Ladonlaudasta on moneksi

Kotiimme on kuin varkain ilmestynyt vanhaa ladonlautaa sinne sun tänne. Se ei missään nimessä ole huono asia, päinvastoin, rakastan vanhan patinoituneen laudan rosoista ja värivivahteikasta pintaa. Olen vaan yhtäkkiä huomannut, että sitähän on useammassakin huoneessa - mutta ei haittaa, ei yhtään!

 

 

 

 

Patinoitunut puu toimii hyvin taustana detaljikuville ja sitä tuleekin käytettyä usein Insta-kuvissa. Toistaa ehkä itseään, mutta minkäs teet; kun on kaunis pinta, niin on kaunis pinta!

  

Eteisen taso

Eteisen tasomme on tehnyt kaverin pikkuveli, tuolloin vain 17-vuotias puuseppätaituri. Uskomatonta, miten taitavia toiset voivat olla jo nuorina! Hän teki tason pyytämieni mittojen mukaisesti; tason rakenteet on tehty uudesta täyspuusta, mutta ylä- ja alataso ovat nuoren miehen kotitilan ladon seinästä. Kuulemma juuri siitä tuvan ikkunaan päin olevalta seinältä, eli idyllinen maalaisnäkymä tuvan ikkunasta ei ollut enää niin idyllinen. ;)

Taso on ollut meillä noin kolme(?) vuotta. Olen edelleen siihen aivan "lööv", erityisesti juuri patinoituneisiin tasoihin. Olen välillä miettinyt pitäisikö valkoiset osat maalata mustiksi, mutta se on jäänyt vasta suunnitteluasteelle. Valkoinen on ehkä kuitenkin turvallisempi vaihtoehto tulevia sisustustrendejäkin ajatellen. Olen kovasti tykästynyt mustiin huonekaluihin, mutta pelkäänpä, että kohta ne ovat "so last season" tai että kyllästyn siihen helposti, joten pidättäydyn vielä tässä tutussa ja turvallisessa valkoisessa. Aika tylsää tekstiä sisustajalta, koska juuri meidänhän pitäisi uskaltaa kokeilla uutta ja epävarmaa - niinhän ne parhaat lopputulokset syntyvät! Mutta joo, katsellaan, nyt on hyvä näin ja toisaalta, tuohan valkoinen ihan eri tavalla valoa ikkunattomaan eteiseen, kuin musta. Yritän epätoivoisesti perustella itselleni, etten ole heti seuraavaksi kurvaamassa maalikaupan pihaan... ;)

Sängynpääty

Ja mistäs meidän sängynpääty on tehty? No ladonlaudoista tietenkin! Alla kuvakoostetta Instassa julkaistuista sänkykuvista eri stailauksilla. Maailma muuttuu, niin sisustuksemmekin - hela tiden! ;)

Työkaverini asuu maalla ja he olivat purkamassa vanhaa, siis tosi vanhaa latoaan. Tartuin tilaisuuteen ja tiedustelin vaivihkaa, mitä he aikoivat tehdä vapautuville laudoille... Aina kannattaa avata suunsa eli pian olinkin lautakasan onnellinen omistaja. Minulla ei ollut mitään hajua, mitä laudoista tekisin ja ne laitettiin vuodeksi varastoon odottamaan kuningasideaa. Ja sieltähän se idea sitten ajan myötä tupsahtikin; laudoista päätettiin tehdä runkopatjasänkyymme näyttävä pääty. Miestäkään ei tarvinnut kauaa ylipuhua ja kohta olimme jo rivitalokotimme takaterassilla lautoja sahaaamassa. 

Projekti oli loppujen lopuksi suht yksinkertainen; ensin vähän suunnitelmaa paperille ja sitten piirustusta toteuttamaan. Teimme päädyn taakse tukipuut, joihin laudat ruuvattiin vaakatasoon. Yritimme erinäisin kemiallisin kokeiluin saada ruuvien kannat ruostumaan, mutta ei onnistuttu. Niinpä värjäsin kiiltävät ruuvinkannat mustalla tussilla piiloon - käyhän se näinkin! ;) Tätä kirjoittaessa tuli mieleen, että ruskeahko kynsilakkakin toimisi oikein hyvin. Tällaisena ruskeanrakastajana sitä tietysti löytyy varastoista, joten pitäisiköhän illalla lakata kynn... eikäku ruuvit. :D

 

 

Olin saanut vision, että haluan sängynpäädyn näyttävän vanhalta ovelta, joten se kaipasi vielä  rekvisiitakseen kahvaa, saranaa ym. Lundagårdilla oli hyvä valikoima erilaisia ruosteisia heloja, joten tilasin sieltä pienen ovenkahvan, saranat sekä säpin päätyä koristamaan. Pääasiahan oli, että pääty näyttää hyvältä, joten on pelkkä sivuseikka, että saranat ja kahva ovat samalla reunalla tätä ns. ovea. ;) 

Kaktushyllyt

Keittiön ruokailutilan kaktushyllyistä olen bloggaillut jo aiemminkin. Tämä diy-idea kehittyi pikkuhiljaa ja yht'äkkiä minulla olikin täysin valmis hyllykonsepti. Päämateriaalit eli laudat löytyivät valmiiksi varastosta, joten piece of cake! Lisäksi hankittiin mustat rautakannakkeet ja siinähän se sitten olikin; uusi koti kaktuksille. Hyllykokonaisuus on mielestäni näyttävä, mutta käytännössä olen huomannut, että nyt kaktukset ovat jopa liiankin "piilossa", enkä meinaa millään muistaa kastella niitä. Mutta nou hätä, onneksi ne eivät ole liian ronkeleita, vaan edelleen töröttävät terhakkaasti ruukuissaan.

