Roikkuvalla DIY-vaaterekillä helpotusta arkeen

Kodissamme on aina ollut vaatteiden ripustusongelma. Meillä on paljon peililiukuvia, jotka ovat kaikin puolin mahtavia, mutta niiden myötä asunnosta puuttuu perinteisiä vaatekaapin ovia, joita on kätevä käyttää vaatteiden ripustukseen. Mielikuvitus on välillä ollut koetuksella, kun suuri määrä tekstiilejä on pitänyt saada hengareissa kuivumaan tms.

Joskus yksinkertainenkin idea voi olla ylivoimainen ja niin meinasi käydä tämän vaaterekki-herätyksenkin kanssa. Olemme asuneet nykyisessä kodissamme seitsemän vuotta ja saman aikaa olen tuskaillut em. ripustusongelman kanssa. Seuraan uusia sisustusideoita ja -inspiraatioita tiiviisti, ja olen jo pitkään ihastellut sisustuskuvien erilaisia katosta roikkuvia vaaterekkejä. 

Eikö pääkopassa pitäisi siis jo tapahtua jotain? Tarpeen ja tarjonnan luulisi jo löytävän toisensa!

Hiljaa hyvä tulee, eli otti oman aikansa ennen kuin hoksasin, mikä avuksi ripustusongelmaan ja kuinka minäkin saisin ihastelemani vaaterekin kotiimme. Olisin nimittäin hankkinut katosta roikkuvan vaaterekin jo aikoja sitten, mutta sopivaa paikkaa sille ei tuntunut löytyvän.

Ongelma ja ratkaisu löysivät vihdoin toisensa ja tajusin, että kylpyhuoneen pyyhekaappien päällä on täydellinen paikka katosta roikkuvalle rekille. Tyhjä tila huusi täytettä ja roikkuva rekki olisi juuri sitä estettisesti sekä käytännöllisyytensä vuoksi.

Eli eikun Google laulamaan, eikä rekin käytännöntoteutusta tarvinnut kauaa pohtia. Musta terästanko, koristemetalliketju ja kaksi kattokoukkua - muutapa siihen ei tarvittaisikaan! Kaikki nämä, sekä bonuksena mukaan lähteneet mustat metalliset S-koukut, löytyivät Puuilosta ja hintaa koko komeudelle tuli vain 14,60 €!

Kattokoukkuja ei löytynyt mustina vaan maalasin ne kotona pienoisvärimaalilla, jota sattui löytymään omista varastoista. Mustia metallisia hengareita olen hankkinut aikoinaan kirppismyyntiä varten JYSKistä, joten passelit hengaritkin löytyivät omasta takaa. Sitten vain terästanko putkileikkurilla sopivan mittaiseksi, koukut kattoon, metalliketju putken läpi ja pätkäisy sopivanmittaiseksi: se oli kuulkaas siinä!

Todella, siis  todella, helppo ja edullinen toteutus, ja rekki oli jo ensimmäisenä päivänä kovassa käytössä. Totesinkin miehelleni, että tämä on kotimme hienoimpia sisustusideoita; miellyttää vaativaa sisustussilmää ja helpottaa arkea huomattavasti!

Arjen helpotus- ja viikonlopun toivotus -terkuin

- Mirkka -

Pikatuunaus: Finnmarin kipsipatsaiden uusi look!

Erilaiset patsaat ovat yksi tämän hetken trendi sisustuksessa. Mm. Hymytyttö ja -poika -patsaat on kaivettu varastoista ja niitä on näkynyt jo jonkin aikaa sisustuskuvissa. Itsellä taisi hymy olla tiukassa kouluaikoina, patsasta en koskaan saanut, joten sisustuspatsaat pitää hankkia nyt muualta.

Minulle on kertynyt buddha- ja erilaisia sarvipatsaita, mutta ne eivät tunnu juuri tämän hetken jutuilta. Trendit ja pääkopan sisäiset sisustushalut muuttuvat, joten nyt on ilmiselvä buddhien + sarvien lepokausi ja patsastelun hoitaa muunlaiset hahmot.

Kristiina Haatajan pää- ja torsopatsaat ovat ihastuttaneet minua jo pidemmän aikaa. Käyn tasaiseen tahtiin ihastelemassa Kristiinan töitä @kristiina.se -IG-tilillä ja hänen kotisivuillaan. Ruotsissa asuvan Kistiinan Suomen agenttina toimii entinen sisustusalan opettajani Laura Seppänen. Lauran IG-tilillä vilahtelee tasaiseen tahtiin Kristiinan töitä ja sieltäpä bongasinkin ensimmäisenä nämä yksinkertaisen ylväät patsaat. 

