Pienen seinän pieni taulukollaasi

Eteisen uusi TON 30 -tuoli kaipasi ilmiselvästi yläpuolelleen jotain. Aiemmin seinää koristi mieheni lapsuudenaikainen viulu, mutta se sai tuolin tultua lähtöpassit. Niinpä eteisen tuoliseinä tuntui alastomalta ja kaipasi jotain. Mutta se, mitä tuo "jotain" olisi, pisti pohdituttamaan päivän jos toisenkin. Loppujen lopuksi päädyin tauluihin ja mieluusti kollaasintapaiseen tauluseinään. Olen haaveillut taulukollaasista jo pidemmän aikaa ja nyt minulla oli siihen sopiva seinänpätkä. Hirmuista revittelyä kapea seinä ei sallinut, mutta pienikin kollaasi riittäisi - pienihän on kaiken kukkuraksi kaunista.

Desenio on luotto-julistetaulukauppani. Valikoima on todella suuri ja lisäksi sivuilta löytää hienoja kuvia kollaasien rakentamisesta sekä esimerkkejä yhteenkäyvistä julisteista. Mutta kuten sanoin, valinnanvaraa riittää ja valinnanvaikeus iskee helposti. Niinpä nytkin sopivien julisteiden valintaan tuhraantui hetki jos toinenkin. Loppujen lopuksi päädyin kolmeen pystysuuntaiseen A4-kokoiseen kuvaan. Halusin, että kuvat käyvät esteettisesti toisiinsa, mutta esittävät täysin eri aiheita. Mukaan valikoituivat maapallo, sonnin sarvet ja iso A-kirjain. Kaikki kuvat sävysävyyn ja tietokoneruudulla ne näyttivätkin oikein hyvältä kokoonpanolta. 

Mutta kun kuvat saapuivat, näin heti, että nyt sisustajan silmä petti pahemman kerran. Juu, kyllähän kuvat sävyjensä ja tyylinsä mukaan kävivät yhteen, mutta kokonaisuus ei silti näyttänyt hyvältä. Ei siis auttanut kuin aloittaa julistesurffailu uudelleen ja samantien löysin itseni taas Desenion sivuilta. Harjoitus tehnee mestarin, joten kolme uutta julistetta löytyivät ihmeen nopeasti ja nyt oli jo tilatessa satavarma tunne, että tämä kollaasi tulee toimimaan. Loppujen lopuksi mustan TON 30 -tuolin kavereina poseeraavat pääkallo, vanha veturi ja kuumailmapallon tekninen piirustus - tosi looginen kolmikko, eikö? 

Täytyy myöntää, että sisustajankin "vankka" tyylitaju voi välillä horjahdella, mutta virheiden kautta voittoon ja nyt olen tyytyväinen kollaasikolmikkooni. Deseniolla oli joulun tienoilla hyviä tarjouksia, joten onneksi tällainen tuplatilaaminen ei vienyt konkurssiin - pelkkää säästöä vaan... Hih. 

Tämä oli hyvä harjoitusseinä kollaasin kokoamiselle. Seuraavaksi vuorossa olisikin tyttäremme huone ja kymmenen julistetaulun sommittelu ja seinälle kiinnittäminen. Huh, homma tuo jo asiaa ajatellessa hikikarpalot otsalle...

Kaikkea kivaa ja kaunista uuteen vuoteesi!

- Mirkka -

Joululahja itselle - sisustus-sellainen tietenkin!

"Rakas Joulupukki! Olen ollut tänä vuonna tosi kiltti..." 
Näin olisin aloittanut kirjeen Joulupukille, jos olisin sellaisen kirjoittanut. Mutta kuten 9-vuotias neitimme on äitiään valistanut, ei pukkia kuulemma ole olemassa. Höh.

Ei siis auttanut kuin ottaa Plan B käyttöön ja hoitaa mieluinen lahja pakettiin ihan itse. Ja voiko parempaa tekosyytä pitkään himoitun huonekalun hankintaan ollakaan, kuin joulu! Huonekalun, jolle on jo saman sarjan sisaria ruokapöytämme ympärillä. Huonekalun, jota en ole tarkan euron tyttönä raskinut hankkia, mutta nyt on sentään joulu! Arjen eurohan on joulun 80 senttiä, vai miten se menikään..? 

Ruokapöydän vanhat talonpoikaistuolit vaihtuivat jokin aika sitten mustiin TON 14-tuoleihin, ja nyt eteisemme täydentyi saman sarjan massiivisemmalla TON 30-tuolilla. Tämä tuoli on ollut haavelistalla pitkään, mutta sille ei ole oikeasti ollut tarvetta, eikä paikkaa, mihin sen olisi laittanut. Mutta kun jotain oikein tosissaan haluaa ja kukkaron nyöriä kummasti löysyttävä joulu on sopivasti tuloillaan, niin johan alkoi passeli paikkakin löytyä tuolille. 

