kotiliesi

keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Lomamatkan sisustustuliainen


Olen ronkeli turisti tuliaisostosten suhteen. Tulen reissusta mieluummin tyhjin käsin, kuin tuon väkisin turhaa krääsää. Toivon löytäväni matkakohteista jotain aitoa ja paikallista. Sisustusliikkeet ovat aina kiinnostavia ja jos sellainen tulee vastaan, niin usein teen ainakin pikaisen kierroksen niissä. Tai tarkemmin ajatellen; ei, enpäs välttämättä teekään. Myös niiden osalta olen vaativa ja valikoiva. En jaksa kiertää liikkeitä, joissa on samat tuotteet joka puolella maata tai mannerta. Mieluummin valitsen puodin, jossa on tarjolla uniikkia käsityötä tai paikallista taidetta.

Teimme perheen kanssa heinäkuussa Länsi-Suomi -tourneen ja tämä sama tuliaisten osto -ajatus oli läsnä koko reissun ajan. Jos Keskisen kyläkaupan Crocs-kenkäostosta ei lasketa, niin hyvin metodi toimikin koko matkan ajan. Vasta Vanhan Rauman kivijalkaliikkeitä kierrellessä alkoi vatsanpohjassa kutitella siihen malliin, josko löytäisin sieltä jotain sykähdyttävää, josta olisi iloa pitkäksi aikaa. Ja kun eteen tuli keramiikkaliike, tiesin, että hetkeni on koittanut. Heti ovesta sisäänastuessani aistin, että nyt on tarjolla jotain sellaista, mistä Tulokkaan rouva tykkää. Vanhassa puutalossa sijaitseva pieni liiketila oli täynnä keramiikkataiteilijoiden erityylistä taidetta. Löysin useammankin vaihtoehdon kotiintuomisiksi, mutta pisimpään pysähdyin raumalaisen taiteilijan Heli Väisäsen "TYYPIT" -keramiikkahahmovalikoiman kohdalla. Pari tyyppiä kiinnitti mielenkiintoni välittömästi ja loppujen lopuksi Kuopioon matkasi kuvan ronskin kaunis naishahmo.


Tiesin jo liikkeessä tätä tyyppiä ihastellessani, mihin sen kotona laittaisin. Ja juuri siinä paikalla se on ollutkin kotiinpaluusta lähtien: sängynpäätymme päällä. 

On uskomatonta, miten toisen, täysin tuntemattoman henkilön luoma teos voi puhutella niin voimakkaasti. Sama pätee kaikkeen taiteeseen; useimpien, hienojenkin luomusten ohi menet tuntematta mitään ihmeellistä, ja sitten on näitä, jotka on vaan pakko saada. 

Koska ne puhuttelevat.


Tuliaisterkuin

- Mirkka -

tiistai 23. heinäkuuta 2019

Kuivatut kesäkukat: karun kaunista!



Viime syksynä kukkapenkkiimme istutettiin kolmen erikokoisen laukan sipuleita. Iloiseksi yllätyksekseni ne kukkivat jo ensimmäisenä kesänään kuin vanhat tekijät. On ne vaan niin näyttäviä kukkaiskaunottaria, että moni muu jää kakkoseksi.

Olen nähnyt useissa sisustuskuvissa kuivattuja laukkoja maljakoissa ja ne jaksavat herättää katsojan huomion kuivan karunakin. Myös ruskea pukee hienosti tätä kukkapallukkaa, eikä se jää katsojalta silloinkaan huomaamatta. 

Yksinkertainen vaan on niin kaunista.