 

Varastossa on vielä joitakin lautoja jäljellä, joten katsellaan, mitä niistä seuraavaksi keksisi. Pitänee siis lähteä ajatusta kirkastamaan kahvikupillisen ääreen - perjantaipullaa tietenkään unohtamatta! :)

 

Ihanaa, edessä on vapaa viikonloppu

- rentouttavaa ja nautinnollista viikonloppua

meille kaikille! :)

Mirkka 

 

 

Syksy tulee - mutta ei ihan vielä!

Nyt kun viikonloppu on saatu pakettiin, on taas aikaa bloggailla. On se kumma miten viikonlopuille kertyy aina tekemistä. Nytkin olin pyhittänyt sunnuntaille omaa aikaa bloggailun merkeissä, mutta ei - kun ei ehdi, niin ei ehdi. 

Syksy tekee tuloaan ja halusin kesän ajan ruukussa olleet riippahernepensaan ja sarat maahan ennen talven tuloa. Joten ei muuta kuin lapion varteen multaa kaivamaan ja istuttamaan kasvit uusiin koloihinsa. Onneksi istutusalueen kaivaminen oli aloitettu jo kesäloman aikana, sillä tekemistä riitti ja aikaa meni tuossakin savotassa. Mutta lopputuloksesta tuli kaunis! Nyt vaan toivotaan, että kasvit voivat hyvin ja ilahduttavat meitä ensi kesänäkin.    

Yksi varma syksyn merkki on se, että alan sisustamaan kotiamme lyhdyillä - en tosin taida olla ainoa... ;) Sorruin nytkin ohikulkumatkallani hankkimaan kaksi lasilyhtyä Kukkakauppa Kauniista Veerasta - siellä on ihania sisustusjuttuja! En ole varsinainen "lyhty-ihminen", mutta noita ei vaan voinut jättää hyllylle. Näin heti sisustussilmissäni, että laitan niihin sisälle jotain muuta, kuin perinteiset tuikut tai kynttilät. Olisin alunperin halunnut laittaa toiseen vedenhiomia ajopuunoksia ja toiseen kiviä tai muuta järvi-/merimaisemaan liittyvää. Ajopuunoksia ei kuitenkaan löytynyt sisustajan varastoista (mikä moka!), joten ensihätään täytin lyhdyt helmikanan höyhenillä ja isolla kävyllä. Nuo välttäköön siihen asti, kun löydän Kallaveden rannoilta sopivia oksia tai muita luonnon sisustuselementtejä. Kuopion kaupunki on vesistön ympäröimä ja rantaviivaa on 50 metriä jokaista kuopiolaista kohti. Eli rannoista ei ainakaan tule olemaan pula, joten eiköhän lyhdyt saa vielä alkuperäisen visionkin mukaisia täytteitä. :)

Kunhan illat vielä lisää pimenevät, niin vaihdan lyhtyihin kynttilät valoa ja lämpöä tuomaan. Ehkä. Lyhdyt nimittäin näyttävät silmiini oikein kivoilta noinkin. Saa siis nähdä pitääkö minun suunnata lyhtykauppaan vielä uudelleen, jotta saan lyhdyt ihan oikeille kynttilöillekin?!? ;)

  

Lyhdyt käyvät nykyisellä stailauksellaan hyvin patinoituneeseen puuhun, sulkiin, kiviin ym. luonnonmateriaaleihin. Ja niitähän meidän huushollista löytyy! Olen tosiaan herännyt siihen, että kaikkea ihanaa sisustuskamaa ei tarvitse ostaa uutena tai käytettynä, vaan luonnosta löytyy mitä ihanimpia sisustusaarteita. Ja kyse on vielä uniikistakin - ei tule heti samanlaista vastaan! :)

  

  

Uusimpia viime ajan sisustushankintojani on Ikean Dekad -herätyskello. Olen ihastellut tuota kelloa jo monta vuotta, mutta esteettinen silmäni on toivonut kellotauluun roomalaiset numerot ja lisäksi kyseinen kello löytyy niin monesta kodista, että jätin sen hiplailuista huolimatta aina kauppaan. Nyt kun työt ja koulu taas alkoivat, päätin hankkia kellon itselleni ja meidän ekaluokkaiselle - tuolla pärinällä pitäisi herätä uneliaampikin koululainen. ;) Oma kelloni on pääasiallisesti pelkästään sisustushankinta - se vaan sopii nyt niin hyvin vanhan Singerin päälle tehdylle tietokonepöydälle. Plussana toki on se, että tiukuaika näkyy hyvin keskellä yötäkin, sen verran on nimittäin kellotaululla ja numeroilla kokoa. :)

Viikon ensimmäinen työpäivä on saatu pakettiin, blogi sai päivityksensä, joten tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa viikonloppua. Mitähän projektia sitä ensi viikonlopuksi keksisi, kun kasvitkin saatiin jo maahan..? Ainahan jotain pitää olla, ettei vaan jää liikaa vapaa-aikaa, heh heh... ;)

Syksyn odotuksin, mutta vielä kesästä nauttien 

- eikös niin! :)

Mirkka