Kuten olen aiemmin maininnut, niin minun kaksi heikointa sisustuslenkkiä ovat tuolit ja valaisimet. Viime kuukausien aikana olen (turhankin) ahkerasti päivittänyt kodin tuoleja pelkistetympään tyylilinjaan. Kodin neliöt alkavat (onneksi) tulemaan vastaan, eikä meille yksinkertaiseti mahdu enää uusia tuoleja. 

Paitsi jos ensin luopuu vanhoista... Nimittäin antiikkinen ja nahkainen rokokootuoli odottaa vielä uutta kotiaan ja vaihtoa modernimpaan nojatuoliin. Tästä myöhemmin lisää, ensin odotellaan alennusmyyntejä - ja korkeita alennusprosentteja!

Tällaista tänään Tulokkaiden sisustusrintamalla. Mitä huomenna, sitä ei voi vielä tietää - joulun taikahan voi saada aikaiseksi ihan mitä vain...

Joululahjatuoliterkuin

- Mirkka -

Tuulikaapin talvistailaus

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, tekevät taljat talvikodin. Niinpä taljoja löytyy melkein jokaisesta huoneesta, eikä tuulikaappiakaan ole unohdettu. Pienessä tuulikaapissa on IKEAsta hankittu musta puupenkki, joka on kuin mittatilaustyönä meille tehty; penkin leveys on seinästä seinään ja syvyyttä just eikä melkein täydellisesti. 

Talven tullen penkkiä koristaa ja peffaa lämmittää penkille laitettava tummanruskea lampaantalja. Kun kylmenevä sää herättää kotoilufiilikset, pitää tuulikaappiinkiin saada lämpöistä tervetulo-tunnelmaa. Pisteenä I:n päälle talja saa kaverikseen talviteemaan sopivan sisustustyynyn.

Penkin alla on kaksi vanhaa koria, joihin kiinnitimme jo vuosia sitten pienet renkaat alle. Korien pohjaan on ruuvattu pohjan kokoinen vanerilevy, jolloin renkaat saatiin kiinnitettyä tukevasti huokoiseen korimateriaaliin. Koreissa säilytetään pipoja, huiveja, käsineitä ym. kulloisenkin sesongin asusteita. Korit ovat kovassa käytössä ympäri vuoden ja renkaiden ansiosta niitä on helppo liikutella. Lisäbonuksena vaatekappaleet ovat piilossa ja pieni tila pysyy järjestyksessä - esteetikko kiittää ja kumartaa!

Eteinen, ja monessa kodissa juuri tuulikaappi, ovat ne tilat, jotka toivottavat vieraat tervetulleiksi. Niinpä tilan käytännöllisyys vaatii usein suunnittelua, jottei vaate- ja kenkävuori ota vieraita ensimmäisenä vastaan. Pienillä avuilla, kuten tässä tilanteessa pyörillä olevilla koreilla, saa kompaktinkin tilan yllättävän toimivaksi. Lisäksi penkille taljaa ja tyynyä, niin tylsähkö tuulikaappihan muuttuu jo kotoisaksi!

Näin se koti päivittyy pikku hiljaa talviseen asuunsa. Ja juuri, kun kaikki palaset alkavat olla paikoillaan, koittaa kevät ja on aika riisua koti kevyempään kuosiin. 

On se hyvä, että meillä on nämä neljä vuodenaikaa; ei käy aika pitkäksi vaan pysyy sisustajakin toimeliaana!

Talvisin tiistai-terkuin

- Mirkka -

Minun kulhoissa pitää nyt olla jalat!

Kaikennäköisiä höyräytyksiä sitä pitääkin olla; nyt ne tosiaan on nuo jalat, kulhon jalat! Tai eihän vika ole minussa, vaan muotoilijoissa, jotka suunnittelevat noin ihania astioita. Minä olen ainoastaan uhri, joka on joutunut jalkojen pauloihin. ;)

Jo talvella ihastuin H&M Homen jalallisiin pikkukippoihin ja muutaman viikon ajatusta hauduttuani kävin hakemassa kippoja kaksin kappalein. Ne ovat seikkailleet kodissamme jo monessa paikassa ja aina niille tuntuisi löytyvän kipon kokoinen kolo. On ne vaan niin kivannäköisiä ja joka paikkaan kokonsa puolesta sopivia.

Rakastan Elloksen sisustuskuvia ja käyn tasaiseen tahtiin pelkästään inspiroitumassa ja vinkkejä hakemassa Elloksen sivuilta. Huonona puolena tässä on tietty se, että samalla törmää kauniisiin sisustusesineisiin ja ns. "ilmainen sisustuskuvauskulmakoulu" voi muuttua yllättävänkin tyyriiksi. Sitä Tilaa-painiketta vaan on ihan liian helppo painaa!