Päätin siis kokeilla laukkojen kuivatusta vaikka sydäntä kylmäsi leikata kukkapenkistä kaksi komeaa yksilöä. Onneksi sinne jäi vielä laukkoja yllin kyllin, joten parin kukan häviämistä ei kukaan huomaisi. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta laukkojen kuivatuksesta, mutta luotto kuivatusmetodiini oli kova. Laitoin laukat huosuhengarin nipsuttimiin roikkumaan ja parin viikon jälkeen uskalsin siirtää ne maljakkoon. Pelkäsin, että jos siirrän kukat liian nopeasti maljakkoon, voi kukan varsi vääntyä painavan kukinnon vuoksi. Näin ei onneksi kuitenkaan käynyt, vaan kovin terhakkoina nuo näyttävät törröttävän Urna-maljakossa. 

Tässä vaiheessa kesää en vielä henno kuivata laukkoja enempää, mutta syksyn tullen niitä löytyy varmaan useammassakin housuhengarissa roikkumassa. Toivottavasti myöhemmin syksyllä ne ilahduttavat meitä myös maljakoissa. 



On ne vaan niin, kyllä ne vaan on - niin karuja ja kauniita.

Kuivatatko sinä kesäkukkia talven iloksi?

Karunkauniin kukkaisterkuin

- Mirkka -

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Yyteri - kuin ulkomailla olisi ollut!



Meidän perheen tämän kesän ensimmäinen matka suuntautui eksoottiseen Länsi-Suomeen. Eksoottinen - sitä se tosiaan oli, kun on tällainen Itä-Suomen kasvatti. Yksi ehdoton matkan huippukohteista oli Porin Yyteri. Odotin sitä malttamattomana ja olin Yyteriin mennessä monta kertaa varmistanut, että kameran akussa on virtaa, ja että se varmasti on kameran sisällä!

Eikä Yyteri todellakaan pettänyt neitsytmatkalaistaan! Aivan kuin olisi tullut ulkomaille. Kuusi kilometriä hiekkarantaa, hiekkadyynejä lähes silmänkantamattomiin, sininen taivas, vielä sinisempi meri... 

Kuvat puhukoon puolestaan, minä ja näppäimistö hiljenemme.

Yyteri, Yyterin hiekkaranta, hiekkaranta, Yyterin hiekkadyynit, hiekkadyynit, kotimaan matkailu, rantaloma, Porin Yyteri, kesäloma, visit Pori, m.newcomer, m.newcomer_visualist, mirkka tulokas, kuopio

Yyteri - teit lähtemättömän vaikutuksen.

- Mirkka -

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Peili sisustuselementtinä: Makuuhuoneen kaaripeili



∣ Peilistä saatu alennusta some-näkyvyyttä vastaan ∣

Peili on yksi suosikki-sisustusmateriaalini. Niiden avulla pieniin huoneisiin saa helposti tilan tuntua ja edullisesti "lisäneliöitä". Suuremmissa peilit taas tuovat tilaan elävyyttä ja lisäävät kiinnostavuutta. 

Reilun 80 neliön kodissamme on käytetty peilipintaa turhia säästelemättä. Muistan, kuinka makuuhuoneemme peililiukuovia suunniteltaessa olin huolissani siitä, tuleeko huoneesta tanssikoulun sali mieleen, kun suurta lasipintaa on kahdella seinällä. Huoli oli turha; ei tullut, ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen tuolloiseen valintaan. Samoin tekisin tulevaisuudessakin; peilipintaa pitää olla riittävästi ja samalla myös esteettisen näyttävästi.



Massiivisten peililiukuovien lisäksi kodistamme löytyy erilaisia koristepeilejä lähes joka huoneesta ja useammassa muodossa. Kaaripeiliä meillä ei tosin aiemmin ollut, mutta nyt makuuhuoneestamme löytyy sellainenkin. 

Olen ihastellut somessa ja IG:ssa vastaantulleita eri kokoisia ja kauniin sävyisiä kaaripeilejä ja aina kuvan yhteydessä on ollut merkintä: #lasilinkki ja #essiscollection. Peilit ovat siis Essis Collection by Lasilinkki, eli jo vuodesta 1983 asti Kuopiossa toimineen täyden palvelun lasitalon tuotantoa. Lasilinkki luo lasista lähes mitä tahansa ja on valtakunnan eturivissä erityisesti sisustus- ja rakennuslasin tarjoajana. Lasilinkin  showroom onkin kuin lasitaivas - mitä ei lasista pysty tekemään, sitä ei ihminen tarvitsekaan!



