Makuuhuoneen tekniikkakeskus

Tai paremminkin tekniikan vihaajan pakollinen tietotekniikkakeskus. Laittelin nimittäin makuuhuonetta päiväkuntoon ja järjestelin työpöytääni esteettisesti miellyttävään kuosiin. Samalla huomasin, että työnurkkauksen stailaus alkaa olemaan melkoisen tekniikkavoittoinen. Pöydältä, hyllyltä ja seinältä löytyy kannettavaa tietokonetta, mikrojärjestelmäkameraa & kameralaukkua (myyjän mukaan kameralaukkujen Louis Vuitton, joten pakkohan se oli saada!), LED-valoa, ulkoista kovalevyä ym. tekniikkahärpäkettä. Siis härpäkkeitä, joista saan yleensä näppylöitä, ainakin henkisiä.

 

Toisaalta juuri nämä härpäkkeet mahdollistavat ja huomattavasti helpottavat someiluani. Vuosi sitten hankin Olympus OM-D1 Mark II -kameran - nii-in, eikö ole mahtava väri?!? Kamerasta on vuoden aikana tullut yksi parhaista ystävistäni, aivan huippu tyyppi ja ennen kaikkea luotettava! 

 

Valmistun joulukuussa sisustussuunnittelijaksi, ja eikös se mene jotenkin näin: valmistuminen = valmistujaislahja. ;) 

Olemme mieheni kanssa luonteiltamme tyyppejä, jotka eivät ole koskaan myöhässä, päinvastoin aina aivan liian aikaisessa, joten niinhän siinä kävi nytkin. Sain nimittäin etukäteen valmistujaislahjaksi Shair Light -LED-valon. Tuo laite on tehnyt minut vähintäänkin 5600 Kelviniä onnellisemmaksi! Nyt ei kaamos ja keltaisuus vinoile kuvaillessa, hah.

Jo noiden elämää helpottavien laitteiden perusteella tällainen vannoutunut tekniikkavihaajakin voi myöntyä muutamalle vimpaimelle. Ja jos rehellisiä ollaan, niin nuohan käy ihan hyvin meidän sisustustyyliinkin, melkein kuin ne olisi hankittu pelkän ulkonäön perusteella. 

 

Tarkoittaako tämä nyt sitä, että alan lipsumaan tekniikkavihassani? Ei, ei tämä sitä tarkoita. Tämä tarkoittaa ainoastaan sitä, että olen täysin oikealla tiellä ja esteettinen silmäni vakaasti sanoo, että lisää mustaa metallia & kiiltävää kromia!

 

Poikkeuksellisesti ja täysin tapojeni vastaisesti:

Teknisin terveisin,

- Mirkka -

Jäähyväiset sohvalle

Sisustusmaanikon elämä on raskasta; krooninen kuume, sisustuskuume, vaivaa koko ajan. Kun hetken erehdyt luulemaan, että tilanne on hallussa, niin taas tulee jokin päähänpisto, joka on "pakko" toteuttaa. Nyt se on sohva, uusi sohva.

Niinpä mielessä onkin haikeutta, koska tämä tulee olemaan viimeinen postaus Ektorp-sohvastamme. Ektorp on palvellut meitä jo lähes kymmenen vuotta; ensin kahden hengen ja myöhemmin kolmen hengen komplekseilla. Ja tyytyväisiä ollaan oltu - Ikean sohvalaatua (ainakaan Ektorpin) on ihan turha tulla minulle morkkaamaan. ;)

Jos ruokailunurkkauksen valaisin sai väistyä modernimman tieltä, niin sama kohtalo koittaa vanhalle sohvallemmekin. Nyt on pelkistetymmän vuoro, maalaisromanttinen ei vaan enää jyllää tässä huushollissa.

Viime aikoina olen kiitettävästi surffaillut sohvien perässä. Hakola, HT Collection, BoConcept ym. ovat olleet kovassa syynissä. Laadukkaista ja tyylikkäistä laatusohvista ei ole pulaa, joka merkiltä löytyisi kyllä meille kelpuutettava kalu. Helppouden ja halpuuden vuoksi kuitenkin päädyttiin taas Ikeaan. Miehen kanssa sovittiin, että mennään nyt tällä ja pidetään optio, että myöhemmin voimme halutessamme panostaa ajallisesti ja taloudellisesti enemmän sohvan hankintaan. Tämä postaus on osoitettu vanhalle rakkaalle palvelijallemme Ektorpille, joten nyt keskitytään vain Häneen ja muista merkeistä ja malleista höpistään sitten myöhemmin.

Kiitos Ektorp, olit meille hyvä ja 

toivottavasti pääset hyvään kotiin!

- Mirkka -

P.s. Meillä olisi sohva myytävänä. ;)