Yhteneväiset kynttilänjalat ja salainen sisustusmetodini

Kovin on ollut kynttilänjalkapainotteisia nämä meikäläisen viime viikkojen postaukset, mutta ei laiteta sitä mielikuvituksettomuuden, vaan ainoastaan vallitsevan sesongin  piikkiin. Taas tuli vaan polttava tarve jakaa kanssanne musta jouluni, siis musta kynttilänjalkajouluni. 

Tänä syksynä huomioni on kiinnittynyt kynttilänjalkoihin, joissa on "aluslautanen". En tiedä, mitä nämä ovat viralliselta nimeltään, vai onko niille edes mitään erikoisnimikettä. Kynttilänjalka mikä kynttilänjalka. Jos se lisäksi on musta ja muutenkin miellyttää yksinkertaisella muotoilullaan, niin se riittää. 

Hankin aiemmin H&M Homesta kaksi matalaa metallista kynttilänjalkaa ja täydensin kokoelmaa IKEAn korkeammilla FULLTALIG-jaloilla. Kun kodin tilat eivät ole päätä huimaavia, luo sisustuselementtien yhteneväisyys tilantuntua ja rauhallisuutta. Sama pätee yhtä lailla suurissa kalusteissa ja huonekaluissa kuin pienemmissäkin yksityiskohdissa. Niinpä meidänkin kodin väripaletin valtaavat pääosin musta ja ruskean + harmaan eri sävyt. Ja tyylillisesti yritän noudattaa tiettyä linjaa - linjaa, jota en tosin osaa laittaa minkään tietyn otsikon alle.

Noudatan siis tätä metodia myös kynttilänjalkojeni suhteen, eli yhdellä ja samalla kaavalla mennään. Ja jos vaihtelua haluaa, niin voihan vaikka kynttilöiden väriä vaihdella. Huomasitteko, kuinka minäkin "revittelin" ja laitoin perinteisten mustien ja harmaiden kynttilöiden sekaan yhden vihreän. Myönnän, aika hurjaa! ;)

Tällaiset tulee olemaan meidän joulun kynttiläasetelmat. Jonkun mielestä varmaan tylsät ja synkät, mutta minun silmiini ne näyttävät  lepattavine liekkeineen ainoastaan tunnelmallisilta. Kaveriksi ripaus kultaa, messinkiä ja havunoksan vihreää, niin avot: johan joulufiilikset alkavat mukavasti kutkutella vatsanpohjassa.

Tunnelmallisin terveisin

- Mirkka -

Ginipullo kynttilänjalkana

Ginipullo on saavuttanut hurjan suosion kynttilänjalkana. Varsinkin Napue-pullo löytyy jo useammastakin sisustuskuvasta. Ihastuin itsekin samaiseen pulloon, mutta nuukana tyttönä en viitsinyt hankkia sitä ajatuksella, että kaadan sisällön viemäristä alas. Niinpä asia jäi hautumaan ja ehdin jo unohtaa koko pullon. 

Kunnes viininhakureissulla jäin Alkossa ihastelemaan kauniita pulloja ja ginihyllyllä huomasin MUI GIN -pullon. Pullorakkaus roihahti samantien ja pullo kummitteli mielessä niin kauan, että loppujen lopuksi se piti hankkia. Ja kun pulloa oikein kovasti haluaa, ei sen sisältökään enää ollut ongelma: Gini kaadettiin viinikarahviin ja rouva sai kauan himoitsevansa kynttilänjalan.
 

Ennen tyhjennystä pullo koristi kotiamme asetelmissa, josta olen kertonut aiemmin täällä. Kuten aiemmasta postauksesta huomaa, niin viinalla sisustaminenkin toimii oikein hyvin!

Luulenpa, että pienissä neliöissämme alkaa olla jo niin paljon kynttilänjalkoja ja tupruttelevia kynttilöitä, että taidan rauhoittua tällä saralla. Tasot on täytetty vanhoilla laboratoriopulloilla sekä ruskeilla kirpparilöydöillä ja nyt vielä ginipulloillakin. Eiköhän tällä kokoelmalla saada jo joulutunnelmakin aikaiseksi.

- Mirkka -

Mustat kynttilät

Tummenevat syysillat huutavat kynttilän valoa, joten viime talven kynttilävarastot on kaivettu esiin. Olen ollut vannoutunut perinteisten valkoisten kynttilöiden käyttäjä, mutta nyt oltiin kapinallisia, tehtiin täysin päinvastaista ja hankittiin mustat kruunukynttilät! 

Lämmin tunnelma ei kärsi yhtään tummanpuhuvista kynttilöistä; päinvastoin, nyt huoneessa on syksyiseen fiilikseen sopiva hämyinen tunnelma.