Ja tämän kaaripeilinhän minä ehdottomasti tarvitsin! Harmaasävyinen peili sopii harmaavoittoiseen makuuhuoneeseemme täydellisesti - oletko samaa mieltä? 

Tilasin peilin mittojen mukaisesti 40 x 60 cm ja se on kuin luotu sängynpäätymme päälle. Ai niin; juuri siihenhän se olikin tarkoitettu! Alla olevassa kuvassa näkyy DIY-työpöytä, jonka harmaan lasilevyn hankin myös Lasilinkistä. Huoneen harmaa harmonia heijastuu siis nyt myös kaaripeilin kautta - oh, I love it so! 



Lasilinkin Essis -mallisto on mukana Kouvolan asuntomessuilla ja esillä on mm. tilan huomionherättäjä, suurikokoinen lattiaversio tästä kaaripeilistä. Asuntomessut ovat avoinna 11.8. saakka, joten kannattaa käydä ainakin tutustumassa näihin kutkuttavan kauniisiin peili-sisustuselementteihin!


Nähdäänkö messuilla?

- Mirkka -






tiistai 9. heinäkuuta 2019

Satu Nisun design kiinnostaa maailmalla



Tein loppuvuodesta 2017 blogipostauksen kuopiolaisesta design-suunnittelija Satu Nisusta ja hänen uniikeista vilteistä, postauksen löydät täältä. Tapasin Sadun ensimmäisen kerran Habitare-messuilla 2017 ja hänen viltit tekivät heti lähtemättömän vaikutuksen. Esitin Sadulle tuolloin, josko voisin tehdä tuotteista blogipostauksen: olivathan viltit jotain niin uutta ja erilaista sisustusrintamalla, että ilosanomaa oli pakko päästä jakamaan. 


 

Tuolloin elettiin tosiaankin syksyä 2017, nyt on kesä 2019 ja Sadun tuotteet ovat ihastuttaneet jo Suomen rajojen ulkopuolellakin. Tämä ei tosin ole mikään yllätys, ovathan tuotteet ainutlaatuisia koko maailmankartalla. Satu Nisu onkin kovassa nosteessa maailmalla; Vogue esitteli kesä- ja heinäkuun numeroissaan Sadun ylelliset sisustustuotteet, Tatler-lehti on tuonut jo kolmessa numerossaan viltit esille, ja  viimeisimpänä, muttei todellakaan vähäisimpänä portugalilainen designbrändi Brabbu on kiinnittänyt Sadun suunnittelijatiimiinsä. Satu suunnittelee ja valmistaa Brabbulle oman yksilöllisen sisustustekstiilimalliston. "WAU!" sanon minä!

Eikä suosio jää tähän. Satu Nisu Designin uniikkeja, suomalaisena käsityönä valmistettavia tuotteita tullaan esittelemään Suomen paviljongissa Dubain Maailmannäyttelyssä 2020! Ihan kylmät väreet iskee, kun kirjoitan tätä tekstiä - niin hieno juttu!



Satu Nisu Designin kaikki tuotteet on kudottu innovatiivisella tekniikalla perinteisillä kangaspuilla Kuopiossa. Tuotetta voidaan käyttää vilttinä, seinätekstiilinä tai vaikka sängynpäätynä. Tekstiilin elävää pintaa voidaan myös hyödyntää sisätilojen akustiikan parantamisessa. Samaa tekstiiliä on nähty muotisuunnittelija Jukka Rintalankin mallistossa. Kudottu tekstiili ei siis ole ainoastaan yksilöllinen vaan myös todella monikäyttöinen.

