet suunnitelmani juuri sellaiseksi, miksi olin lopputuloksen päässäni kuvitellutkin. Aikataulut pitivät ja bonuksena alkuperäiset suunnitelmat vielä hioituivat remontin aikana Teron hienoilla ideoilla. Voin siis lämpimästi suositella PK Remontti ja Saneeraus Oy:tä!

Keittiöremppa: CHECK.  
Mitäs tässä sitten? No jos vaikka alkaisi suunnittelemaan uusia remppakohteita! (...ja mies kiittää...) ;)
 



Kyökkiremppaterkuin,

- Mirkka -




sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Kaktusten mullanvaihto - JA RÄISKYVÄ RUUKKURAKKAUS!




Sitä on meikäläisen orastava kevät ollut. Kaktusfarmini kaipasi kipeästi extrahoitoa ja päätin, että tänä keväänä vaihdan kaktuksiini ensimmäistä kertaa mullat. Terävän piikikkäät kaverit eivät ole hirveästi houkutelleet moiseen hommaan, mutta kaikki on mennyt yllättävän kivuttomasti - siis kirjaimelliseti. Pari kertaa otin pientä kontaktia piikkien kanssa, mutta yhtään ärräpäätä ei päässyt, eikä kertaakaan tarvinnut kaivaa pinsettimiä esille piikin metsästystä varten.





Ja arvatkaas, mikä minut innoitti tähän etukäteen kivuliaaksi luultuun operaatioon? No rakkaus tietty - räiskyvä ruukkurakkaus! 

Sain nimittäin ystävältäni sisustussuunnittelijaksi valmistumiseni kunniaksi kasvin söpöäkin söpömmässä saviruukussa. Kemiani tosin synkkaavat lähinnä kaktusten kanssa, joten ruukussa ollut "jokin muu" -kasvi on valitettavasti siirtynyt jo tuonpuoleiseen. Kun ei osaa hoitaa, niin ei osaa hoitaa. Mutta onneksi ruukku ihastuttaa edelleen - kiitos "Lindell"! ;) 





Ihastus kasvoi sellaisiin lukemiin, että halusin saman sarjan ruukkuja enemmänkin. Siitä alkoikin vuosisadan salapoliisityö, jotta löysin juuri samoja savisöpöläisiä. Ja kuin tilauksesta törmäsin ruukkuihin netissä, mikä juhlapäivä se olikaan! 





Ruukut ovat helsinkiläisen Eva Spoofin Udumbara -keramiikkastudion ihanuuksia. Jokainen ruukku on käsinvalettu persoonallinen oma itsensä, eli kahta täysin samanlaista ei löydy. Ruukut tehdään kotimaisesta luonnonsavesta ja savi tulee Kultelan kylästä Somerolta. Mieti miten ekologista ja uniikkia kotimaista työtä! Tällainen taustatieto luo tuotteelle kuin tuotteelle huomattavaa lisäarvoa nykypäivän massatuotanto- ja kertakäyttökulttuurissa.

Kävin Helsingin reissulla Kalliossa sijaitsevassa Udumbarassa fiilistelemässä käsinkosketeltavaa käsityöläishenkeä ja hiplailemassa keramiikkakaunottaria. Mukaan lähti tietty kassillinen ruukkuja - pitäähän kotiin aina tuoda ison kirkon tuliaisia! ;)


 


Olen aiemmin aina siirtänyt ja siirtänyt kukkien istutushommia ja niinpä kaktukseni ovatkin olleet jo jonkun vuoden kaupan alkuperäisissä muoviruukuissaan. Udumbara-ruukut herättivät uinuvan viherpeukaloni ja nyt on kaikkiin kaktuksiin vaihdettu mullat ja ruukut. Toiset saivat vielä tyytyä kaupan teollisiin terrakottaruukkuihin ja valioyksilöt pääsivät nauttimaan Udumbara-ruukkujen hellästä syleilystä. Kunnes seuraavalla Helsingin reissulla koukkaan taas Kaarlenkadulle ja tuon lopuillekin kaktuksille Udumbara-tuliaisia...


♥ Ruukkurakkausterkuin ♥

- Mirkka -


P.s. Udumbara-valikoimaa pääsee ihastelemaan ja tilauksia tekemään myös osoitteessa https://holvi.com/shop/UDUMBARA/ 


- Postaus on tehty yhteistyössä Udumbaran kanssa -