Olen ronkeli turisti tuliaisostosten suhteen. Tulen reissusta mieluummin tyhjin käsin, kuin tuon väkisin turhaa krääsää. Toivon löytäväni matkakohteista jotain aitoa ja paikallista. Sisustusliikkeet ovat aina kiinnostavia ja jos sellainen tulee vastaan, niin usein teen ainakin pikaisen kierroksen niissä. Tai tarkemmin ajatellen; ei, enpäs välttämättä teekään. Myös niiden osalta olen vaativa ja valikoiva. En jaksa kiertää liikkeitä, joissa on samat tuotteet joka puolella maata tai mannerta. Mieluummin valitsen puodin, jossa on tarjolla uniikkia käsityötä tai paikallista taidetta.
Teimme perheen kanssa heinäkuussa Länsi-Suomi -tourneen ja tämä sama tuliaisten osto -ajatus oli läsnä koko reissun ajan. Jos Keskisen kyläkaupan Crocs-kenkäostosta ei lasketa, niin hyvin metodi toimikin koko matkan ajan. Vasta Vanhan Rauman kivijalkaliikkeitä kierrellessä alkoi vatsanpohjassa kutitella siihen malliin, josko löytäisin sieltä jotain sykähdyttävää, josta olisi iloa pitkäksi aikaa. Ja kun eteen tuli keramiikkaliike, tiesin, että hetkeni on koittanut. Heti ovesta sisäänastuessani aistin, että nyt on tarjolla jotain sellaista, mistä Tulokkaan rouva tykkää. Vanhassa puutalossa sijaitseva pieni liiketila oli täynnä keramiikkataiteilijoiden erityylistä taidetta. Löysin useammankin vaihtoehdon kotiintuomisiksi, mutta pisimpään pysähdyin raumalaisen taiteilijan Heli Väisäsen "TYYPIT" -keramiikkahahmovalikoiman kohdalla. Pari tyyppiä kiinnitti mielenkiintoni välittömästi ja loppujen lopuksi Kuopioon matkasi kuvan ronskin kaunis naishahmo.
Tiesin jo liikkeessä tätä tyyppiä ihastellessani, mihin sen kotona laittaisin. Ja juuri siinä paikalla se on ollutkin kotiinpaluusta lähtien: sängynpäätymme päällä.
On uskomatonta, miten toisen, täysin tuntemattoman henkilön luoma teos voi puhutella niin voimakkaasti. Sama pätee kaikkeen taiteeseen; useimpien, hienojenkin luomusten ohi menet tuntematta mitään ihmeellistä, ja sitten on näitä, jotka on vaan pakko saada.
Koska ne puhuttelevat.