 
 

Monikäyttöisyydestä kertovat myös nämä postaukseni kuvat. Sain kotiini kaksi Sadun vilttiä; mustan ja valkoisen. Alkuperäisenä tarkoituksenani oli ottaa kummastakin viltistä yhdet kuvat, mutta kun aloin miettimään hyviä käyttökohteita ja paikkoja vilteille, huomasin, että nehän sopivat pienessä kodissamme useampaankin paikkaan. Aivan kuin ne olisi varta vasten tehty kaikkiin noihin kuvauskohteisiinsa. 

Ja kyllä, olisin todella iloinen, jos voisin jättää ne kotiini; niin kauniita ja persoonallisia nämä tilan huomionherättäjät ovat!



Jos mielenkiintosi heräsi ja haluaisit käydä livenä hypistelemässä näitä Suomen luonnosta inspiraationsa saaneita vilttejä, niin Helsingissä niitä löytyy Casuarinasta. Lisätietoja Sadusta ja vilteistä löytyy osoitteesta www.satunisu.fi. Jos haluat tutustua johonkin uuteen ja täysin erilaiseen, niin kannattaa käydä kurkkaamassa Sadun sivut! 


Inspiroivin design -terkuin

- Mirkka -


Huom. Tämä postaus ei ole kaupallinen yhteistyö. Haluan vain omalta osaltani jakaa muillekin tietoa tästä yksilöllisestä design-tuotteesta - tuotteesta, joka on huomioitu jo laajasti Suomen  ulkopuolellakin. Hyvä Satu!

torstai 4. heinäkuuta 2019

DIY: Lasinen työpöytä


Meillä on makuuhuoneessa pieni työpiste, jonka yleensä läppäri on valloittanut. Kolmen hengen ja kahden makuuhuoneen kodissa työtila piti yhdistää makuuhuoneen yhteyteen, joten työpöytä on toiminut samalla sekä yö- että työpöytänä. Aiemmin samalla paikalla oli vanha Singer-ompelukone, joka oli lähinnä yöpöytä-käytössä. Sisustajan kodissa huonekalut leikkivät piirileikkiään, joten tällä hetkellä mennään tosiaankin yhdistetyllä yö-/työpöytä-versiolla. Ja tämä ratkaisu on ollut todella toimiva. 

Singer lähti aikoinaan uuteen kotiin ja työpöytä tehtiin kaapissa joutamattomana olevasta hyllylevyn palasesta ja IKEAn hyllynkannattimista, projektista jutunpätkää täällä. Pöytälevy maalattiin mustalla Miranolilla, jolloin siitä saatiin täysin kiiltävä. IKEAsta löytyi silmää miellyttävät tummanharmaat kiinnikkeet, joten ei muuta kuin kiinnikkeet seinään ja levy niihin kiinni - näppärää!

Mutta kuten sanoin sisustajan kodista, niin eihän tämä tietenkään ollut lopullinen ratkaisu, vaan pöytäidea jalostui ajansaatossa...


Koska kotimme neliöt ovat rajalliset, on sisustuksen ilmavuus pienissäkin asioissa aina tervetullutta. Niinpä sainkin idean, että pöytälevyn ollessa läpikuultavaa lasia, toisi se huoneen yleisilmeeseenkin keveyttä. Muutos olisi kaiken kukkuraksi helposti toteutettavissa eli soitto paikalliseen lasiliikkeeseen ja tilaus sisään. Alunperin ajattelin täysin kirkasta lasilevyä, mutta tilausta tehdessä ajatus kehittyi ja päädyin harmaaseen lasiin. Makuuhuoneemme on harmaavoittoinen, joten seinäväriin ja uudehkoon sängynpäätyyn sulautuva harmaa lasi olikin passeli valinta. 

Lasilevy kiinnitettiin vanhoihin seinäkiinnikkeisiin kirkkaalla kaksipuoleisella teipillä, eli todella helposti kävi tämäkin pöytäpäivitys. Ulkopuolinen ei varmaan edes huomaa, että pöytälevy on vaihtunut, mutta omaan silmään lasinen versio näyttää huomattavasti paremmalta. Ne on niitä pikku juttuja, jotka tekevät ehyen ja viimeistellyn kokonaisuuden - niin sisustuksessa kuin kaikessa muussakin esteettisessä stailauksessa.