Kynttilän valoa ja lämmintä tunnelmaa 

Sinunkin syysiltoihin! 

Mirkka

Syksy tulee - mutta ei ihan vielä!

Nyt kun viikonloppu on saatu pakettiin, on taas aikaa bloggailla. On se kumma miten viikonlopuille kertyy aina tekemistä. Nytkin olin pyhittänyt sunnuntaille omaa aikaa bloggailun merkeissä, mutta ei - kun ei ehdi, niin ei ehdi. 

Syksy tekee tuloaan ja halusin kesän ajan ruukussa olleet riippahernepensaan ja sarat maahan ennen talven tuloa. Joten ei muuta kuin lapion varteen multaa kaivamaan ja istuttamaan kasvit uusiin koloihinsa. Onneksi istutusalueen kaivaminen oli aloitettu jo kesäloman aikana, sillä tekemistä riitti ja aikaa meni tuossakin savotassa. Mutta lopputuloksesta tuli kaunis! Nyt vaan toivotaan, että kasvit voivat hyvin ja ilahduttavat meitä ensi kesänäkin.    

Yksi varma syksyn merkki on se, että alan sisustamaan kotiamme lyhdyillä - en tosin taida olla ainoa... ;) Sorruin nytkin ohikulkumatkallani hankkimaan kaksi lasilyhtyä Kukkakauppa Kauniista Veerasta - siellä on ihania sisustusjuttuja! En ole varsinainen "lyhty-ihminen", mutta noita ei vaan voinut jättää hyllylle. Näin heti sisustussilmissäni, että laitan niihin sisälle jotain muuta, kuin perinteiset tuikut tai kynttilät. Olisin alunperin halunnut laittaa toiseen vedenhiomia ajopuunoksia ja toiseen kiviä tai muuta järvi-/merimaisemaan liittyvää. Ajopuunoksia ei kuitenkaan löytynyt sisustajan varastoista (mikä moka!), joten ensihätään täytin lyhdyt helmikanan höyhenillä ja isolla kävyllä. Nuo välttäköön siihen asti, kun löydän Kallaveden rannoilta sopivia oksia tai muita luonnon sisustuselementtejä. Kuopion kaupunki on vesistön ympäröimä ja rantaviivaa on 50 metriä jokaista kuopiolaista kohti. Eli rannoista ei ainakaan tule olemaan pula, joten eiköhän lyhdyt saa vielä alkuperäisen visionkin mukaisia täytteitä. :)

Kunhan illat vielä lisää pimenevät, niin vaihdan lyhtyihin kynttilät valoa ja lämpöä tuomaan. Ehkä. Lyhdyt nimittäin näyttävät silmiini oikein kivoilta noinkin. Saa siis nähdä pitääkö minun suunnata lyhtykauppaan vielä uudelleen, jotta saan lyhdyt ihan oikeille kynttilöillekin?!? ;)

  

Lyhdyt käyvät nykyisellä stailauksellaan hyvin patinoituneeseen puuhun, sulkiin, kiviin ym. luonnonmateriaaleihin. Ja niitähän meidän huushollista löytyy! Olen tosiaan herännyt siihen, että kaikkea ihanaa sisustuskamaa ei tarvitse ostaa uutena tai käytettynä, vaan luonnosta löytyy mitä ihanimpia sisustusaarteita. Ja kyse on vielä uniikistakin - ei tule heti samanlaista vastaan! :)

  

  

Uusimpia viime ajan sisustushankintojani on Ikean Dekad -herätyskello. Olen ihastellut tuota kelloa jo monta vuotta, mutta esteettinen silmäni on toivonut kellotauluun roomalaiset numerot ja lisäksi kyseinen kello löytyy niin monesta kodista, että jätin sen hiplailuista huolimatta aina kauppaan. Nyt kun työt ja koulu taas alkoivat, päätin hankkia kellon itselleni ja meidän ekaluokkaiselle - tuolla pärinällä pitäisi herätä uneliaampikin koululainen. ;) Oma kelloni on pääasiallisesti pelkästään sisustushankinta - se vaan sopii nyt niin hyvin vanhan Singerin päälle tehdylle tietokonepöydälle. Plussana toki on se, että tiukuaika näkyy hyvin keskellä yötäkin, sen verran on nimittäin kellotaululla ja numeroilla kokoa. :)

Viikon ensimmäinen työpäivä on saatu pakettiin, blogi sai päivityksensä, joten tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa viikonloppua. Mitähän projektia sitä ensi viikonlopuksi keksisi, kun kasvitkin saatiin jo maahan..? Ainahan jotain pitää olla, ettei vaan jää liikaa vapaa-aikaa, heh heh... ;)

Syksyn odotuksin, mutta vielä kesästä nauttien 

- eikös niin! :)

Mirkka