Koukussa kahviin - eikäku kahvikuviin!

Mikä noissa kahvikuvissa oikein koukuttaa? Okeij, kofeiini koukuttaa itse juomassa, mutta miksi kuviakin katselee niin intohimoisesti ja niitä pitää päästä itsekin räpsimään?!? Pidän kahvista, oikein kovastikin, mutta en mielestäni silti ole täysin addikti, enkä tunnusta olevani mikään kahvihifistelijäkään. Peruskahvi tummapaahtoisena ja mustana riittää oikein hyvin.

Netti ja some-kanavat ovat täynnä mitä kauniimpia kahvikuvia ja -kattauksia. Aamuisin oikein odotan, että jotkut seuraamani Insta-tuttavuudet julkaisevat lähes jokapäiväiset kahvikuvansa, tällaisia on mm. Miia ja Susanna. :) Kahvikuvista, kuten kauniista kuvista yleensäkin, tulee vaan niin kokonaisvaltainen hyvä fiilis.

 

Omalla kohdallani iso tekijä kahvikuviin koukuttumisessa voi olla myös värirakkaus ruskeaan. Kahvin kanssa läträtessä ja kuvia sommitellessa saa oikein luvan kanssa leikitellä ruskean sävyillä. Mitä enemmän ruskeaa, sitä parempi lopputulos - sanon minä. ;)

 

 

En ole (enää) mikään astioidenkeräilijä, joten minun kahvikuppikuvat tehdään tosi pienellä kuppivalikoimalla. Kaipailen usein kuvia varten uusia kuppeja, mutta järki astuu (kerrankin) kehiin ja tyydyn hyödyntämään vanhoja varastoja. Jos antaisin itseni repsahtaa tällä saralla, niin kaapit olisivat täynnä parittomia, yksinäisiä kuppeja ja mukeja. Mutta toisaalta; olisiko se nyt sitten niin suuri synti..? Ai niin, eihän kaappeihin enää mahdu, joten se siitä, eli näillä mennään. :)

Jaa-has, mitenkäs se jotenkin rupesikin kutkuttamaan siihen malliin, että pitäisiköhän lähteä kahvinkeittoon... Siispä kahvipaussin paikka! ;)

Nautitaan - maidolla tai ilman, kuumana tai kylmänä! 

Mirkka

 

Suloisen piikikkäät kaverit

Minulla ei ole koskaan ollut kovin paljon kukkia tai viherkasveja kotonani. Vihreänä pilkkuna on korkeintaan toiminut yksi palmu tai jokin vastaava "trendikasvi". Olen käyttänyt sisustuksessa myös jonkin verran aidonnäköisiä tekokasveja tai -heiniä. Nykyisin nämä kestokasvit ovat kuitenkin saaneet lähteä kirppiksen kautta uusiin koteihinsa ja tilalle on tullut ihka oikeita kasveja. Vieläkään kotimme ei ole varsinainen viherkeidas, mutta siellä täällä on kuitenkin vihreää - sitä elävää.

Olen tykästynyt kaktuksiin ja mehikasveihin. Ne käyvät tyylillisesti meille (= ei liian romanttisia) ja mikä parasta; ne ovat helppohoitoisia. Aika jännä juttu muuten, että voisin nyhrätä pihakasvillisuuden parissa vaikka kuinka kauan; aina löytyy nypittävää, suihkuteltavaa, tai muuta näprättävää, mutta sisällä en jaksa pitkään leikkiä puutarhuria. Niinpä em. kasvit ovat meille juuri passelit! Ai niin, yksi ihanuuksista meinasi unohtua; onhan meillä kummituspuu! Tuo ihmetystä herättävä härpäke - IHANA! 

Ensin minulla oli vain kaksi kaktusta pienissä lasi"akvaarioissa". En keksinyt alla oleville lasilaatikoille järkevämpääkään nimeä... Kaktukset olivat kaikessa piikikkyydessään niin söpöjä, että niitähän piti saada lisää! Mutta minne niitä laittaisi, kun kodin joka sentti on jo sisustettu?!? ;) 

Mielessä oli jo pidempään pyörinyt ajatus, että keittiön seinäkellon tilalle tehtäisiin varastossa olevista vanhoista patinoituneista ladonlaudoista pari hyllyä. Siitä se ajatus sitten lähti;  seinäkello kiertoon ja tilalle kaksi hyllyä - kaktuksille! Eli ei muuta kuin hyllynpidikkeitä etsimään. Tämä olikin yllättävän työlästä, koska laudat olivat melko kapeita eli kannakkeenkin piti olla tarpeeksi pieni. Kaupoissa kiertelyn ja netissä pörräämisen jälkeen sopivat löytyivät Lahden Halpa Hallista. Aika kaukaa piti siis hakea, mutta hoidettiin anoppilassa käynti siinä samalla - kätevää. Samaisessa liikkeessä oli laaja valikoima mitä erilaisempia (ja tosi edullisia) kaktuksia, joten alettiin olla jo melko lähellä toivottua lopputulosta. Kotiin päästyä vaan sahaamaan laudat sopivan mittaisiksi, hyllynpidikkeet paikalleen ja seiniin reikiä poraamaan, eli miehelle taas pientä puuhastelua. ;) Mutta puuhastelu kannatti, hyllyt saatiin seinälle, kaktukset hyllyille ja mikä tärkeintä: rouva tyytyväiseksi!

Hyllyille hankittiin saviruukkujen väliin kontrastia luomaan metallinhohtoiset sarvet ja alumiininen marokkolaistyylinen koristelautanen.

 

 

Hyllyjen alla on valkoinen vitriinikaappi, jonka stailaus noudattaa samaa tarjotin- ja ruukkulinjaa kuin hyllyilläkin. Ja koska valoa ei ole kotona koskaan liikaa, teimme ruskeasta narukoristellusta lasimaljakosta pöytävalaisimen Clas Ohlsonin pulloon tarkoitetulla lampunpidikkeellä. Kotimme alati laajentuva DIY-sarja sai siis taas täydennystä. :)
 

  Minulla on ollut jo pari päivää syksyinen fiilis, mutta ei anneta vielä periksi vaan nautitaan harvenevista auringonsäteistä ja orastavasta syksyn värikkyydestä! :)

 

Mirkka