Olin jo suunnitellut ennen tätä pöytälevypäivitystä, että tulevaisuudessa, kun kodissamme on työ-/harrastushuone, haluan sinne metallisilla pukkijaloilla olevan isohkon lasilevyn työpöydäksi. Mustat Hay Loop Stand -pukkijalat harmaalla lasilevyllä tuntuisi tällä hetkellä täydelliseltä työpöydältä. Ja nyt kun käytännössä on todettu, kuinka kätevästi tee-se-itse -työpöytä rakentuu, niin enää ei puutu kuin se ylimääräinen huone. Mistäs niitä sitten saisi..?

Työpöydän tuunausterkuin

- Mirkka -



tiistai 2. heinäkuuta 2019

Pieni kurkistus pienelle pihallemme



Muutimme nykyiseen kotiimme 2012, jolloin rivitaloyhtiömme valmistui. Olen paluumuuttaja, eli perheemme muutti Helsingistä vanhaan kotikaupunkiini Kuopioon. Yksitoista vuotta kului  Helsingin sykkeessä ja sitten iski niin kova ikävä Savon sydämeen, että muukin perhe taipui suureen elämänmuutokseen. Muutos oli tosiaan suuri, mutta onneksi lähes pelkästään positiivisessa mielessä. 

Yksi monista muutoksista oli se, että Helsingissä asuimme viimeisimmäksi vanhassa kerrostalo-kolmiossa ja Kuopiossa pääsimme juuri valmistuneeseen suurempaan ja vielä hieman edullisempaankin rivitalokotiin. Kaiken kukkuraksi järven ympäröimälle asuinalueelle, eli muuton myötä elinympäristö ja elämänlaatu nousivat useamman pykälän ylöspäin. Asumme Kuopion Saaristokaupungissa ja kuten nimikin sen jo kertoo, löytyy vettä joka puolelta tätä yli 10 000 asukkaan asuinaluetta. Se olikin yksi iso asia, jota Helsingissä asuessani kaipasin. Ehdin asua ympäri pääkaupunkiseutua (nuorena ehtii kaikenlaista) ja ainoastaan Arabianrannassa asuessani meri oli pienen kävelymatkan päässä. Muuten veden äärelle joutui usein lähtemällä lähtemään, ja se tuntui Kallaveden äärellä asuneelle raskaalta.

Nyt tuota ongelmaa ei onneksi ole. Tosin en voi sanoa, että kuulisin nykyisen kodinkaan pihalle laineiden liplatusta, mutta ainakin tiedän, että lähellä sitä on - sitä märkää ja niin ihanaa. 


Kun muutimme Kuopioon, olimme mieheni kanssa täysin tumpeloita pihatöiden ja kasvien/kukkien kasvatuksen suhteen. Olimme kumpikin asuneet lähes koko ikämme kerrostalossa, joten kokemusta oli lähinnä kesäkukan ostamisesta pienelle parvekepöydälle. Rivitalokotiin päästyämme, jossa kaiken kukkuraksi oli rivaripihaksi suht iso piha-alue, innostuimme pihatöistä. Ensin kylvettiin ruoho kasvamaan multapihalle, kohta tehtiin jo pieni kukkapenkki ja parin kesän jälkeen uskallettiin laajentaa se jo suureksi liuskekivi-istutusalueeksi. Sitä ennen olimme rakentaneet pihalle liuskekivipation (jonka senkin tekeminen oli aivan uusi juttu kummallekin), ja ylimääräisistä kivistä muurasimme kukille altaan.

