Meillä syötiin ennen vanhan talonpoikaispöydän ääressä, mutta pöytä alkoi tuntumaan raskaalta ja ahtaalta. Pöydällä oli leveyttä 120 cm, mutta koukeroiset tassumaiset pöydänjalat veivät yllättävän paljon istumatilasta. Olin jo useamman kuukauden valittanut, kun vieruskaverin kyynärpäät tuntuivat aina olevan "minun tontilla". Niinpä ei tarvittu kuin yksi lauantai-aamun aamiaissessio ja päätös oli tehty: Meille hankitaan uusi ruokapöytä!
Kun entinen
pöytä oli täyspuinen ja profiililtaan todella massiivinen, kaipasin
vaihtelun vuoksi jotain kevyempää. Vaatimuslistalla olivat hieman
vanhaa pöytää suurempi koko, musta väri ja siro muotoilu - ei muuta. Siitä alkoikin googlailu-maraton, jossa meinasi jo kuntokin loppua kesken kaiken. Kun kaikki mahdolliset huonekaluliikkeet, nettimyymälät ja hakusanat oli käyty läpi, ei auttanut kuin aloittaa kierros uudestaan. Ja kun olin ekakierroksella jo nähnyt, mitä on tarjolla, niin toisella kierroksella vaatimustaso oli jo hieman madaltunut. Prikulleen sellaista pöytää, minkä verkkokalvoillani näin, ei vaan löytynyt, joten oli kompromissin paikka.
Toinen googlailu-kierros tuotti heti tulosta. Kyseessä oli vanha ystävämme IKEA ja LISABO-pöytä. Pöydän koko oli täydellinen ja muotoilu oli muutoin sitä mitä hainkin, mutta aluksi toivoin pöytää suorilla jaloilla. Tämä sen vuoksi, että ruokailunurkkauksen tila on todella rajallinen ja ajattelin, että suorat jalat vievät vähemmän tilaa. Kun tällaista ei löytynyt niin piti päätyä ulkonevasti viistoihin jalkoihn. Ja näin jälkiviisaana voin todeta, että viistot vaikuttavat suoria jalkoja kevyemmiltä, eivätkä ne vie silti yhtään enempää tilaa.
Vanha ruokailuryhmä löysi uuden kodin ja LISABO on jo kotiutunut meille. Vaikka pöytä on suurempi kuin entinen, näyttää tila silti avarammalta, koska pöytä on niin sirorakenteinen. Aika jännä juttu, että isompi näyttää pienemmältä!
Mutta huomaatteko, mikä yhteistä ruokailuhetkeä hankaloittava puute meitä vielä vaivaa? Aivan oikein; tuolit puuttuvat! Pöydän sain nopeasti ja näppärästi Kuopion IKEAsta, mutta tuolit jouduin tilaamaan ja ne saapuvat tod.näk. vasta viikolla 45. Siihen asti meillä syödään pitkin asuntoa kerätyillä tuoleilla, mutta ei se mitään: Hyvää kannattaa odottaa!
Ja vaikka pöytää ympäröi kirjava tuolisirkus: yksi koulutuoli, yksi rokokootuoli ja miehen mummin vanha talonpoikaistuoli, niin silti nurkkaus on entistä tilavampi, eikä naapurin kyynärpäät ole enää osumaetäisyydellä. Mitä tästä opimme? No ainakin sen, että isompi parempi!
Ja niistä uusista tuoleista lisää, jahka ne saapuvat tänne Savon sydämeen.