Niin pääsi taas kerran käymään, kun näin sivuilla Lava-kulhon. Pakkohan se oli saada, kun siinä on jalat! Nyt meillä on jalallinen kulhoperhe, joka varmasti tulee kulkemaan koko kotimme läpi, koska ainahan on tilaa kulholle, joka seisoo tukevasti omilla jaloillaan!

Tukevin tiistaiterkuin

- Mirkka -

Pelkistetympi eteinen

 

Nyt kun makuuhuone on riisuttu talonpoikaistyylistä, oli vuorossa viereinen huone eli eteinen. Vanhojen ladonlautojen koristama sivutaso vaihtui pelkistetympään IKEAn BESTÅ -sarjan kaappiin. Kaapin jalat jätettiin kaupan hyllylle ja kaappi nostettiin seinälle, jolloin tilaan saatiin avaruutta atk-pöytämme tavoin, kun lattiatila jää vapaaksi. Ja mikä tärkeintä; villakoirien metsästys helpottuu huomattavasti!

Pientä päänvaivaa ja kukkaron laihtumista aiheutti seinällä ollut pistorasia, joka piti siirtää, jotta kaappi saatiin halutulle korkeudelle. Seinällähän oli jo ennestään suuri pyöreä peili, jonka asennus oli sen  verran hikikarpaloita otsalle nostattava kokemus, ettei peilin siirtäminen tullut ensimmäisenä mieleen, eikä edes toisena. Oli siis huomattavasti helpompaa kutsua sähkömies paikalle. Tai rehellisesti sanoen, se ei ollut todellakaan helppoa. Sähkärit elävät näköjään ammatillista kulta-aikaansa, eikä tällaiseen pikku hommaan meinannut millään saada tekijää.

Pistorasia on nyt kuitenkin siirretty, kaappi nostettu seinälle ja valaisin saatu paikalleen. Aiemmin valaistuksen hoiti IKEAn HEKTAR-valaisimesta ja FRÄCK-peilin haitarivarresta tuunattu seinävalaisin, joka vaihtui Doktor Housen Game -valaisimeen. Loppusilauksena IKEAn INDUSTRIELL-savivaasi strutsin sulille ja eteinen: DONE!

Ihanaa vapun jälkeistä (ja juhannusta jo odotellen)!

- Mirkka -

I  W A N N A  R O C K !

Astetta ROCKimpi seinäpeili

 

Onkohan tämä nyt jokin patoutuneiden sisustamispaineiden purkautumisreaktio? Kun yhdestä päästään, niin jonossa on jo uutta projektia projektin perään. Naivisti uskottelin itselleni, että nyt keskitytään vain tulevaan keittiön pintaremonttiin ja muut sisustusvouhotukset jäävät hamaan tulevaisuuteen. HAH, turha luulo.

Keittiöremontti alkaa näillä näkymin vasta helmikuun lopussa, joten nythän on hyvää aikaa keskittyä muihin kodin sisustusjuttuihin. Ja kuin tilauksesta tajusin uudenvuodenpyhinä, että eteisemme huutaa suurta pyöreää seinäpeiliä vanhan suorakaiteenmuotoisen tilalle. BTW, kuulitko sinäkin tuon huudon? Minun korvissani se kaikui niin kovaäänisesti, että mielenrauhani vuoksi pyöreä peili oli pakko hankkia, ihan pakko.

Pari iltaa nettisivuja surffailtuani ja todettuani, ettei täydellistä peiliä täydellisellä hinnalla tule vastaan, päätin kysyä peiliä paikalliselta peili- ja lasihiomolta. Soitto liikkeeseen, tilaus sisälle, hinta passeli ja tuote valmiina jo parin päivän päästä: uskomattoman hienoa palvelua!

Ihan noin yksioikoisesti peili ei kylläkään seinälle päätynyt. Kun peili saatiin kotiin, alkoi seinä näyttämään jotenkin vaisulta... Niinku pliisulta, kalpealta ja silleen - ymmärräthän? En tiedä johtuiko se pitkän kaamoksen jälkeisestä aurinkoisesta päivästä, mutta kirkkaan vaaleuden tilalle piti ehdottomasti  saada tummaa syvyyttä. Eipähän kevätauringon säteiden saapuessa iske kaamospimeyden vieroitusoireet! 

Ja niinhän siinä taas kävi, että auton nokka kohti maalikauppaa. Väri oli helppo valinta, koska päädyttiin samaan sävyyn, millä keittiön saarekekin on maalattu, eli Tikkurilan Takorauta (Y 500).