Kristiinan patsaista inspiroituneena olen katsellut tarjolla olevia erilaisia patsaita "sillä silmällä". Jonkinlainen sisustuspatsas on ollut jo pitkään toivelistalla, mutta sopivaa ei ole tullut vastaan. Olen kolunnut monia, monia sisustusliikkeitä, kaiken maailman halpamyymälöitä ja kirppareita. Ajatuksena on ollut, että jos patsaan muoto miellyttää, niin värillä ja pintamateriaalilla ei niin väliä; onhan meillä maalit olemassa, joten lopputuloksesta saa varmasti omannäköisen. 

Helsingissä järjestetyn Otavamedian blogitapaamisen yhteydessä kävin Lahden Kärkkäisellä ja bongasin sen sisustusosastolla Finnmarin Mies -kipsipatsaan. Jonkin aikaa Miestä käsissä pyöriteltyäni, päädyin siihen, että se oli hiukan liian konservatiivinen, turhan antiikin kreikkalainen. Minä etsin nyt modernimpaa tyyliä, pelkistetympää miestä tai naista, sellaista Kristiinan patsaiden tyylistä. 

Kotiin päästyäni patsas kuitenkin kummitteli vielä mielessäni, joten löysin itseni Finnmarin nettisivuilta, jossa oli samaisesta patsaskoristeesta myös naisversio. Ja sävähdyttävä tämä nainen olikin, voimakkaan kreikkalaistyylinen, mutta enää se ei vaivannut tippaakaan. Kipsipatsaiden hinta (7,90 €/kpl) ei päätä huimannut, joten loppujen lopuksi päädyin tilaamaan kummatkin. Ainahan nyt yhdelle, tai kahdelle, patsaalle paikka löytyy! 

Patsaat olivat alunperin valkoista kipsiä, joka hyökkäsi hiukka liikaa kotimme yleisestä väripaletista. Valkoiset kipsipatsaat ovat ihanan raikkaita, mutta eivät vaan tunnu täysin meidän kodin jutulta. Niinpä turvauduin taas vanhaan luottoystävääni eli Revellin pienoismallimaaliin. Näin naisen heti mielessäni mattaharmaana ja miehen mattamustana, joten värivalinnat oli tehty. Tai ehkä ei sittenkään. Kun Finnmarin paketti saapui ja näin patsaat ensimmäistä kertaa kotona livenä, niin Mies oli sittenkin ilmiselvä Mr. Beige. Ja jos joskus musta tai jokin muu väri puhuttaisikin enemmän, niin ei ole häävi homma vaihtaa patsaiden väriä. 

Patsaat kaipasivat kolme maalikerrosta, jotta pinnasta tuli tasainen ja peittävä. Jos olisin etukäteen arvannut, mikä hermoja raastava homma maalaamisessa oli, olisin ehkä suosiolla tilannut Kristiinalta oikean värisen patsaan, hih. Nämä antiikin tyyliä olevat patsaat kun olivat koristeellisia ja koukeroisia, niin maalattavia koloja löytyi vielä parinkin maalauskierroksen jälkeen.

Onneksi Revellin maali kuivuu nopeasti, joten maalausprojekti kävi suht nopeasti ja loppujen lopuksi tällaisen hätähoususisustajankin hermot pysyivät kasassa ja maalauskohteet saatiin nopeasti sisustuskäyttöön.

Patsaille oli paikka mietittynä jo ennen kuin ne saapuivat meille, eli TV-tasolla oli juuri Miehen kokoinen kolo ja Naisen lopullinen paikka tulisi olemaan makuuhuoneessamme, kunhan huoneen pieni remonttipäivitys saadaan valmiiksi. Siitä lisää myöhemmin ja siihen asti Nainen viihdyttäköön meitä makuuhuoneen Bestå-tasolla. Ja kuten kuvista näkyy, on tämä mieskin ehtinyt jo säntäillä paikasta toiseen, mutta asemapaikkana hänellä on TV-taso (joka on ikkunaa vasten ja kuvaaminen vastavaloa kohti tuotti liikaa haasteita).

