Kuluva viikko oli taas ollut sarjassamme 'kunnon kituviikko'. Miten viimeiset työpäivät voivatkaan tuntua niin pitkiltä...
Ihan sama! Nyt se on ollutta ja mennyttä, ja edessä on kuusi viikkoa, jolloin tämän rouvan aivot on narikassa ja hanskat lyöty naulaan. Ohjelmassa on lomailua kotikulmilla sekä pientä kotimaan matkailua. Ei mitään liikaa, eikä liian vähäkään. Silleesti sopivasti, ettei tylsyys, muttei myöskään lomastressi pääse iskemään.
Loman ajalle sattuu sopivasti Kouvolan asuntomessut, joten niilläkin olisi tarkoitus piipahtaa. Mutta toisaalta; jos ei huvita, niin jätetään messut väliin. Yritetään elää mahdollisimman paljon ilman lukkoon lyötyjä suunnitelmia, saatikka aikatauluja. Sama voi toki päteä bloginkin suhteen; voi olla, että innostun postailemaan tasaiseen tahtiin, mutta voihan toki olla, etten innostukaan. Aika näyttää.
Teksti alkaa vaikuttaa pelottavan perisavolaiselta: "suattaapi olla, vuan suattaapi olla olemattaki". Mutta hei, sehän on justiinsa oikea loma-asenne!
