Olipa ajan hengen mukaista tai ei, mutta meiltä kyseistä tuolia ei löydy; ei nyt, eikä tulevaisuudessa. Vai pitäisikö sittenkin olla varovaisempi sanojensa suhteen, eikä julkisesti suitsuttaa, ettei enää koskaan, never ever. Tulevaisuuttahan ei voi ennustaa, mutta tällä hetkellä kyseinen tuoli on turhan raskas makuuni - sekä esteettisesti että fyysisesti. Eli jos ja kun rottinkihimo iskee, niin jotain kevyempää, kiitos.
Ja iskihän se! Ripaus rottinkia saapui meillekin ja itse asiassa juurikin tuolin muodossa, muttei venetsialais-sellaisen. Ruokapöytämme ympärillä on jo ennestään ollut neljä mustaa TON 14 -tuolia ja nyt tuoli-kombo täydentyi saman sarjan musta-rottinkisella tuolilla. Kylläpä pieni eroavaisuus muista tuoleista voikin tehdä paljon; vaalea rottinkinen istuinosa tuo mukavasti keveyttä tuolikokoonpanoon. Haaveissani onkin, että joskus ruokapöydän ympärillä olisi neliöitä sen verran, että toiseen päätyyn mahtuisi vielä musta-rottinkinen TON 30 -tuoli.
Kerroin edellisessä postauksessani, kuinka pyöreä peili toi ruokailunurkkaukseemme japanilaista fiilistä. Mitäpä luulette rottingin tulemisen tekevän kyseiselle tilalle? No lisää sitä japanilaisuutta tietty!
Sisustaminen on kyllä mahtilaji, kun pienillä muutoksilla tilan henki voi muuttua totaalisesti. Pyöreä peili, puuvillan oksa matalassa maljakossa, siihen päälle vielä ripaus rottinkia ja avot; japanilaistyyli on paketissa!
Pikkujutuilla saadaan tosiaan suuria aikaan. Yksi pieni muutos ruokailutilaamme on vielä tulossa, mutta kerron siitä myöhemmin lisää. Sitä, korostaako se nurkkauksen japanilaisvaikutteita, en osaa näin etukäteen sanoa. Vahingossahan japanilaisuuskin hiipi tilaan, joten voihan olla, että uusi juttu muuttaakin tyylin joksikin ihan muuksi.
En tiedä - pian se nähdään, joten pysyhän linjoilla.