Sellaisia tee-se-itse -tuunauksia tällä erää. Onko sinun DIY-listalla pieniä tai vaikka isompiakin muutoskohteita?

Patsasteluterkuin

- Mirkka -

Hu-huu, täällä ollaan - onko siellä ketään?

Täällä ollaan blogimoodeilla pitkästä aikaa. Onkohan siellä toisessa päässä enää ketään? Aloitin sisustussuunnittelija-opinnot Helsinki Design Schoolissa helmikuussa ja se on vienyt täysin mukanaan. Opiskelen työn ohessa monimuotona, eli teen puolikasta työaikaa ja toinen puolikas suunnitellaan, piirrellään, mallinnetaan ja samalla toppuutellaan, ettei luovuuden flow vie täysin mukanaan, vaan että opetetut teoriatkin pysyisivät mukana - haastavaa. ;)

Olen siis päässyt purkamaan sisustushimoani koulutöiden parissa ja bloggailu sekä instailu ovat jääneet lapsen asemaan. Vakaa aikomus on kuitenkin organisoida ajankäyttöni niin, että näin pitkiä postaustaukoja ei enää tulisi. Mutta jos minusta ei pitkilleen kuulu mitään, niin tiedätte, että nyt on rouva paneutunut koulutehtäviinsä ja some-elämä on väliaikaisella jäähyllä.

Koulunpenkillä Helsingissä käydään kerran kuussa ja väliajat pakerretaan etätehtävien parissa. Sisustushimoni on tyydytetty pelkästään niillä, eikä omaa kotiakaan ole tullut päivitettyä. Outoa. Tosi outoa. En tiedä johtuiko se keväästä vai siitä, että kotiläksyt alkavat olla pikku hiljaa paketissa, mutta nyt se iski: sisustusvimma! Tai noh, vimma on ehkä liian voimakas sana, mutta jotain piristystä piti saada omiinkin nurkkiin.

Koska en ole pitkilleen hankkinut mitään sisustuskamaa, eikä kauppoihin ollut aikaa lähteä, ei auttanut kuin miettiä, mitä omista varastoista löytyy ja mitä niistä voisi väsätä. Isoa ja ihmeellistähän sen ei tarvitse olla, vaan pienikin päivitys piristää kummasti mieltä. 

Niinpä muutoskohteeksi valikoitui eteisen taso, joka kaikessa komeudessaan on ihan ok, mutta se on ollut jo pitkään liian "pikku-sievä" makuuni. Sisustustyylini muokkautuu koko ajan ronskimpaan ja maskuliinisempaan suuntaan, joten liian "söpöä ja nättiä" ei saa olla. Tason symmetriastahan pääsin jo aiemman valaistustuunauksen ansiosta, mutta taso kaipasi silti vielä jotain. Jotain sellaista, mitä sisustuskuvien tasoilla useasti on eli tavaraa, tavaraa ja tavaraa. Niinpä kävin kaappien sisältöjä läpi ja laitoin tasolle sulka-valokuvakehyksen ja vanhat ruosteiset rautapainot. Heti tuli luonnetta lisää: hyvä. Mutta hyvä ei nyt riittänyt, tarvittiin vielä jotain. Ja se jotain oli tällä kertaa alatasoilla olevien korien koristelu nahkakahvoilla. Seuraavaksi syynättiin vanhat vyöt ja sieltä löytyi täydellinen, kulunut ja kulahtanut nahkavyö, joka pääsi palvelemaan emäntäänsä uudessa tehtävässä; korin kahvoina. Vyö saksilla sopiviin pätkiin ja päät kuumaliimalla toisiinsa kiinni. Avot; aivan kuin uudet korit!

Vyövarastoista löytyi samanlainen, mutta kapeampi punosvyö ja se passasi paremmin kuin hyvin valokuvakehyksiä piristämään. Eli kuumaliimapyssy paukkumaan ja niin meillä oli "uudet" kehyksetkin. Siinä se sitten oli: kauan kaivattu sisustuspäivitykseni! Ja heti tuli huomattavasti rauhallisempi ja levollisempi olo. Hetkeksi, kunnes taas mieli alkaa halajamaan jotain pientä sisustuskivaa...  Mutta sitähän kevätkin on: kaiken uuden alkua ja aikaa. Nautitaan siis täysin siemauksin (paitsi siitepölyallergikot!) kevätilmasta ja kirkastuvista päivistä! ♥

- Mirkka -