Olimme muutama vuosi sitten mukana Suomen kaunein koti -ohjelmassa ja sen myötä meitä pyydettiin samana kesänä kuvattuun Piha ja parveke -ohjelmaan. Kumpikin olivat hienoja kokemuksia ja kuvauspäivät todella antoisia, mutta ennen kaikkea Piha ja parveke -ohjelma opetti meitä pihatöistä todella paljon. Suunnittelimme etukäteen ihanan puutarhurin Kati Jukaraisen kanssa tulevia muutoksia ja kuvauspäivänä suunnitelmat sitten toteutettiin. Kati kertoi kuvauspäivän aikana niin paljon uutta puutarhan hoidosta, että suoritimme varmaan samalla jokusen puutarhuri-opintopisteenkin - kiitos Kati! Itse piha-alueelle ei oikeastaan tehty mitään, olihan se meidän jäljiltä jo priimakunnossa, heh heh... Mutta terassia kohennettiin uusin kalustein ja matoin, rakennettiin tasoa kaappeineen, ja istutettiin aivan älytön määrä erilaisia yrttejä ja kasveja. Sinä kesänä terassillamme oli todellinen ruukkupuutarha!

Muistona tuosta kesästä ja kuvauksista on mm. terassin nurkalla oleva riippahernepuu, joka  näkyy yllä olevissa kuvissa. Kuvauskesän  ajan puu oli ruukussa ja syksyn myötä se istutettiin maahan. Kuvaukset olivat kaikkinensa huikea kokemus ja antoivat minulle "puutarhurina" rohkeutta kokeilla erilaisia istutuksia kukista koristepuihin saakka. Ja mikä on ollut ihanaa ja yllättävää, niin kasvit ovat pysyneet vielä hengissäkin! Miettikää, ensin et tajua pihatöistä mitään, sitten vähän googlettelet ja konsultoit asiantuntijan, naapurin ja työkavereiden kanssa, ja tsadaa; pian pihasi kukat kukkivat kilpaa keskenään ja vihreä on erimuodoissa vallannut koko pihan. Hieno tunne, kun onnistuu jossain itselle aivan uudessa jutussa!


Postauksen tarkoituksena oli kurkistaa eri puolille pihaamme, mutta teksti hieman lähti rönsyilemään. Sitä sattuu välillä ja onpahan ainakin pohjustettu hyvin, miten tähän hetkeen on tultu, hih. Pihaa kuvatessa aamuaurinko loi omat haasteensa, enkä saanut ikuistettua pihaa joka puolelta, mutta jospa kuvien kautta jonkinlaisen yleisilmeen saa. Pihamme rakentuu siis suurehkosta liuskekivi-patiosta ja -kukkapenkistä, koristepensaista ja -puista, terassin ja pation kalusteryhmistä, muutamasta massiivisesta ruukkuistutuksesta sekä siitä tärkeimmästä: suuresta määrästä rakkautta, jota pihan rakentamiseen on annettu. 

Tämä on tyylimme tällä hetkellä, mutta jos pääsisin suunnittelemaan uuden pihan alusta alkaen, olisi yleisilme ehkä hieman erilainen. Kodin sisustus on karsittu aiemmin vallinneesta maalairomantiikasta ja sama fiilis on pihankin suhteen. Uudessa pihassa suosisin enemmän modernia ja pelkistettyä ilmettä, massiivisia betonisia istutusaltaita, kalusteiden skandinaavisen selkeää muotoilua, tekstiilien ja kalusteiden harmaata sekä kasvien ja kukkien vihreää väripalettia... Siinäpä jonkinlaista sabluunapohjaa, jota lähtisin pihasuunnitelmassa noudattamaan.

Kasveista sydämeni on vienyt mm. aiemmin mainittu riippahernepuu, joka tulisi ehdottomasti olemaan seuraavassakin pihassani. Myös jättilaukka näyttävine liloine kukintoineen, ja massiiviset ja maukkaat raparperit löytyisivät pihastani. Yksinkertaista ja pelkistettyä, mutta toisaalta massiivista ja runsasta - siitä olisi uusi pihani tehty.


Isot terkut pieneltä pihalta

- Mirkka -