Kolme kerrosta puolihimmeää Takorautaa ja voihan jummijammi: maalipinta oli edelleen epätasainen. Tekijöistähän epätasaisuus ei tietenkään voinut johtua (hah hah), vaan vika täytyi olla jossain aivan muualla. Kuulin, että muillakin oli ollut samoja ongelmia, kun vedetään seinään puolihimmeää tummaa väriä: kaikki mahdollinen ja mahdoton paljastuu. Ei muuta kuin uudestaan maalikauppaan ja sama sävy täyshimmeänä ostoskoriin. Neljäs kerros toden sanoi ja johan saatiin tasaista jälkeä, kun valo ei pääse enää taittumaan maalipinnasssa.

Loppujen lopuksi peiliprojektissa vierähtikin useampi päivä, mutta niinhän ne sanoo, että hiljaa hyvä tulee. Vai tuliko? Ainakin se on huomattavasti R O C K A A V A M P I kuin vanha peili - me like! ♥

Tuli vaan mieleen, että mitähän rouva seuraavaksi 

keksii sisustusrintamalla... ;)

- Mirkka -

Simsalabim ja eteisen taso vaihtoi väriä!

 

Huonekalujen mustaksi maalaaminen näyttää meidän huushollissa olevan vallitseva trendi ja tällä kertaa vuorossa oli eteisen taso. Pitkän pähkäilyn ja henkisen taiston jälkeen valkoisesta tuli lopulta musta. Black is the new black - or something...

 

Tason on tehnyt tuttavani pikkuveli, tuolloin vain 17-vuotias taitava puusepän alku. Tasolla on siis tunnearvoa ja sen muuttaminen alkuperäisestä tuntui melkein huonekalun pahoinpitelyltä. Tasosta ei oltu kuitenkaan valmiita luopumaan, mutta sen valkoinen väri vanhoine lankunlautoineen tuntui turhan romanttiselta nykyiseen tyyliimme. Kun kyse ei ole halpismassatuotannosta vaan aidosta ja jykevästä täyspuisesta huonekalusta, mahdollisti se entraamisen pienellä työllä  halutunlaiseksi. Tällainen tuunaus ei olisi onnistunut vaneri-, viilu- tai MDF-pintoihin, ei ainakaan niin siististi ja tulevien vuosien kulutusta kestävästi. Samalla vältyttiin huonekaluliikkeissä ravaamiselta (huh!) ja kuin huomaamatta tuettiin myös vastuullista kuluttamista - päivän hyvä työ oli siis purkissa! 

 

 

Mietin värin vaihtoa tosi pitkään, enemmän ja vähemmän useiden kuukausien ajan. Kun kuningasajatus pamahti loppujen lopuksi kirkkaana otsalohkoon, niin silloin ei auttanut kuin toimia. Seuraavaksi siis nokka kohti maalikauppaa ja maalauspuitteita (taas) kylppäriin virittelemään. Nyt mentiin laiskimman kautta, joten etukäteen harkitut hiomiset ja pohjamaalaukset jäivät tällä erää. Vaikka tuunausprojektin alkumetreillä "luvattomasti" oikaistiinkin, niin lopputuloksesta tuli kuitenkin oikein hyvä. Kahdella kerroksella puolihimmeää Tikkurilan Helmi -kalustemaalia, sävynä Keskiyö Y498, saatiin tasainen ja peittävä pinta. 

 

Jos maalausurakkaa piti tovi miettiä, ei värinkään valinta ollut helpoimmasta päästä. Ensimmäinen visio oli maalata taso mustaksi, mutta kun "erehdyin" tutkimaan Tikkurilan maalikarttoja tarkemmin, meinasi valinnanvaikeus ja vaihtoehtoähky iskeä: kauniita värejä oli ihan liikaa! Mielessä ehtivät jo pyöriä syvät petroolinsinisen, oliivin- ja metsänvihreän, terrakotan- ja luumunsävyt. Otin kuitenkin (tylsästi?) varman päälle, päädyin perusmustaan ja tämä valinta oli napakymppi. Musta väri korostaa hienosti vanhojen lautojen elävää pintaa ja ajan patinoimaa värimaailmaa. Nyt taso sopii kotimme kokonaisuuteen kuin silmä päähän, nyrkki silmään ja mitä näitä nyt on... 

 

Myönnän, että mieleni on ollut viime aikoina musta, siis vain ja ainoastaan sisustusmielessä! Pitää yrittää kuitenkin rauhoittua, ettei musta valtaa liikaa kotiamme. Mutta ennen rauhoittumista rempataan keittiö mustilla tasoilla ja laattasaumoilla - eihän se vielä mene överin puolelle? 

Jotta kenenkään mieli ei mustenisi ;)

niin mahdollisimman stressivapaata 

joulun valmistelua kaikille!

- Mirkka -