Laukkufriikki vauhdissa Kreetalla

Eihän Kreetan reissusta pelkillä sisustustuliaisilla selvitty. Krooninen kenkä- ja laukkufriikki ei yksinkertaisesti voi palata Kreikan mantereelta ilman paikallisia nahkatuliaisia. Niinpä matkalaukkumme täyttyivät kotimatkalla kasalla uusia nahkahankintoja. 

Jo ennen reissuun lähtöä olin luetteloinut mieleeni, mitä haluaisin löytää kotiintuomisina. Rodoksen reissusta jäi positiivisesti kummittelemaan paikallisten nahkaliikkeiden runsas määrä ja laaja valikoima. Niinpä osasin varustautua Kreetaa varten tarjontaa natsaavalla "pakko saada" -tuliaislistalla. Listan kärkipäässä oli suuri nahkainen ns. viikonloppukassi ja iso vetoketjullinen nahkalompakko.

Kun kauan odotettu Hanian kaupunkipäivä koitti, voitte vain kuvitella mitä ensimmäisenä tiedusteltiin paikallisilta vastaantulijoilta: no "nahkakatua" tietty. Ja voi sitä basaarimaisten nahkakojujen määrää! Olin taivaassa; ihanassa nahkantuoksuisessa ja mokkanahanpehmeässä taivaassa. 

Etsimäni iso nahkakassi löytyi jo toisesta liikkeestä, jossa kävimme. Mutta kun lapsi pääsee karkin makuun, niin lisää on saatava, eikä kierrosta todellakaan voinut alkumetreille jättää. Niinpä pistäydyimme lähes jokaisessa kujan kojussa ja hotellille palattuamme perheemme oli kasvanut useammalla uudella nahkaostoksella. Rouva oli onnellinen viikonloppukassin, kahden käsilaukun ja lompakon omistaja. Mies sai uuden nahkaisen "koululaukun" ja meidän Neiti Ekaluokkalainen uuden (tosin kankaisen) Frozen-laukun. Ja kaikki olivat tyytyväisiä - minä laukkufriikkinä ehkä vielä hitusen enemmän kuin muut. Tai sanoisinpa olleeni jopa onnellinen. 

Vai ei muka materiaali tuo onnea, heh heh...

Kauniita onnenhetkiä Sinunkin päivääsi!

- Mirkka -

Kreetan tuliaisia

Meidän perhe vietti syyslomansa Kreetan lämmössä. Vuosi sitten kävin ensimmäisen kerran Kreikan maaperällä, tuolloin Rodoksella ja maa vei sydämeni täysin. Totesinkin miehelleni, että olen varmaan ollut entisessä elämässäni (sen kummemmin uudelleensyntymiseen uskomatta) kreikkalainen, kun maa tuntuu niin omalta, niin mun jutulta. Niinpä yritinkin tallentaa kameroiden muistikorttien lisäksi omalle kovalevylleni kaiken sen (karunkin) kauneuden. Kuvien ja muistojen lisäksi toin kotiin palan Kreetaa pienten, minkäpä muunkaan kuin sisustustuliaisten muodossa.

 

 

Jo edellisellä reissulla olisin halunnut hankkia paikallisia saviruukkuja, mutta sopivia ei tullut vastaan. Nyt onneksi tuli ja hotellin läheisyydessä olleesta savipajasta lähti mukaan kaksi kreikkalaiskuvioista maljakkoa. Tarkoituksena oli laittaa toiseen Hanian kauppahallista hankitut pitkät, noin puolimetriset kanelitangot ja toiseen jotain muuta mukavaa, mitä nyt mieleen juolahtaa. Kotiin päästyäni kumpikin maljakoista päätyi kuitenkin ihan muuhun tarkoitukseen, eli nyt ne toimivat keittiössä puukapustojen säilytysastioina. Maljakot olivat tämän reissun parhaimpia löytöjä - mä niin rakastan niiden muotoa ja perinteistä antiikinkreikkalaista kuviointia!

 

 

Savipajassa vaihtoi omistajaa myös pari puukuppia, joita olen usein kaivannut keittiööni. Aina tuntuu olevan tarve pienille kauniille astioille, joihin laittaa ne pari viimeistä hedelmää tai pähkinäpussin jämät. Kyllähän sopivankokoisia kuppeja on kaapit täynnä, muttei esteetikon silmää miellyttäviä. No nyt on! 

Ja kaupan päälle tietty vielä muutama oliivipuinen lusikka ja pikkukauha, joten keittiön luulisi olevan tyytyväinen tuliaisiinsa.

 

 

Rodoksen tuliaisina lähti vuosi sitten koira-/kirja-aiheinen tyynynpäällinen. Se oli niin sulostuttavan kaunis, ettei sitä voinut jättää paikalliseen sisustus-/antiikkiliikkeeseen. Koiratyyny on ollut hieman yksinäinen viimeisen vuoden ajan, kun sille ei ole löytynyt  sisustuksellisesti sopivaa paria. Kreetalta tällainen löytyi saman sarjan yhtä ihanasta tyynyliinasta. Nyt meidän sohvan valtaa kolme suloista koiraa - eikä silti yhden yhtä koirankarvaa. Hyvä ostos sanoisinko!

Kreetan kojut pursuavat oliivisaippuoita, merenpohjassa kasvavia pesusieniä eli Spongia officinalia (googlasin, latinankielinen nimi ei sentään tupsahtanut suoraan takaraivosta) ja paikallisesta vuoristokivestä valmistettuja jalkaraspeja - tai mitä lie. Ihastuin näihin rouheisiin kivituotoksiin pelkän ulkonäön perusteella ja myyjä tuli heti esittelemään, mikä olisi hyvä kivi käyttötarkoitukseensa. Se oli tietty juuri se päinvastainen, mitä itse kiviröykkiöstä etsin, mutta en ilennyt pistää vastaan vaan otin pari myyjän suosittelemaa kiveä. Käyttöä niille tuskin tulee, mutta ulkonäköhän olikin pääasia tällä(kin) kertaa. Tähän lisäksi vielä oliivisaippuoiden tuoma huumaava tuoksu ja kylpyhuoneen spa-tunnelma on taattu!

Lähtihän mukaan jotain muutakin, mm. neljä paikallista käsintehtyä nahkalaukkua, mutta niistä myöhemmin lisää. Ja rannalta tuli keräiltyä kauniita kiviä ja patinoituneita ajopuunoksia, eihän ilman niitä voi mistään paikasta lähteä!

 

Nyt on palattu arkeen ja unelmoidaan seuraavasta reissusta - siellä jossain laiturin päässä se odottaa...

- Mirkka -