logo

lauantai 10. syyskuuta 2016

Hopeiset syyskukat


Istutin alkukesästä kukkapenkkiin hopealehteä "pääkasvien" täydennykseksi, mutta nyt haluankin siitä eroon. Hopealehti on viihtynyt penkissä tosi hyvin ja se on todella näyttävännäköinen, kun se kasvaa isona röykkiönä. Voisinpa sanoa, että se on suorastaan houkuttelen kaunis; samettisenpehmeitä lehtiä on aivan pakko päästä hiplailemaan. Kukkapenkin punainen- tai sanoisinko valkoinen lanka on aiemmin ollut vihreä-valkoisuus. Runsaita massiivisia kasveja valkoisilla kukilla. En ole niin välittänyt itse kukista, pääasia että on vihreää ja vehreää, mutta jos on kerta pakko kukkia, niin sitten valkoisena, kiitos. 


Mieli muuttuu ja visiot vaihtuvat, ja nyt haluankin näiden "valkoisten" kasvien tilalle ruostetta, ruskeaa ja viininpunaista. Tosi "yllättävät" värivalinnat minun tapauksessa, heh heh. Uudet värit eivät kuitenkaan tule pelkästään intohimostani ruskeansävyjä kohtaan, vaan ne myös sulautuvat pihan muuhun väritykseen; liuskekivipatioon ja -kukkapenkkiin, asuinrakennuksen yksityiskohtiin - ja toki myös ruosteisiin maitotonkkiin. ;) Kukkapenkki siis yksinkertaisesti vaan huutaa ruosteen sävyjä vihreän kaveriksi - sinäkin kuulet tuon huudon, eikö? ;)


Niinpä hopealehdet saavat väistyä kesän ajan ruukuissa olleiden keijunkukkien tieltä. Siirrän ne kukkapenkkiin talvehtimaan ja toivon, että ne viihtyvät penkissä yhtä hyvin kuin hopealehdetkin ja ilahduttavat meitä taas ensi kesänä.

Hopea-valkoisuus saa siis lähteä pihalta, mutta en raski heittää hopealehtiä heti jorpakkoon, vaan päätin kokeilla niitä sisällä maljakossa. Ehkä ruukku olisi fiksumpi veto, mutta kun ei vaan viitsi ruveta oikeisiin istutuspuuhiin... Pelkäänpä, että hopealehdet viihtyvät maljakossa vain pienen hetken, mutta ei haittaa. Pieni ja lyhytkin ilo on parempi, kuin ei iloa lainkaan.





Puutarhuri-ihmiset varmasti naureskelevat näille minun kuivatus-, maljakko- ym. kukkakokeiluille, mutta kantapään kauttahan oppii parhaiten, joten antaa rouvan kokeilla - ja epäonnistua(?). Kyllä joskus vielä tärppää ja kokeiluni lopputuloksesta tulee täysi kymppi. ;)

Sisällä olevan kummituspuumme myötä huomasin, että sisustukseemme sopii hyvin hämyisen hopeiset kasvit. Tämän innoittamana ostin pienen hopealangan, sehän on nimittäin kuin tehty meille. Paitsi että... Eihän se ole sisäkasvi ollenkaan! Mutta mistäs minä olisin voinut sen tietää?!? 



Nyt se on ollut meillä pari viikoa, kastelematta tietty (eihän kaikkea voi muistaa!) ja tarkemmin katsoen huomasin, että ressukka alkaa näyttää jo uhkaavasti kuivumisen merkkejä... Meinasin ruveta elvytyspuuhiin ja antaa pienokaiselle vettä janoonsa, mutta se näyttikin orastavassa kuivumisprosessissaan niin hyvältä, joten päätin antaa sen kuivua kokonaan. Vähän tekee pahaa kiusata janoista, mutta mitäpä sitä ei tekisi kauneuden eteen...



Lopputuloksena hopealehden oksat maljakossa ja kuivuva hopealanka ruukussaan. Yhdessä niin kauniita - edes sen pienen hetken. ♥ 

Syksyisin kukkaisterveisin,

Mirkka 







2 kommenttia:

  1. Kuulen, kuulen, hyvin kuulen huudon! :) Ja sitä paitsi nuo hopeiset kasvit sopii tosi hyvin teidän sisäväritykseen. Ja ainakin hopealanka on siitä kiva, että se on kuivana ja kuolleenakin kaunis ja käyttökelpoinen. Mä käytin sitä viime vuonna mm. jouluasetelmissa sammaleen korvikkeena. Vois luulla, että hopealehtikin ois hyvin hyödynnettävissä vielä kuihtuneenakin, vaikka pakettikoristeena tai jotain... :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että joku muukin kuulee. ;)

    Jep, hyvin näyttää hopealanka kuivanakin viihtyvän ruukussa ja hopealehdet ovat edelleen terhakkaina maljakossaan. Kannattaa siis kokeilla välillä hölmöltäkin tuntuvia juttuja! :)

    VastaaPoista

| kiitos viestistäsi - ne ilahduttavat aina! |